Olen aivan järkyttävän laiska ja ulkoa ohjautuva, apua!
Jos minulla on sovittuna joku tapaaminen jonnekin vaikka aamuseitsemäksi ja on vaarana että joudun häpeään tai hankalaan tilanteeseen jos en sinne mene, niin olen siellä hyvässä vaatetuksessa ja täydessä tällingissä tukka pestynä ja lapsi päivähoito on hyvissä vaatteissa vietynä klo 7. Ei mitään ongelmaa. Tuntuu että sosiaalinen paine antaa minulle lähes yliluonnolliset voimat ja kaikki sujuu jopa nopeasti ja kevyesti.
Mutta jos olen ihan vapaalla eikä kukaan Odota minua missään ja lapsikin on isänsä kanssa, niin Tunnen itseni hirveän vanhaksi ja kipeäksi ja väsyneeksi en saa itseäni ylös sängystä oikein edes vessassa käymään, Kaikki on ihan hirveän vaikeaa ja uskomattoman raskasta hyvä jos iltapäivä viiteen mennessä olen saanut hampaani pestyä. En saa mitään aikaan ja kaikki asiat jää tekemättä, tiskivuori kasvaa yms. Minun kohdalla on kyllä selvästi totta Että "pakko on paras muusa". En edes huomaa mitään noita ongelmia silloin kun vaikkapa työpaikka odottaa minua. Anybody else?
Kommentit (11)
Itse oikein pyrin siihen, että olisi mahdollisimman vähän mitään pakottavia menoja ja tehtäviä. Yritän automatisoida ja ulkoistaa kaiken mahdollisen. On mahtavaa olla jouten.
Sama täällä. Aina se sosiaalinen painekaan ei meinaa riittää.
On vähän samaa vikaa. Motivaatio-ongelma.
Onko laiskuuteen joku lääke olemassa? En vain saa aikaiseksi vääntäytyä lääkäriin jos ei sitä minulta kukaan vaadi...
Aloittamisen vaikeus. Ihan tavallisten rutiinien luominen saattaa auttaa ota rutiiniksi hampaiden pesu heti sängystä noustessa.illalla nukkumaanmenorutiini, jotta tulet menneeksi nukkumaan ja nukut yöllä, etkä päivällä.
Järjestä itsellesi asioita, että sinun pitää mennä asioille päiväsaikaan. Esim. kuntoilua, ystävien tapaamista tms.
Koska suurin osa meistä on kasvatettu noin. Aamulla herätään ajoissa, koska pitää mennä kouluun tai töihin (ulkoinen pakko). Suihkussa käydään usein, jotta ei haisisi pahalta ja mitä muutkin siitä ajattelee (ulkoinen pakko), Liikuntaa harrastetaan mieluiten jossain ryhmässä, koska muuten jää helposti menemättä (ulkoinen pakko).
Nämä kaikki on yhteiskunnan keksimiä ja vanhempien lapsilleen iskostamia käyttäytymistapoja, muutenhan me pääasiassa kuluttaisimme aikaa ja addiktoituisimme johonkin mistä kukin saa eniten dopamiinia.
Jos minulla ei olisi pakko, niin en varmaan tekisi mitään.
Ja vanhetessa tämä tuskin paranee... 🤔
Vierailija kirjoitti:
Itse oikein pyrin siihen, että olisi mahdollisimman vähän mitään pakottavia menoja ja tehtäviä. Yritän automatisoida ja ulkoistaa kaiken mahdollisen. On mahtavaa olla jouten.
Sama! Elämänlaatu ja stressi on parantuneet huomattavasti kun oivalsin tuon saman hieman vahingossa sairastuttuani silleen että elämää oli pakkokin muuttaa. Aina jos oli joku pakollinen meno sovittuna niin stressasin sitä etukäteen sinne asti. Nyt ymmärrän että aika vähän on lopulta pakko suorittaa ellei itse haali sellaista suorittavaa elämäntapaa mitä meille opetetaan pienestä asti. (en ole siis vienyt tätä niin pitkälle kuitenkaan etten kävisi töissä sentään)
Te jotka luulette tietävänne laiskuudesta jotain ette tunne minua. Jos laiskuudesta jaettaisi palkintoja niin olisin mitallisijoilla.
Onko lääkkeet otettu dosetista?!