Kultalusikoivat teinit pääsevät solukämppiin ihan kuin vanhempansa aikoinaan

Ei niihin kaikki pääse.

Kultalusikoivat vanhempansa asuivat jo 1990-luvulla yksiöissä ja kaksioissa, isovanhempansa samoin 25 vuotta aikaisemmin.

Opiskelin 94-99, asuin yksiöissä ja kaksioissa, yksin ilman lainaa. 

Kultalusikoivan kaverini vanhemmat ostivat opiskelukaupungista kaverilleni opiskelukämpäksi yksiön, itse asuin solussa.

Meillä on yksiö Töölössä, kaverin perheellä samoin. Oma lapseni asuu kaverin asunnossa, hänen lapsensa meidän asunnossamme ja asumistukea tulee edelleen mutinoitta, toki hieman vähemmän kuin ennen, mutta eipä tuo vuokrakaan ole kovin iso.

Tervetuloa meidän kultalusikoivien maailmaan.

Minä, työttömän isän ja matalapalkkaisen äidin lapsi, pääsin opiskelijana soluasuntoon. Enkä ollut mikään poikkeus.

Jos joku oikeasti uskottelee itselleen että soluasunnot saaminen on jotain kultalusikointia, niin silloin on kyllä niin syvällä uhriutumisessa, että mikään ei välttämättä auta.

Ennenvanhaan vanhemmat halusivat lapsilleen parempaa kuin mitä itsellä oli ollut. Nykyään vanhemmat sukupolvet haluvat lapsille ja nuorille saman tai mielellään vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan vanhemmat halusivat lapsilleen parempaa kuin mitä itsellä oli ollut. Nykyään vanhemmat sukupolvet haluvat lapsille ja nuorille saman tai mielellään vielä vähemmän.

Tottakai halusimme lapsillemme parempaa ja hyvät eväät elämiseen. Ostimme kaikille kaksiot, jotka he sittemmin ovat myyneet hyvällä voitolla ja siirtyneet isompiin asuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kultalusikoivan kaverini vanhemmat ostivat opiskelukaupungista kaverilleni opiskelukämpäksi yksiön, itse asuin solussa.

Ennen ostettiin opiskeluyksiöitä ja vuokrattiin ristiin kaverin kanssa niin saatiin lapsille asumislisät.

Riittääkö niitä solukämppiä kaikille? Oikia homma.