lapset ja perintö

tunnen 2 suurperhettä, joissa kaikille lapsille on ostettu asunnot kun lähtevät opiskelemaan. Toisessa perheessä 6 lasta, toisessa 8.



Meillä 2 lasta, eikä tule olemaan varaa ostella asuntoja.

makaavat keskenään suuressa rahakasassa ja selailevat lukuisia matka-albumejaan. Muutahan heille ei yksilapsisessa perheessä ole tarjota. Sääli sinänsä.

kai pääsee monen lapsen kanssa matkustelemaan.

Ison auton se vaan vaatii jos meinaa kuukauden kiertää Eurooppaa mutta niitä saa kaupasta.

Ja hotelleissa otettava vaan useampi huone.

makaavat keskenään suuressa rahakasassa ja selailevat lukuisia matka-albumejaan. Muutahan heille ei yksilapsisessa perheessä ole tarjota. Sääli sinänsä.

Meillä 3lasta ja perinnöstä en tiedä paljonko tulevat aikanaan saamaan, tuskin kuitenkaan hirveitä summia.



Mutta toinen asia on mitä lapsille voi tarjota. Meillä tuo 3lasta on hyvä (mutta samalla melko maksimi), sillä näille voi tarjota vielä sen minkä haluaa myös materiaalisessa mielessä. Tätä tarjontaa rajoittaa enemmänkin kyllä vapaa-ajan määrä kuin raha! Koululaisten lomat ovat pitkät ja normi 4+1vko vanhempien lomilla on pakko limittää lomia. Lisäksi lasten harrastukset vievät meillä aikaa.



Me teemme etelänmatka 1krt vuodessa ja muut ulkomaanmatkat sitten se 1krt vuodessa (lähialueilla kuten Latvia, Tanska, Ruotsi jne.), sekä laskettelureissut talvisin vielä kotimaassa. Lisäksi lapset harrastavat sitä mitä haluavat (jääkiekko, salibandy, telinevoimistelu), jotka kilpalajina vievät myös rahaa.



Meillä lapset sen verran pieniä että tulevista asunnoista en tiedä- olettaisin että yhteen olisi varaa, mutta ei kaikille kolmelle (kun ikäerot eivät ole niin huimia). Tietenkin mopot, mahdollisesti autot ja ajokortit on tarkoitus kustantaa.



Eli meillä koetaan voivamme vielä tarjota 3lapselle hyvä elintaso. Kuitenkin 3lasta tuntuu maksimilta meillä lähinnä ajankäytöllisesti. Näin jokaiselle on vielä aikaa ja lasten harrastuksillekin. Mutta totta puhuen ajankäytön suhteen kyllä 2lasta olisi optimimpi.

Saako kysyä ap, että mikä motiivi sai sinut tänne kirjoittamaan tämmöisen aloituksen?



Mitä muuten olet mieltä meidän perheestä, jolla olisi varaa, muttei halua matkustella? Kärsiikö meillä lapset?

ja olen viettänyt ihan mielettömän onnellisen lapsuuden 70-80-luvulla. Vanhempien kanssa retkeiltiin, marjastettiin, kalastettiin ja mökkeiltiin sukulaisten mökeillä.



Tällä viikolla sain isältäni 36.000 euroa avuksi ensiasunnon ostoon. Hän on auttanut meitä kaikkia ja nyt oli minun vuoroni kuopuksena.



Nooo, mutta provohan toi ap:n aloitus olikin :-)

Ihan samaa mieltä AP:n kanssa. Tietty ei se niin mustavalkoista ole, mutta yksi lapsi on meille sopiva määrä ja pystytään antamaan lapselle paljon aikaa ja myöhemmin elämässä myös taloudellista tukea. Sopii meille.

Meillä on neljä lasta ja mahdollisuus lasten harrastuksiin, ulkomaanmatkaan minimi 1 krt/vuosi koko poppoolla. Sijoitamme lasten tulevaisuutta varten ja perintöjä (omilta vanhemmiltamme tulevia) ohjaamme tulevaisuudessa suoraan lapsille, niin minimoimme verot.

Taidat nyt vain todistella sitä, että teillä on vain yksi lapsi.

Yksi lapsi on kaikkein huonoin vaihtoehto. Mielummin sitten, vaikka ne 7 lasta.

Raha ei ole kaikkein tärkein asia, mutta sisarukset on.

Rakkaus ja aika on kaikkein tärkein asia ja eiköhän jokainen lapsi osaa opiskella ja tienata ne rahat itsekkkin.

Monet haluavat todistella yksilapsisuuttaan, ihan tulee mieleen kyllä kateus, kun useampaa ei jostain syystä saada.

Raha, perintö ja matkat ei ole mulle se ykkösasia, eikä monelle muullekkaan. Sisaruksilta saa ison annoksen rakkautta ja kaveruutta.

Tämä kuoli autokolarissa 19v iässä.



Tädiltä ja mieheltään jää nyt melkoinen omaisuus jollekin muulle kuin omalle lapselle.

Raha, perintö ja matkat ei ole mulle se ykkösasia, eikä monelle muullekkaan. Sisaruksilta saa ison annoksen rakkautta ja kaveruutta.

Tää on kyllä yli-idealistista ajattelua:D

Mitä enemmän lapsia sitä vähemmän vanhemmilla on yksilöllistä aikaa lapsille. Vaikka rakkautta ei olisikaan yhtään vähempää, niin mahdollisuutta osoittaa se rakkaus käytännössä on vähäisempää.

Itse en usko että sisarusten välit ja rakkaus voi korvata vanhempien antaman ajan ja huomion rakkaudenosoituksena. Lisäksi ei sisarukset välttämättä rakasta toisiaan, kaikki eivät ole edes kovin kummoisia kavereita.

Asiaa ap! Hyvä!

jos lapsenne kuolee ennen teitä, kenelle haluatte omaisuutenne menevän. Kantsii tehä paperit = testamentti siltä varalta. Ettei teidän sisarusten ja heidän lapsien tarvitse tapella.