Oliko 60-luvulla jotenkin normaalia laittaa vauva imettäjälle

Ei kyllä ollut 1960-luvulla, sata vuotta aikaisemmin ehkä, mutta tuskin se silloinkaan yleistä oli.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä ollut 1960-luvulla, sata vuotta aikaisemmin ehkä, mutta tuskin se silloinkaan yleistä oli.

Niin, tuntuu kyllä ihan uskomattomalta, miten joku olisi kehdannut tehdä noin. Jollei sitten ole ollut ihan muu syy ettei ole pystynyt huolehtimaan, mutta toisaalta jos lapsella 2 vanhempaa kuitenkin olemassa jne.

Olen syntynyt 1960-luvulla ja ei silloin mitään imettäjiä ollut. Joskus vuosisadan vaihteessa taisi rikkaissa perheissä vielä olla.

Jos itseltä ei tullut maitoa, imettäjä oli paras tapa saada lapsi pysymään elossa. Korvikkeet olivat työläitä valmistaa ja myös huonolaatuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1960-luvulla ja ei silloin mitään imettäjiä ollut. Joskus vuosisadan vaihteessa taisi rikkaissa perheissä vielä olla.

Niin no tässä sukulainen joka myös saanut lapsen. Mutta että pitkän välimatkan päähän eroon äidistään pitkäksi ajaksi vaikuttaa aika kylmältä. Toisaalta ei henkilön persoonallisuutta ajatellen ihme olisi jos olisi jonkinlaisen trauman saanut jo lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Jos itseltä ei tullut maitoa, imettäjä oli paras tapa saada lapsi pysymään elossa. Korvikkeet olivat työläitä valmistaa ja myös huonolaatuisia. 

Näin juuri. Suomeen ensimmäinen teollinen korvike tuli myyntiin vasta 1950-luvun lopulla. Sitä ennen yritettiin lantrata lehmänmaitoa, jos äiti ei pystynyt imettämään. Mutta iso osa vauvoista sairastui ja kuoli siihen. Olen siis aika varma, että vielä 60-luvulla saattoi olla ainakin joskus käytössä imettäjä. Kun perimätieto tietysti sanoi, ettei se lapsi pysy muuten hengissä. Miksipä ei?

Toisaalta luulisi sitä luovutusmaitoa löytyvän lähempää, ettei lasta lähetetä vuodeksi pois? Ja vuosi ollut varmaan siihen aikaan tosi pitkä aika imettää? Itselläkin 70-syntyneenä varmaan pariviikkoisena ruvettu juottamaan appelsiinimehua ja liekö sitten lehmänmaitoa varsin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itseltä ei tullut maitoa, imettäjä oli paras tapa saada lapsi pysymään elossa. Korvikkeet olivat työläitä valmistaa ja myös huonolaatuisia. 

Näin juuri. Suomeen ensimmäinen teollinen korvike tuli myyntiin vasta 1950-luvun lopulla. Sitä ennen yritettiin lantrata lehmänmaitoa, jos äiti ei pystynyt imettämään. Mutta iso osa vauvoista sairastui ja kuoli siihen. Olen siis aika varma, että vielä 60-luvulla saattoi olla ainakin joskus käytössä imettäjä. Kun perimätieto tietysti sanoi, ettei se lapsi pysy muuten hengissä. Miksipä ei?

Minä olen ayntynyt 1970. Olen sellainen lantratulla lehmänmaidolla syötetty. Tosin äiti sanoi, että oli niin väsynyt, ettei jaksanut edes lantrata.

Ei ollut. Eikä itse asiassa silloinkaan, kun imettäjä oli tavallisempi. Imettäjät olivat paremmissa perheissä, jolloin he jättivät omat vauvansa hoitoon ja muuttivat työnantajan luokse. Vauvan antaminen sukulais- tai muun perheen hoidettavaksi on ehkä ollut tavanomaisempaa, jos itse ei ole pystynyt huolehtimaan. Lähinnä jos perhe on ollut köyhä ja lapsia jo ennestään paljon, tai on saatu au-lapsi vanhoillisella seudulla.

Ei ollut ainakaan 1960-luvulla, ehkä 1760-luvulla oli.

Suomessa käytettiin 1960-luvulla lehmänmaitoa keittämällä ja laimentamalla sitä. En ole koskaan kuullut, että viime vuosisadalla olisi joku lapsi laitettu imettäjälle kuin ehkä silloin, kun äiti kuoli synnytykseen ja lapsi jäi henkiin. Tuolla vuosikymmenellä alkoi äitikuolleisuus olla hyvin vähäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itseltä ei tullut maitoa, imettäjä oli paras tapa saada lapsi pysymään elossa. Korvikkeet olivat työläitä valmistaa ja myös huonolaatuisia. 

Näin juuri. Suomeen ensimmäinen teollinen korvike tuli myyntiin vasta 1950-luvun lopulla. Sitä ennen yritettiin lantrata lehmänmaitoa, jos äiti ei pystynyt imettämään. Mutta iso osa vauvoista sairastui ja kuoli siihen. Olen siis aika varma, että vielä 60-luvulla saattoi olla ainakin joskus käytössä imettäjä. Kun perimätieto tietysti sanoi, ettei se lapsi pysy muuten hengissä. Miksipä ei?

Sinäkään et tiedä yhtään todellista tapausta. Mitä siitä voit päätellä?

Olen itse elänyt tuolla vuosikymmenellä ja tietenkin tuntenut niitä, joille imettäjälle laittaminen olisi ollut aiheellista. Mutta ei, lehmänmaitoa silloin lantrattiin.

Meillä oli, oli myös oma lastenhoitaja. Mummoni ei ole yhtäkään lastaan ikinä hoitanut mitenkään.

Ei ollut. Joskus sota-aikana oli vielä ns kylänimettäjiä mutta ei heillekään vauvoja annettu kuin imetyksen ajaksi 

50 vuotta sitten oli bifidusmaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä ollut 1960-luvulla, sata vuotta aikaisemmin ehkä, mutta tuskin se silloinkaan yleistä oli.

Niin, tuntuu kyllä ihan uskomattomalta, miten joku olisi kehdannut tehdä noin. Jollei sitten ole ollut ihan muu syy ettei ole pystynyt huolehtimaan, mutta toisaalta jos lapsella 2 vanhempaa kuitenkin olemassa jne.

Ymmärrätkö ap mikä on imettäjä? Miten lapsen isä voisi sen homman edes hoitaa? Mutta ei, ei oita kyllä 60-luvulla todellakaan enää ollut Suomessa, varmaan joskus 1900-luvun taitteessa noi hommat loppui.

Joo, täyttä potaskaa tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itseltä ei tullut maitoa, imettäjä oli paras tapa saada lapsi pysymään elossa. Korvikkeet olivat työläitä valmistaa ja myös huonolaatuisia. 

Näin juuri. Suomeen ensimmäinen teollinen korvike tuli myyntiin vasta 1950-luvun lopulla. Sitä ennen yritettiin lantrata lehmänmaitoa, jos äiti ei pystynyt imettämään. Mutta iso osa vauvoista sairastui ja kuoli siihen. Olen siis aika varma, että vielä 60-luvulla saattoi olla ainakin joskus käytössä imettäjä. Kun perimätieto tietysti sanoi, ettei se lapsi pysy muuten hengissä. Miksipä ei?

Sinäkään et tiedä yhtään todellista tapausta. Mitä siitä voit päätellä?

Olen itse elänyt tuolla vuosikymmenellä ja tietenkin tuntenut niitä, joille imettäjälle laittaminen olisi ollut aiheellista. Mutta ei, lehmänmaitoa silloin lantrattiin.

Mulla on sukulainen, joka on syntyt 1941, ja hän ihan aikuiseksi kasvoi sillä latnratulla lehmänmaidolla. Äidiltä ei vaan tullut maitoa. Lapsikuolleisuus oli paljon suurempaa silloin kun nyt. En tiedä, pystyikö sitä edes sanomaan, että mihin se vauva kuoli. Itse oon syntynyt 1971 ja korvikkeella kasvatettu, äidiltäkään ei vaan tullut maitoa. Eka ei maitoravinto oli tosiaan appelsiinimehu, noin 3kk ikäisenä. Sit siirrytiinkin peruna-maksamakkara-voi särsseliin. Ja hengissä minäkin tässä olen. Toki joitain allergioita on, ei toisin millekään noista tuossa mainituista.

Koska on alkanut äidinmaidon pumppaus? Vauva tarvitsee äidinmaitoa enkä ole kuullut että Helsingissä olisi käytetty imettäjiä niin myöhään kuin 1960-luvulla - voihan se olla, mutta ei sellaisesta kukaan ainakaan ole hiiskunut sanaakaan mikä olisi ollut outoa.

Miten siis äidit jotka menivät suoraa synnytyksestä töihin - ei ollut mitään äitiyslomia? Miten on imetys voitu hoitaa kun äiti töissä jos ei pumpatulla äidinmaidolla?

Entä eikös se ole niin että kuka tahansa ei ole voinut toimia imettäjänä? Se on vaatinut naisen joka on itse synnyttänyt ja aloittanut imetyksen ja sitten sitä hommaa jatketaan... ja maitoa tulee... siis nainen jolta ei maitoa tule - eikä edes omalle lapselle ja jonka vauva vaarassa siis kuolla - ei voi tietenkään toimia imettäjänä. 

Vauva saa äidinmaidosta kaikenlaisia suoja-aineita sun muita. Mikään korvike ei korvaa tätä. Sen lisäksi imetykestä syntyy suhde äidin ja lapsen välille.

Sen lisäksi on kait niin että imetys estää että nainen tulisi heti perään raskaaksi ja näin naisen keho saa levätä ja imettäminen auttaa kehoa myös palautumaan.

Joku sukulainen sanoi, että raskaus on hvyä asia. Nainen saa nuorentavan hormooniryöpyn.