Olen optimisti. Katson asioita positiivisesti.positiivisen asenteen kautta

Olen optimisti. Katson asioita positiivisesti. Yhtä hyvin voi tapahtua jotakin positiivista kuin negatiivista. Mitä elämää on, jos koko ajan pelkää tulevaa ja ei ikinä, ikinä milloinkaan voi olla iloinen mistään. Miksi on pakko myrkyttää toistenkin ilmapiiri?  

Kukaan meistä ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei aina positiivista. Mitä jos saisin ensi viikolla parantumaton syöpä-diagnoosin? Ja miettisin elämääni taaksepäin? Että olen aina ja ikuisesti käyttänyt aikani valittamiseen ja kauhukuvien maalaamiseen ja yrittänyt latistaa iloisesti ja kepeästi elämään suhtautuvat ihmiset ympärilläni. Suurenmoinen saavutus, eikö? Josta voi olla todella, todella ylpeä.

Itselleni on tapahtunut ikäviä, itsestä riippumattomia takaiskuja, pari kertaa olin lähellä kuolemaa, talous romahti yms. Mutta MIKSI minun pitäisi nyt katkeroituneena marttyyrina miettiä "vaikeaa, vaikeaa" elämääni? Olen oppinut arvostamaan tätä hetkeä. Ja minua on aina pidetty (varoiteltu sieltä täältä eläkeiästä ja vaikka mistä mihin pitää varautua ja jättää varmuuden vuoksi tekemättä asioita nyt, kun sitten ja blablabla) liian huolettomana. Mutta mitä jos keskityttäisi kaikki omaan elämäämme ja selvitettäisi terapiassa, jos tarvetta on, miksi elämään kepeästi suhtautuvat ihmiset ovat niin ärsyttäviä? Ja annettaisi muiden hoitaa omat asiansa vapaasti...? 

Hyvää kesää 2024 kaikille 🦋🌻😊