Mitä mieltä: lapselle luvataan rahaa jokaisesta maalista jonka tekee harrastuksessaan?

jos vanhemmille on noin tärkeää, että lapsi menestyy harrastuksessaan. Sehän on harastus, jonka pitäisi olla hauskaa ja rentouttavaa. Voi luoja näitä suorituskeskeisiä vanhempia. Antaakaa lasten olla lapsia.

Minusta yhtä hölmöä kuin antaa rahaa hyvästä koenumerosta. Lapsen kuitenkin tulisi harrastaa ja opiskella itsensä takia, ei rahan. Luulen, että harrastuksesta katoaa se liikunnan ilo jos suorittaminen on pääasia. Ne maalit on tärkeitä ainoastaan voittamisen kannalta. Joukkueen parhaan pelaajan ei tarvitse välttämättä tehdä yhtään maalia.

pitäisi olla jotain mitä tehdään koska se on hauskaa riippumatta siitä kuinka hyvä siinä on. Ei veren maku suussa ja palkinto silmissä kiiluen.



Toki hyvästä tsempistä esim. pelissä voi palkita, mutta ei mielestäni niin, että siitä on sovittu etukäteen mitään ehtoja.



Julmaa vanhemmuutta tuollainen.

ei meidän pojan jengissä osa pojista suin surminkaan halua olla mokena eikä puolustuskaan ikinä ole tehtäviensä tasalla - kaikki yritävät hampaat irvessä vääntää niitä maaleja :P

Kyllähän noita pelipaikkoja välillä vaihdellaan, kun etsitään sitä ominta paikkaa. Pitäisikö puolustajankin olla vaan innolla hyökkäämässä ja unohtaa muu joukkue, pääasia, että saa itse tehtyä maalin?



En siis ymmärrä olllenkaan, ei se maalien teko kerro pelaajan hyvyydestä mitään!

Anna lapsen harrastaa rauhassa.

(joka muuten on hyvin rajattu, 2h/2päivänä per viikko).



Kun lapseni on vanhempi, aion antaa hänelle rahaa hyvistä koenumeroista, tosin järjen kanssa. Osa oppilaistani saa 20 euroa 10stä, jotkut jopa ysistä.



Behaviorismi on ihan toimivaa.

Siinä kannustetaan lasta opiskelemaan ja se on kuin rahaa pankkiin laittaisi.



Mutta jalkapallomaaleista?? Ei hyvänen aika.

että on koko luokan etu, jos jokainen yrittää saada kympin. Jalkapallojoukkueessa sen sijaan on muitakin tehtäviä kuin maalinteko, eikä joukkue toimi, jos kaikki pyrkivät vain maalintekoon.

Ihan älytöntä, koska jalkapallo on joukkuepeli eikä lapsen suoritusta voi mitata vain hänen tekemillään maaleilla. Tämä voi johtaa siihen että lapsi yrittää tehtailla niitä maaleja tilanteissa joissa fiksumpaa olisi syöttää ja tämä tekee hallaa joukkueelle.



Kyllä lasta saa minusta palkita ja kannustaa, mutta se pitäisi tehdä oikealla lailla. Olen myös kuullut näistä maalien tekemisestä maksamisesta, mutta en tosiaan kannata sitä.



Meillä lapsi pelaa jääkiekkoa hyökkääjänä ja salibandya puolustajana. Meillä tuntuu että kehut ovat niitä mitä tuo kaipaa, niillä intoa peliin löytyy taas ihan erilailla. Ei sen järeämpiä keinoja tarvita. Erityisesti jos valmentajat muistavat myös kehua hyvistä suorituksista, niin naama loistaa ja sanat jäävät mieleen. Toisaalta myös kotona ollaan kehuttu ansiosta ja erityisesti, koska molemmissa lajeissa on vaativa (=huutava) valmentaja, niin me yritämme pitää tasapainon kotona kannustamalla positiivisesti.



Jääkiekossa saa kotona meiltä vanhemmilta kyllä kehuja kotona maaleista ja maalisyötöistä, mutta erityisesti oikeista ratkaisuista peleissä- siis tietyt syötöt, kuljetukset ja harhautukset. Tietää että arvostamme sitä miten pelaa yhteen toisten kanssa ja mitä koko ketju saa aikaiseksi. Toisaalta ollaan kyllä kotona suoraan sanottu myös että hyökkääjänä oletetaan että niitä maaleja ja maalisyöttöjä (jotka lasketaan meillä ihan samanarvoiseksi) myös tulee. Ja vastaavasti taas jos on tehnyt maaleja peleissä, missä pelaaminen hänellä ollut "melko vaisua", niin on saatettu kotona todeta että ihan ok peli.



Salibandyssa taas kotona saa kehuja erityisesti vastustajan hyökkäyksen katkaisemisesta ja hyvistä syötöistä. Yritetään saada poika huomaamaan oman roolinsa tilanteiden ja erityisesti myös niihin maaleihin johtaneiden tilanteiden rakentamisessa. Kyllä maaleistakin saa kehuja, mutta niitä ei ihan niin usein tule.



Meillä lapsi on kyllä vimpan päälle joukkuepelaaja. Sinänsä kiva kun on löytänyt peli-idean. Toisaalta tuli sekin todistetuksi kun ei halunnut enää pelata luokkakavereiden kanssa jääkiekkoa ja ihmettelin sitä: Vastaus oli että ei pelissä ole ideaa kun toiset eivät oikein osaa. Positiivisena totesin että hänhän saa sitten enemmän pelata itse ja "loistaa", niin poika palautti maan pinnalle kertomalla että kyseessä joukkuelaji jota ei ole kiva pelata yksin.

jos onnistuu tekemään maalin. On jopa haitallista, koska se osoittaa, että vanhemmat arvostaa nimenomaan maalintekemistä, ja jos lapsi ei onnistu siinä, tulee olo että on pettänyt vanhempien toiveet ja odotukset. Ja tietenkin se voi myös viedä ilon harrastuksesta, eikä myöskään opeta pelaamaan joukkueessa, jossa tärkeintä on maalien tekeminen, ei se kuka maalin tekee

ole järkevää palkita maalinteosta. En myöskään pidä hyvänä tapaa antaa rahaa hyvistä koenumeroista. Molemmissa asioissa sen innon tehdä työtä olisi tultava ihan muusta kuin rahasta. Hyvät tulokset ovat palkinto itsessään.

jatkaa.

Muistelen lukeneeni joskus tutkimuksesta, jossa osoitettiin noiden palkintojen vievän huomion itse opeteltavasta asiasta. Eli se opiskeltava asia alkoi tuntua vähemmän kiinnostavalta, kun odotettiin vain siitä tulevaa palkintoa. Siis palkitsemissysteemistä oli jopa haittaa!

lähdetään jo jalkapallon perusolemuksesta liikkeelle, tuolla kannustimella lapsi saa joukkueen vihan äkkiä päälleen. Tuo kun kannustaa yksilösuorituksiin, kun jalkapallossa ja siinä pärjäämisessä on kyse joukkuepelistä.



Ja muutenkin, perseelleen menee.