Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vaikeuksia työelämässä

Vierailija
23.05.2024 |

Mut diagnosoitiin teini-ikäisenä bipolaariseksi eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaksi. Seuraavat kakskyt vuotta meno oli melko rankkaa. Onneksi (tai epäonneksi, miten sen nyt ottaa) sairastuin kakkostyyppiin eli maniat oli melko mietoja. Mutta masennuskaudet oli todella pahoja ja pitkiä. En ollu mitenkään itsetuhoinen, lähinnä siks että se olis tehnyt perheen surulliseks. Mutta se oli jatkuvaa taistelua. Joka päivä piti taistella että vaan pysyi hengissä kun masennuksen musta mörkö kertoi jatkuvasti miten maailma olis parempi paikka ilman mua. Oli terapiaa, kakssuuntaisten ryhmäterapioita, lukemattomia eri lääkkeitä ja niiden komboja ja sähköhoitoja. Välillä olo oli parempi ja sit oli työkokeiluja jotka aina kaatui seuraavaan masennuskauteen.

Jonku ihmeen kautta mä sain itteni kuntoon. Ehkä ikäki vaikutti. Nyt on ollu jo monta hyvää vuotta ja lääkitystä koko ajan vähennetty. Mä menin AMK:hon ja hankin itelleni ammatin. Kouluaika meni aika hyvin ja valmistuin ihan hyvillä arvosanoilla. Sain työpaikan jo ennen valmistumista. En kertonu töissä kenellekkään sairaudestani. En halua että muut tietää.

Nyt ongelmana on se, että en tiiä onko musta tähän. Joko tää sairaus tai mun lääkitykset on tehny musta tosi huonomuistisen ja hitaan. Mulla on vaikeuksia suoriutua työstäni. Mä pärjään kyllä kun saan tehdä rauhassa asian kerrallaan mutta valitettavasti se ei sittenkään riitä. Pitäis olla parempimuistisempi, olla nopea ja virheetön. Mä yritän parhaani, mä todellakin yritän mutta se ei tunnu riittävän. Pari työkaveria puhuu musta selän takana ja ilmeisesti on sitä mieltä että musta vaan ei oo tähän ammattiin. Mietin joka päivä että ehkä ne on oikeessa ja mä valitsin väärän ammatin. Mä en jaksa tuntea oloani koko ajan pahaks ja häpeämään itseäni joka päivä. Mä pelkään että tää jatkuva stressi laukasee uudelleen masikset.

En oikeestaan ees tiiä mitä ihmettä mä haen tällä postauksella. Ehkä mielipiteitä siitä että voiko noi psyykelääkkeet tehdä musta muistamattoman ja tyhmän tai että pitäiskö mun vaan suosiolla ettiä joku helpompi työ missä ei tarvii olla nopea ja fiksu. Mitä ne duunit sit olis? Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
23.05.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivotan paljon tsemppiä! Ehkä teillä on vaan huono työilmapiiri ja kannattaa jättää idioottityökaverit omaan arvoonsa. Ainahan uudessa duunissa aloitus on haastavaa.

Vierailija
2/2 |
23.05.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä täältäkin! Bipo-lääkityksellä on taipumusta aiheuttaa pahaakin aivosumua. Tästä nyt on tuskin apua, mutta ehkä auttaa jos ajattelet joka päivä tekeväsi parhaasi, voit ainakin kertoa itsellesi että olet antanut enimpäsi itsestäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla