Tarvitsenko apua

 Mä oon ihan hukassa suoraan sanoen. Toivon että ees joku vastais tai näkisi tän. Mulla on aina ollu mun koko elämän nii semmone olo että mikään ei tunnu miltään, tai muutenki mulla on tosi neutraalit tunteet ja en oikee osaa näyttää niitä. Mutta tiiän että mun tunteet vaihtelee tosi paljon mutta mä en osaa tunnistaa että mitkä tunteet. Olen silleen yleisesti mielestä ihan fiksu ja järkevä ihminen, mutta en osaa tuntea empatiaa tai surua esim jonkun kuolemasta/muusta tapahtumasta, tai en oikein tiedä pystynkö koska en tunnista sitä tunnetta. Ja mulla on tällä hetkellä semmonen juttu menossa että en jaksa ihan oikeasti mua vaan väsyttää mutta tiiän että silti en mä oo surullinen tai mitään, saatan välillä olla mutta se on normaalia. Myös viiltelen, haluan lopettaa sen mutta se on tosi tosi vaikeeta, vaan ihan muutama ihminen mun elämässä tietää tosta, koska en osaa puhua mun asioista. Kaikki kuulostaa mun aivoissa niin monimutkaiselta että ei muut ymmärrä. Mutta ei se viiltelykään tunnu miltään henkisesti, ei tunnu edes pahalta, eikä hyvältä. Joten en tiiä ees enää miks teen niin. Oon tosi ulospäin suuntautunut henkilö ja puhelias. Hymyilen kyllä useesti, mutta en tiiä miks silti oon tämmönen. Mulla on aina ollu ongelmia syömisen kanssa myös. Syön ihan liikaa ja yleensä se on tunne syömistä. Ei oo ees nälkä mutta syön ku ei oo muutakaan tekemistä.jonka takia oon omasta mielestäni tosi läski ja muutenki oon oikeesti ruma, elkää sanoko että "kyllä sä oot nätti ja et oo läski" jne koska siis ihan todellisuus on että olen.