Pakkomielteisyys yliopistosta!

Haluat siis muiden vuoksi mennä yliopistoon. Jos ja kun sinne pääset, motivaatiosi tullaan kyllä testaamaan. Mutta et suinkaan ole ainoa, joka näyttämisen halusta on mennyt yliopistoon. Paljonkin nuoria menee sisään vanhempien toiveesta ja voi suoriutua ihan hyvin. Sisäinen motivaatio olisi kuitenkin hyvä löytää. Se antaa mielekkyyden kaikkeen tekemiseen. Valitse eniten kiinnostava ala. 

Mielestäni yritykseksi riittäisi hyvin sekin, että on opiskellut avoimessa yliopistossa tai käynyt yliopiston pääsykokeissa kolmena, neljänä eri vuonna. Siinä välissä voit tehdä töitä ja lukea pääsykokeisiin.

Ystävä- ja tuttavapiirillesi kaikkein parasta olisi silti se, että olet duunari ja siitä ylpeä. Voithan hiukan perehtyä siihen, mikä se sellainen yliopisto on laitoksena ja mitä siellä opetetaan. Kun keskustelette, voit osoittaa kiinnostusta ja kysellä aiheesta. Näin osoitat arvostavasi ystäviäsi ja tuttaviasi. Sinussa on myös varmasti jotain vetovoimaisuutta omana itsenäsi, pitäväthän ystäväsi sinuun yhteyttä.

Pääasia tuossa on kokemuksesi, että jäät jostain paitsi ilman yliopistokoulutusta. Se on ihan totta tietenkin, mutta pääset kyllä yliopistoon kuten muutkin: valitse joko helpoin tai motivoivin ala - ehkä kannattaisi valita se, minne todennäköisesti pääsee ja katsoa sitten sieltä käsin, onko vielä alanvaihtotarvetta.

Ihan samalla tavalla sinne pääsee ja siellä pärjää kuin muutkin. Itsekin duunaritaustaisesta perheestä, ja alkuun opiskelin sairaanhoitajaksi. En kuitenkaan viihtynyt alalla ollenkaan, halusin työhön joka ei ole niin ihmisläheistä. 32-vuotiaana hain ja pääsin yliopistoon, ja sieltä valmistuin maisteriksi 4 vuodessa. Kun ei enää kiinnostanut biletykset eikä tarvinnut esim. tehdä työtä opintojen ohessa, miehen maksaessa elämisen opintojeni ajan, niin pystyi vähän nopeammin vetämään kuin keskimäärin.

Yliopistossa ainakaan aikuiset edes tiedä toistensa taustoja. Aikuiset ovat usein perheellisiä eivätkä hengaile opiskelijabileissä.  Eikä sisäänpääsyyn vaadita mitään muuta kuin joko riittävän hyvää todistusta, menestystä pääsykokeissa tai avoimen yliopiston opintoja.

Voi olla vähän haastavampaa olla sukunsa ensimmäinen yliopisto-opiskelija kuin kolmannen polven akateemisten tohtorien lapsena, mutta kyllä siellä pärjää.

Olen toisen puolen suvun ensimmäinen maisteri. Sain suoritettua opintoni tavoiteaikataulussa, vaikka duunaritaustainen olenkin. Pärjäät kyllä! Pitää vaan valmistautua ajoittain tekemään ihan kunnolla hommia.

Joo, sinne vaan opiskelemaan. Ei haittaa duunaritausta ja hauskaa on.

En itse ikinä kokenut duunaritaustaa ongelmaksi ja pääsin aikoinaan yo-papereilla sisään. Ei tullut edes mieleen, että se voisi olla ongelma. Vanhemmistani toisella ei ollut mitään todistuksia mistään koulusta. Itselläni on nyt kaikki mahdolliset tutkinnot.