Olen sisimmältäni aika kamala ihminen, onko muita? ov

Kyllä minä ainakin sinunkaltaiset tunnistan, vaikka en heti.

Ihmisen kivuuteen tai mukavuuteen en luota, koska sen takana on paljon muuta.

todella monta, ja he kaikki ovat mielestään yhtä oikeassa ja yhtä ovelia.



Kaltaisesi ihmiset takertuvat aina aluksi minuun tiettyjen ominaisuuksieni tähden, mutta minulta löytyy tuo sama vaisto kuin yllä olevalta.



Tässä maailmassa epäempaattisuus ja pikkumaisuus ovat epidemia eivätkä mikään harvinainen sairaus. Jos kuvittelet edes tuon listan perusteella olevasi jotenkin poikkeuksellisen sokeeraavan kamala, olet kympillä ostanut muiden kaltaistesi ulkokultaisuuden.



Jos tosiaan et pidä itsestäsi, kannattaa avartaa katsantokantoja. Arvojen päälaelleen käämtymisessä on se hyvä puoli että saat tyydyttävämpää hyvänolon tunnetta kuin nuo itsekeskeisyyden hyvän olon pikakalorit joita nautitaan tyhjään elämään kuin paskaruokaa tyhjään vatsaan.



Huono puoli tilanteessasi on että tuohon suohon ei uppoa kuin syvemmälle. Sieltä on vaikea nähdä että asiat joita teet eivät loppujen lopuksi ole keneltäkään pois. Ei savustamiset tai lietsonnat. Kukaan ei nimittäin ole yhdestä työpaikasta riippuvainen tai kuule tilanteeseensa vain yhden ihmisen neuvoja. Itsellesihän sitä kuoppaa kaivat kun elämä on lopulta kuin tyhjä kanjoni. Haluaisin auttaa sinua mutta jokaisen täytyy auttaa itseään, kenenkään onnellisuus ei ole toisista kiinni.

Minusta se kertoo siitä, ettei itsellä mene pohjimmiltaan kovin hyvin. :-(

seitsemäs aisti sinunlaisiasi ihmisiä kohtaan.



Monet ihmiset ovat ihmetelleet miksi en pidä sinunlaisistasi ns. mukavista ja empaattisista ihmisistä, vaikka muut ympärilläni olevat ovat hullaantuneet ihanuuteesi. Pikkuhiljaa kun olet näyttänyt oikean luonteesi, on minulta kysytty mistä tiesit.



Silmät on sielun peili.

seitsemäs aisti sinunlaisiasi ihmisiä kohtaan. Monet ihmiset ovat ihmetelleet miksi en pidä sinunlaisistasi ns. mukavista ja empaattisista ihmisistä, vaikka muut ympärilläni olevat ovat hullaantuneet ihanuuteesi. Pikkuhiljaa kun olet näyttänyt oikean luonteesi, on minulta kysytty mistä tiesit. Silmät on sielun peili.

Muutamat ihmiset elämäni varrella eivät ole voineet sietää minua, tai vähintäänkin alussa eivät tykänneet. Yleensä olen saanut myös heidän luottamuksensa jos olen halunnut.

Itselläni on myös tuo kyky aistia toisen mielen, siksi kai minun onkin niin helppo ystävystyä, pitää ystävyys, auttaa, kannustaa vaikka mieli on ihan toinen.

Ja pakko vielä sanoa, pahaa en halua kenellekään enkä tee. Koen vaan nautintoa, jos jollakulla menee huonosti.

t. ap

Mulla on vaan aina ollut huono itsetunto, ja koen että mun pitäisi olla muita parempi. Jos jollakin muulla menee hyvin kiehun kiukusta sisällä vaikka päällepäin toki kannustankin. Olen vain yrittänyt hyväksyä tämän piirteen itsessäni, ja mietin sitä kuinka kenenkään toisen menestys ei ole minulta pois. Minulla on asiat elämässäni oikeasti tosi hyvin, tämä katkeruus on peruja jostain lapsuudesta. Ja itse koen huonoa omatuntoa asiasta, en halua haluta pahaa toisille. En vain usein voi sille mitään.

Lisäksi väittelen vain silloin, kun TIEDÄN olevani oikeassa. Nautin oikein siitä, että saa jauhot toiselle suuhun.

Nykyisessä työssäni esimiehenä pääsen välillä toteuttamaan itseäni ja saatan savustaa mielestäni epämiellyttävän ihmisen ulos firmasta.

Luokittelen ihmisiä ulkonäön perusteella.

Listaa voisi jatka loputtomiin.

Mulla taitaa olla ns. hyvä sydän.

Lisäksi väittelen vain silloin, kun TIEDÄN olevani oikeassa. Nautin oikein siitä, että saa jauhot toiselle suuhun.

Nykyisessä työssäni esimiehenä pääsen välillä toteuttamaan itseäni ja saatan savustaa mielestäni epämiellyttävän ihmisen ulos firmasta.

Luokittelen ihmisiä ulkonäön perusteella.

Listaa voisi jatka loputtomiin.

kirjassa Narsismin seitsemän kuolemansyntiä sanotaan, että ylimielisyys ja kateellisuus ja manipulointitaito ja naamion takana elämäinen ovat narsistin ominaisuuksia.

Läheisiäni en tarkoita. Perheeni, mies, lapset, sisarukseni ja vanhempani ovat etusijalla elämässäni, mutta..

Tykkään juoruista, varsinkin jos kuulen, miten jollain menee huonosti, nautin oikeastaan.

Olen kateellinen, en tykkää yhtään tuttavien tai naapureiden hehkutuksesta milloin mistäkin.

Olen aina oikeassa, mielestäni ihmisten pitäisi elää ja olla niinkuin minä, ahdistaa jos eivät elä tai ole.

Lietson joskus niitä juoruja ja panettelen ihmisiä joilla menee hyvin.

En jaksa kuunnella tuttavieni murheita. Jos on pakko en varsinaisesti yritä auttaa, vaan lietson enemmän, tosin niin että ihminen kuvittelee tulleensa kuulluksi ja autetuksi.

Kaiken lisäksi teen sen niin, ettei kukaan edes huomaa. Olen pidetty ja rakastettu luottoihminen monelle. Voi kunpa tietäisivät..

Ja tällainen en ole ilkeyttäni, haluan olla parempi, mutta kateellisuus, ylimielisyys ja vahingonilo vaan tuntuu paremmalle.

Onko ketään, joka uskaltaa tunnustaa saman?

Tuomitsijoiden mielipiteen jo tiedänkin.

mä en oo samanlainen, oon ihan avoimesti ilkeä mut mulla on tollanen ystävä, ihana sellainen! minkä sille voi jos muut on vaan vähän outoja..

Olen tavannut tapaisiasi ihmisiä ja täytyy sanoa; sun kaltaset, te ette ole niin ovelia kuin luulette. Kyllä sen näkee/vaistoaa ihmisestä jossain kohtaa...

että palstailijoiden keskuudessa on ihmisiä, joilla on tällaisia taipumuksia. Se sellainen riidanhaastanta ja tarpeeton loukkaus anonymiteetin varjolla kertoo ihmisistä jo jotain; tuskin sellaiset ihmiset kauhean aidosti välittäviä voi olla tosielämässäkään.



En kyllä usko, että teidän kaltainen ihminen voi olla pohjimmiltaan kovin onnellinen. Tai ainakin jotain puuttuu. Itselleni on elämän parhaita, puhtaita ilonaiheita ne hetket ja tilanteet, kun ventovieraat kohtelevat toisiaan kunnioituksella, myötäeläen ja välittäen (olinpa sitten se saava tai vastaanottava osapuoli). Se aina valaa uskoa ihmisyyteen.



Kauhea ajatuskin, että joku elää elämänsä ilman sitä! Tekee varmaan kyyniseksi...