Oliko musiikki 80-luvulla niin ylivoimaisen hyvää, vai olenko vain mummoutumassa?

Populaarimusiikki oli parhaimmillaan 1970-luvulla ja siitä lähtien on ollut alamäkeä. Kyllä vielä 1980-luvulla esiintyjien piti osata soittaa ja laulaa, nykyään sellaisesta hienostelusta on jo aika pitkälle luovuttu.

Nykymusiikki on kuin tietokoneet laulaisi jotain kylmää metallista pumputusta ilman mitään melodiaa. 

80-luvulla alkoi musiikin taso huononemaan, kun kaikki alkoi olla yhtä konejumputusta. Paras ja aidoin musiikki tehtin vuosina 1955-79.

Oli hyvää,elleihän ne jatkaisi suosioonsa muuten vielä tänä päivänäkin.Mitä tuskin on odotettavissa nykyajan biiseistä.

Kyllähän me tiedämme, että se oli paras musiikin vuosikymmen, ja oli 70-luvullakin paljon helmiä.

Et ole mummoutumassa, sama huomio. Valitettavasti näin.

Tuolloin ei ollut autotunea eli piti joko osata laulaa. Tuolloin tehtiin myös albumeita eli musiikkikappaleista laadittiin 45 minuutin pituinen kokonaisuus jota ensin äänilevyksi ja myöhemmin CD-levyksi kutsuttiin.

Kun internet löi itsensä lävitse niin musiikin kehitys tyssäsi siihen. Sen jälkeen suurin osa on ollut sämpläystä ja kierrätystä.

Moni kuuntelee nuoruutensa musiikkia läpi elämänsä. Ei kyse ole kasarista vaan siitä, että aloittajakin oli silloin nuori.

T. Kasariteini

Juu musiikki oli kuunneltavaa ja just tuli Irwin mieleen, voi miten ihanasti  sanat ja sävelet. Tänään Keskisarja siteerasi Irwiniä "ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku." Reipasta, reipasta.

80-luvulla soi sähkökitarat ja feedback-säröisinä. Toki oli syntikkaa ja sähkörumpujakin, mutta ei aina pahana.

Kyllä parasta edelleen.

Se oli analogi-aikaa ja putkiradioiden aikaa. Nykyisin on transistorit ja digitaaliset laitteet.

Miksi uusi aloitus?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla alkoi musiikin taso huononemaan, kun kaikki alkoi olla yhtä konejumputusta. Paras ja aidoin musiikki tehtin vuosina 1955-79.

Muistan kasarilta taitteen ehkä vuodelta 1987-88 kun alkoi tulla yhä pinnallisempaa diskopoppia tyyliin Kylie Minogue, Sinitta, Rick Astley. Näiden takana oli joku tuottajatrio Stock Aitken Waterman ja silloin paheksuttiin musiikin pinnallistumista ja avointa kaupallisuutta. Olisiko ollut niin että bändien aika alkoi väistyä ja tuli hä enemmän solistivetoista artistia?

Elettiin nousukautta ja ehkä se heijastui musiikin laimenemisena, epäpolitisoitumisena. Kasarin alussa oli enemmän räyhää, kiukkua, punkkia, new wavea. Kun se muuttui tuotetuksi tanssipopiksi musadiggarit älähtivät.

Samaa mieltä että jännittävin (proge)musa löytyy 1970-luvulta. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole mummoutumassa, sama huomio. Valitettavasti näin.

Tuolloin ei ollut autotunea eli piti joko osata laulaa. Tuolloin tehtiin myös albumeita eli musiikkikappaleista laadittiin 45 minuutin pituinen kokonaisuus jota ensin äänilevyksi ja myöhemmin CD-levyksi kutsuttiin.

Kun internet löi itsensä lävitse niin musiikin kehitys tyssäsi siihen. Sen jälkeen suurin osa on ollut sämpläystä ja kierrätystä.

Iso lohtu nykyajassa on että on kuitenkin kaikki se tehty hieno musiikki. 

Mutta tietysti surullista että valtaosa nykyhumpasta tehdään TAHALLAAN tyhjänpäiväiseksi muoviroskaksi. Indiepuolella on kyllä edelleen hyviä tyyppejä tekemässä. Tuo listakama on sellaista että siihen ei korva enää taivu.