Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyn suhteeseen helposti
15.05.2024 |
Haluan että suhde olisi aina yhtä huumaa ja romantiikkaa. Tiedän olevani naiivi tässä asiassa mutta en voi itselleni mitään. En pidä siitä vaihtoehdosta että parisuhde arkipäiväistyy ja lässähtää tietyn ajan päästä. Tiedän ettei kahden vuoden päästä suhteen alusta voi olla enää sitä uutuuden viehätystä. Silti en halua olla sellainenkaan että petän tai vaihdan puolisoa lennosta. Ähhh! Miksi olen näin ristiriitainen ihminen.
Kommentit (13)
Miksi se on ongelma? Senkus jatkat tuohon tyyliin jos saat siitä kiksejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinastasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Alkuhuuman haihduttuakin tämä pariskunta pysyi kuitenkin yhdessä ja liitto päättyi vasta miehen kuolemaan, kun mummu oli jo aikuinen ja perheenäiti itsekin. Tämän vuoksi mummon tarina voi olla myös sinun kannaltasi opettavainen. Kaikenlaista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. Samaa toivon myös ap:lle!
Et puhu kumppanista tai puolisosta vaan suhteesta. Sinulle se toinen ihminen on ilmeisesti ikään kuin sivuseikka. Joku (vaihtuva) vieras siinä suhteessa, johon sitten kyllästyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinastasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käytt
Pikkuinen vanha mummo on siis kuollut. Olenkin jo ehtinyt ihmetellä, minne hän on kadonnut. Surullista! Mummon viisaat neuvot ovat auttaneet lukemattomia ihmisiä. Niissä oli aina lämpöä ja elämänkokemuksen tuomaa viisautta. Toivottavasti sinä voit lapsenlapsena jatkaa hänen työtään.
Pane appiukon kanssa! Tulee kipinää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et puhu kumppanista tai puolisosta vaan suhteesta. Sinulle se toinen ihminen on ilmeisesti ikään kuin sivuseikka. Joku (vaihtuva) vieras siinä suhteessa, johon sitten kyllästyt.
Miten reagoisit, jos saisit tietää, että puolisosi teki samoin sinulle?
Kaikille ei pitkä suhde sovi. On niitäkin jotka tyytyvät siihen että suhde kestää pari vuotta ja sitten se päättyy. Se on selvää kummallekin alusta alkaen eikä ero tule riidan kautta.
Minä olen päinvastainen. En ole koskaan kokenut sellaista alkuhuumaa. Minusta kaksi ekaa vuotta ovat yleensä ne rankimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta juttu on päivänselvä. Tottakai suhde väljähtyy, jos syödään päivästä toiseen aina samaa kissanlihakeittoa.
Jees, olisit mulle juuri sopiva. Kokeillaan pari viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinastasi tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rume
🤣 Kiitos niin paljon
Mene terapiaan hakemaan huumaa