Kuinka täydellinen puolisosi on sinulle?
Kysymys liittyy ystäväni pohdintaa, mihin pitää tyytyä parisuhdemarkkinoilla? Pitääkö etsiä täydellistä puolisoa?
Silloin kuin sitouduit puolisoosi, kuten menit naimisiin tai muuten ajattelit suhteen olevan vakava ja pysyvä (ei mikään parin kk:n tapailu), niin ajattelitko, että kumppanisi on sinulle aivan täydellinen match? Vai oliko jotain pieniä puutteita? Tai ajattelitko, että aika kurja tapaus, mutta otetaan tuo, kun parempaakaan ei löydy?
Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi olla naimisissa miljonääri-malli-älykköjen kanssa, vaan ajatellaan niitä ominaisuuksia, jotka ovat sinulle tärkeitä. Rakastaako puoliso aamulenkkejä, kuten sinäkin. Tai osuuko huumorintaju? Mutta onko sottapytty, mikä ärsyttää sinua.
Itse rakastuin mieheen, joka oli silloin (ei enää) mielestäni lähes täydellinen. Jos olisi vielä osannut soittaa kitaraa, niin sitten kyseessä olisi ollut unelmieni mies.
Ystävälläni seurustelee miehen kanssa, joka on monessa suhteessa oikein hyvä hänelle. Heillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Joissakin asioissa ovat kuitenkin ihan ääripäitä. Nyt sitten miettii, kannattaako suhdetta jatkaa, vai voiko vielä jotain parempaakin löytyä.
Ovatko muut löytäneet täydellisen puolison vai onko jäänyt yksinäiseksi liian suurten toiveiden vuoksi?
Kommentit (16)
Jo on tarkka vaatimuslista, jos kitaransoittotaitokin on mainittu. On siis mahdotonta miellyttää naista.
Ihmiset ja sopivuudet elää ja vaihtuu.
Olen itse niin epätäydellinen etten ole koskaan tuollaisia miettinyt.
En tyytynyt huonoon mutta en ollut rakastunut. Sain hyvän isän lapsilleni mutta liitto ei kestänyt. Tapasin elämäni rakkauden vasta lähemmäs 50-vuotiaana. Hän on todellakin mulle täydellinen. Ollaan niin fyysisesti kuin henkisesti kuin tehtyjä toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ja sopivuudet elää ja vaihtuu.
Siksi varmaan tuossa kysyttiinkin sen hetken tilannetta, kun vakiintumksesta päätettiin.
Jokaisen pitäisi ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen. Kun pinkit lasit otetaan pois muutaman vuoden jälkeen niin ne puolison söpöydet ja eriskummallisuudet voi alkaa ärsyttää. Se on tahdon asia, hyväksytkö puolison sellaisena kuin on vai koetatko muuttaa toista haluamaksesi. Sinussa itsessäsi on ne samat ärsyttävyydet.
En voinut vastata kyselyyn.
Miehet olivat minulle täydellisiä, huumorintaju, yhdessä tekeminen, vuorokausirytmi.
Tai niin mä luulin. 1 ja 3 pettivät ja 2 tykkäsi alkosta enemmän kuin minusta. 4sen kanssa sovin fwb mutta se oli mulle liian laimeeta. Joten tällä otannalla en ole löytäny, emmä sitten riittänyt. Ja tää on ihan fine. N+50.
Taidan vastata Jotain muuta.
Eihän kukaan ole täydellinen. Minä rakastuin mieheeni, vaikka ollaan monessa asiassa kuin yö ja päivä. Mies on kiltti, hiljainen harkitsijatyyppi kun taas minä olen tekevä ja menevä persoona. Mies on illan virkku, minä aamun. Mies kotihiiri, minä maailmanmatkaaja.
Täydennetään toisiamme monessa suhteessa ja annetaan toiselle tilaa olla oma itsensä.
Mulla on ihan täydellinen mies, jossa ei ole ainoatakaan puutetta. Rakastuimme ensi silmäyksellä ja se tunne on ainoastaan vahvistunut vuosien myötä:)
En ole etsinyt koskaan ketään, mutta ru-nkannut olen ehkä 28 vuotta eli n. 2/3-osaa elämästäni. Tosin sekin joutaisi jo lopettaa koska orgasmi on kivaa elikä syntiä, josta seuraa aina jotain penalttia, jollei elään päähän potkintaa niin sitten masista ja morkkista muutamaksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pitäisi ymmärtää että kukaan ei ole täydellinen. Kun pinkit lasit otetaan pois muutaman vuoden jälkeen niin ne puolison söpöydet ja eriskummallisuudet voi alkaa ärsyttää. Se on tahdon asia, hyväksytkö puolison sellaisena kuin on vai koetatko muuttaa toista haluamaksesi. Sinussa itsessäsi on ne samat ärsyttävyydet.
Täydellinen ei ole sama asia kuin täydellinen itselle. Ne on kaksi eri asiaa.
Puolisoni on täydellinen minulle. Sellaisena kuin on. Epätäydellisenäkin täydellinen minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan täydellinen mies, jossa ei ole ainoatakaan puutetta. Rakastuimme ensi silmäyksellä ja se tunne on ainoastaan vahvistunut vuosien myötä:)
Minulla sama juttu. Jo 10 vuotta oltu yhdessä. Olen itse kaikkea muuta kuin täydellinen, eikä minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia vaatimuksia puolisolle, luulin että en löytäisi ollenkaan. Minua kohtasi lottovoitto, kun löysinkin täydellisen.
Vierailija kirjoitti:
En voinut vastata kyselyyn.
Miehet olivat minulle täydellisiä, huumorintaju, yhdessä tekeminen, vuorokausirytmi.
Tai niin mä luulin. 1 ja 3 pettivät ja 2 tykkäsi alkosta enemmän kuin minusta. 4sen kanssa sovin fwb mutta se oli mulle liian laimeeta. Joten tällä otannalla en ole löytäny, emmä sitten riittänyt. Ja tää on ihan fine. N+50.
Taidan vastata Jotain muuta.
Eli sä tiesit jo sitoutuessasi, että toinen pettää tai juo. Ja nämä olivat mielestäsi täydellisiä silloin?
Aiheellinen keskustelu, koska nykyään tosiaan on tapana miettiä, miten se toinen olisi täydellinen itselle, ei niinkään, miten itse olisin mahdollisimman hyvä kumppani sille toiselle. Ihmisethän (toivon mukaan) kasvavat ja kehittyvät henkisesti pitkän liiton aikana; ei silloin punnita ulkoisia asioita tai jotain harrastuksiakaan, vaikka toki niillä on tietty osansa rakkauden ja suhteen syntymisessä. On kuitenkin omituista, jos tällaisten piirteiden perusteella mietitään yhteistä elämää.
Oma puolisoni on itselleni täydellinen; alkuun rakastuin siihen, että hän antoi minun olla oma itseni (tai itselläni oli helppo olla hänen kanssaan), lisäksi meillä oli samanlaiset kiinnostukset ja elämänrytmi sekä ajatukset perusasioista (nämä kyllä merkitsee oikeasti aika paljon näistä ulkoisista asioista; siis unirytmi, aktiivisuus, rahankäyttö), mutta lopulta kun olen tutustunut tuohon ihmiseen, ja saanut oppia että olemme monessa asiassa erilaisia, mutta silti samalla puolella, on kyllä vahvistanut rakkauttamme, ei heikentänyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan täydellinen mies, jossa ei ole ainoatakaan puutetta. Rakastuimme ensi silmäyksellä ja se tunne on ainoastaan vahvistunut vuosien myötä:)
Täydellisyys kuulostaa ällöttävältä. En haluaisi olla minkään täydellisen miehen kanssa.
Alkujaan varmaan 7/10 sopivuus, nykyään 2/10.