Lue keskustelun säännöt.
Haluisin vaan kuolla (kaikki kaatuu päälle)
04.05.2024 |
Tänään on se päivä kun tasan 41 vuotta sitten isi ampui itsensä. Nyt itse haluaisin kans kuolla. Ei ole ystäviä, ei puolisoa, ei työtä, ei järjellistä tekemistä, ei mitään. Tilikin on lähes tyhjä. Toiveetkaan ei toteudu. Tällä viikolla toivoin, että saisin silittää koiraa ja leikkiä sen kanssa. Muka niin liikaa pyydetty!
Nyt haluaisin vain kuolla.
Kommentit (29)
Paikkakunnan facebook ryhmästä etsi kavereita esim. lenkkeilyn, ulkoilun tai muun kiinostavan asian tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupee tekeen kiljua, hyvä harrastus ja sit pääsee turruttamaan päätä lopulta
Vierailija kirjoitti:
Paikkakunnan facebook ryhmästä etsi kavereita esim. lenkkeilyn, ulkoilun tai muun kiinostavan asian tiimoilta.
Mä hölkkään.
T. Hessu Hopo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole sisaruksiakaan?
Ei ole sisaruksia, isosisko kuoli kun olin 4v, synnynnäinen sydänvika jota mulla ei tietenkään ole!
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö aloittaja itsensä uhrina?
No isin itsemurhan uhrina joo kun minut yksin jätti tänne mut en kai sitten muuten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat silittää koiraa niin mene käymään jossain löytöeläinhoitolassa. Älä ota omaksi, kun ei sulla kerran ole rahaa, mitta voit auttaa ulkoiluttamisessa ja häkkien siivoamisessa ja, niin, silittää ja rapsuttaa.
Mistä löydän sen? Helsingissä Hesyllä pääsee katsomaan vain kissoja jotka nekin on ihania mutta olen niin pahasti allerginen. Koirat on josain salaisessa paikassa minkä osoitetta ei ole julkisessa levityksessä. Miten menisin? Muuten ideana aivan ihana, siivoillessa ja muuta touhutessa en ehtisi miettiä omia murheitani vaan ihania koiria ja niiden hoitajia joita auttaisin. Ehkä siellä joku ihminenkin suostuisi jonkun sanan kanssani vaihtamaan vaikka olenkin näin huono ja typerä......?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oneway srk tervettä raitista opetusta.
Voimia rakas ihminen 🙏 Tuntuu tosi pahalta että sulla on noin vaikeaa. Olen elänyt samantyyppistä vaihetta itsekin. Teen nykyään SPR:n "ystäväpalvelussa" vapaaehtoistöitä. Mietin että voisitko harkita tuollaista että joku vapaaehtoinen olisi välillä sun kanssa? Tekisitte yhdessä jotain, sen verran usein kun sinulle käy. Samanhenkisiä ihmisiä pyritään yhdistämään. Joskus noista muodostuu aitoja kaveeruksia/ystävyyksiä, joskus ei. Voisi olla edes kokeilemisenarvoista, googlettele. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oneway srk tervettä raitista opetusta.
Miks ain kaikkee pakko tot uskontoo tuputtaa!?! Ap halus OIKEETA apuu ja empatiaa ei suoraan kirjottanu mut rivien välist luin eikä tommasta höpö höpö hihhuli "toimintaa" !!
Voimii kovasti sulle ap, oon pahoillani täst hyökkäyksest!
Tulet kalliiksi yhteiskunnalle tuottamattomana henkilönä. Miksi pidät itsesi elossa, jos et halua elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulet kalliiksi yhteiskunnalle tuottamattomana henkilönä. Miksi pidät itsesi elossa, jos et halua elää?
Olet säälittävä ja tiedät sen itsekin
Miksi uskotte trolleja? Ihan selvä tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole sisaruksiakaan?
Ei ole sisaruksia, isosisko kuoli kun olin 4v, synnynnäinen sydänvika jota mulla ei tietenkään ole!
Entä äiti, isovanhemnat, vanhempien sisarukset?
Outo vastaustyyli...."sydänvika, jota mulla ei tietenkään ole". Sinä olet saanut mahdollisuuden elämään. Kannattaa mennä terapiaan käsittelemään nuo isot menetykset.
On tutkittua tietoa, että kevätaurinko masentaa. Oliko se nyt mantelitumake, joka alkaa hölmöillä. Valoa on liikaa. Aurinkolasit auttavat.
Olin samassa jamassa nelisen vuotta sitten (eri syistä). Mikään ei tuntunut miltään ja tuntui, että huono kortti toisensa jälkeen läsähtää käteen. Päätin, että joka aamu nousen klo 7:30, laitan vaatteet päälle ja käyn kävelemässä n. 40 minuuttia, satoi tai paistoi. Oli ihan sama nukunko sen ajan vai kävelen. Siitä se lähti, vaikka hyvin harvoin huvitti. Loppupäivä oli sitten käyettäväksi miten parhaakseni näin. Ei se mikään nopea apu ole, eikä pidä odotella liikoja. Mutta tuleepahan noustua ja lähdettyä ihmisten ilmoille.
Nyt mulla on työ (ei mikään unelma, mutta kuitenkin palkallinen työ), ruokaa, koti, vapautta vähän valitakin, kissa. Ennen kaikkea on suunnitelmia ja työn kautta tapaan ihmisiä. Muuten olen edelleenkin aika yksin, mutta suoraan sanottuna en mitään kovin monimutkaisia ihmissuhdekuvioita kaipaakaan. Matkaa suunnittelen ja voin sen myös talouden puolesta toteuttaa. Opintoja työn ohessa harkitsen myös. Illalla tulee uni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet kalliiksi yhteiskunnalle tuottamattomana henkilönä. Miksi pidät itsesi elossa, jos et halua elää?
Olet säälittävä ja tiedät sen itsekin
Joo niin tiedän olevani säälittävä ja iso kulu yhteiskunnalle ja syyllinen olo koko ajan.
(ap)
Yritä päästä jonnekin ulkomaille tekemään vapaaehtoistyötä. Rantojen siivoamista tms.
Jos haluat silittää koiraa niin mene käymään jossain löytöeläinhoitolassa. Älä ota omaksi, kun ei sulla kerran ole rahaa, mitta voit auttaa ulkoiluttamisessa ja häkkien siivoamisessa ja, niin, silittää ja rapsuttaa.