Jos olet yksinäinen, voit vain ostaa koiran ja yhtäkkiä sinulla on paras ystävä.
Hassua, miten ihminen voi hankkia eläimen. Eläin kiintyy sinuun automaattisesti. Ikään kuin päätät, että eläimestä tulee sinulle ystävä.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Näin se on... parisuhdetta johonkin johon ei ole todella ihastunut / rakastunut? ei kande luoda... Silloin eläin, koira on parempi ystävä rapsutettavaksi...
Suhde eläimeen on elämän mittainen. Siinä on vain rakkautta. Ihmissuhteissa on draamaa.
No toiset voi olla allergisia. Toiset voi pelätä koiria tai eivät välitä eläimistä. Ja jos ei ole tukiverkkoja, ei koiraa voi ottaa. Tai jos ei ole rahaa.
Eikä koiran seura loppupeleissä korvaa toista ihmistä, vaikka voi vähän helpottaa ja tuoda elämään tarkoituksen.
Ehkei se korvaa ihmistä kaikilla tai muuta tekemistä. Osa ei voi ottaa koiraa eri syistä.
Se on ihan totta, mutta tuossa on muistettava myös, että se voi myös edelleen rajoittaa sitten tutustumista ihmisiin. Sinkkuna koiranomistajana on meinaan aika rajoitettua kaikenlaiset menemiset, ellei sitten ole jotain sukulaista yms. vakihoitopaikkana koiralle. Et lähde työpäivän jälkeen työkavereiden kanssa minnekään, virkistyspäivätkin jää väliin jos niissä menisi kauemman kuin koiran pissatusten väli, matkailun voit unohtaa, samoin monet harrastukset kodin ulkopuolella koska et työpäivän jälkeen voi taas jättää koiraa yksin, elokuvat paljolti... Itse näistä syistä en enää ottanut koiraa, kun aiempi kuoli vanhuuteen puolitoista vuotta sitten. Haluan menevämpää ja sosiaalisempaa elämää.
Koira ei käy apteekissa ja kaupassa jos on kipeä, se kannattaa muistaa. Ja matkalle ulkomaille ei välttämättä pääse noin vain, ellei koira ole tottunut sukulaistätiin hoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Koira ei käy apteekissa ja kaupassa jos on kipeä, se kannattaa muistaa. Ja matkalle ulkomaille ei välttämättä pääse noin vain, ellei koira ole tottunut sukulaistätiin hoitajana.
Nuo apteekit ja kaupat nyt ei ole nykyään iso asia, kun useimmat asuu alueilla joilla ostokset voi tilata kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta, mutta tuossa on muistettava myös, että se voi myös edelleen rajoittaa sitten tutustumista ihmisiin. Sinkkuna koiranomistajana on meinaan aika rajoitettua kaikenlaiset menemiset, ellei sitten ole jotain sukulaista yms. vakihoitopaikkana koiralle. Et lähde työpäivän jälkeen työkavereiden kanssa minnekään, virkistyspäivätkin jää väliin jos niissä menisi kauemman kuin koiran pissatusten väli, matkailun voit unohtaa, samoin monet harrastukset kodin ulkopuolella koska et työpäivän jälkeen voi taas jättää koiraa yksin, elokuvat paljolti... Itse näistä syistä en enää ottanut koiraa, kun aiempi kuoli vanhuuteen puolitoista vuotta sitten. Haluan menevämpää ja sosiaalisempaa elämää.
Mulle sanottiin, että koiran kanssa liikkuvaa sinkkua on luontevampi lähestyä. Toimii keskustelun avaajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta, mutta tuossa on muistettava myös, että se voi myös edelleen rajoittaa sitten tutustumista ihmisiin. Sinkkuna koiranomistajana on meinaan aika rajoitettua kaikenlaiset menemiset, ellei sitten ole jotain sukulaista yms. vakihoitopaikkana koiralle. Et lähde työpäivän jälkeen työkavereiden kanssa minnekään, virkistyspäivätkin jää väliin jos niissä menisi kauemman kuin koiran pissatusten väli, matkailun voit unohtaa, samoin monet harrastukset kodin ulkopuolella koska et työpäivän jälkeen voi taas jättää koiraa yksin, elokuvat paljolti... Itse näistä syistä en enää ottanut koiraa, kun aiempi kuoli vanhuuteen puolitoista vuotta sitten. Haluan menevämpää ja sosiaalisempaa elämää.
Mulle sanottiin, että koiran kanssa liikkuvaa sinkkua on luontevampi lähestyä. Toimii keskustelun avaajana.
Joo, mutta se keskustelu yleensä sitten jääkin siihen, että onko uros vai naaras, ehkä minkä ikäinen, minkä rotuinen. Ainakin jos parisuhdetta toivoo löytävänsä noin, voi olla aika haastavaa, koska useimmat koiralliset on perheellisiä. Harvempi sinkku ottaa koiraa, koska se on yhden yksin hoidettavaksi niin sitova. Itselläni oli 15 vuotta koira, eikä niistä lenkillä juttleuista ikinä minkäänlaisia ihmissuhteita seurannut, ei edes hyvänpäivän tuttuuta. Korkeintaan niin että moikataan kun taas tullaan vastaan - tai jos koirat ei siedä toisiaan, kierretään kaukaa.
On totta, että koira rajoittaa elämää paljon. Mutta jos ei elämässä ole juuri mitään, voi lemmikki tuoda siihen paljon. En kannusta ottamaan koiraa hetken mielijohteesta. Koira voi olla mieluisampi seura kuin ihminen, joillekkin.
Tällä perusteella eläimen ottaneita näkee lähes päivittäin. Koira rempoilee remmissä ja räksyttää kaikille ja kaikelle. Koiraa pidetään irti metsässä ja jopa kaupungissa säännöistä välittämättä. Paskoja ei kerätä. Rakki jätetään kouluttamatta ja sille lässytetään kuin lapselle. Koiraa talutetaan viiden metrin lieassa samalla puhelinta selaten.
Ei koira juttele sulle mitään eikä se ymmärrä jos puhun sille tunteistani. Kyllä ihminen tarvitsee toisia ihmisiä.
Parasta ystävää ei yleensä käytetä paskalla.
Vierailija kirjoitti:
Tällä perusteella eläimen ottaneita näkee lähes päivittäin. Koira rempoilee remmissä ja räksyttää kaikille ja kaikelle. Koiraa pidetään irti metsässä ja jopa kaupungissa säännöistä välittämättä. Paskoja ei kerätä. Rakki jätetään kouluttamatta ja sille lässytetään kuin lapselle. Koiraa talutetaan viiden metrin lieassa samalla puhelinta selaten.
Asun omakotialueella, jossa on paljon koiria. En ole koskaan törmännyt mihinkään rempoilevuin ja räksyttäviin koiriin. Irti ei kukaan päästä koiraansa. Eikä kukaan selaa puhelintaan kouralenkillään.
Jotkut kerää kakat tunnollisesti, jotkut vähemmän tunnollisesti, mutta ongelmaa tässä ei ole. En itsekään mene minnekään ojan pohjalle keräämään koirani kakkaa pussiin, koska siellä se ei kenenkään kengänpohjaan tartu ja häviää luontoon lähes samantien. Sitten kerään, jos koira tekee sen kakkansa siihen jalkakäytävälle tai jonkun tienhaaraan tms., mutta ainakin mun koirat on aina hakeutuneet kauas tiestä, sinne mihin kukaan ihminen ei mene, ja metsässäkin katson, ettei koira ihan polulle kakkaa, vaan sinne metsään. Siellä ne on villieläintenkin jätökset.
Silti siis mulla on aina kakkapussi mukana varuilta. Talvella kerään ne kikkareet herkemmin, koska eihän se koira sinne umpihankeen lähde tarpeilleen.
Minusta koirat on kivoja ja täällä on montakin jo yksin elävää ikäihmistä, joilla on koira seuranaan. He huolehtivat lemmikeistään tunnontarkasti ja se tuo heille elämään mielekkyyttä ja koirasta on heille seuraa.
Tavallinen kotikoira ei erityistä koirakoulua tarvitse, vaan ihan perus jutut koira oppii kotioloissakin. Palvelukoirat ja isot vahtikoirat ja tietyt suojeluviettiset rodut on erikseen sitten. Kyllä meillä kaikki koirat on tavoille oppineet ihan tavallisella kotikasvatuksella. Täällä ei ole yhtään aggressiivista koiraa.
Mutta ei ole kyllä koiravihaajiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei koira juttele sulle mitään eikä se ymmärrä jos puhun sille tunteistani. Kyllä ihminen tarvitsee toisia ihmisiä.
Niin sä luulet.
Mun koirani ymmärtää tunteita ja itse asiassa viestittää mulle monillakin tavoin ajatuksiaan. Puheen se ymmärtää täysin.
Miten ihanaa on, kun se kiertyy kerälle mun viereeni illalla sohvalle, kun katselen teeveetä tai teen mitä sitten etenkin. Se tulee ihan kiinni kylkeen ja on ihanan lämpöinen, ja kun rapsuttelen sitä se kääntyy selälleen, että rapsuta mahastakin! Katsoo mua silmiin niillä nappisilmillään.
Ja kuulisitpa miten se ääntelee. Sillä on ihan samat intonaatiot äännellessään, kuin ihmiselläkin riippuen siitä, mitä se tahtoo ilmaista.
Totta hitossa ihmiset tarvitsevat myös toisia ihmisiä, ei tässä olekaan kyse siitä, että koira olisi se ainoa ystävä ja tuttava ja korvaisi täysin ihmiskontaktit.
Näin se on... parisuhdetta johonkin johon ei ole todella ihastunut / rakastunut? ei kande luoda... Silloin eläin, koira on parempi ystävä rapsutettavaksi...