Olen huomannut, että ihmiset ei halua olla seurassani eivätkö usein jää kanssani keskustelemaan tai kysy mitään.

Jos olet hiljainen ja ujo jännittäjä, niin luulevatkohan muut sinun haluavan olla rauhassa? Yritä vain tunkea niihin keskusteluihin mukaan ja heitä väliin jotain. Olen itsekin hiljainen ja ujo ja vielä huono smalltalkissa, mutta olen opetellut kyselemään ihmisiltä kaikenlaista. Ihmiset mielellään kertovat ja puhuvat ja siitä ne keskustelut sitten usein lähtevät käyntiin.

Sama kokemus. Ilmeisesti olen kirjolla ja muut kokevat minun olevan selittämättömällä tavalla outo. Tosin ainoastaan kolme ihmistä elämäni aikana on sanonut, että ajattelee mun olevan kirjolla. Itse koen käyttäytyväni (masking) kuten muutkin. Mutta jos vaikutan samalla lailla oudolta kun itse olen kokenut muutaman kirjolla olevan tutun vaikuttavan, niin ymmärrän hyvin miksi mua kohdellaan erilailla ilman, että he tarkoittavat varmaankaan mitään pahaa. Itse pyrin huomioimaan ja ottamaan aina kaikki mukaan, mutta ilmeisesti kaikki ei toimi näin. 

 

N31

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hiljainen ja ujo jännittäjä, niin luulevatkohan muut sinun haluavan olla rauhassa? Yritä vain tunkea niihin keskusteluihin mukaan ja heitä väliin jotain. Olen itsekin hiljainen ja ujo ja vielä huono smalltalkissa, mutta olen opetellut kyselemään ihmisiltä kaikenlaista. Ihmiset mielellään kertovat ja puhuvat ja siitä ne keskustelut sitten usein lähtevät käyntiin.

Toimii, mutta ihmiset harvoin kyselee takaisin sun kuulumisia. Pitäisi olla äänekäs ja tuoda itsensä ja mielipiteensä esille. Luonteenpiirteiden muuttaminen ei taida usein onnistua, joten kaksi ujoa on yleensä toimivampi yhtälö kuin ujo, joka yrittää mukaan äänekkääseen porukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Ilmeisesti olen kirjolla ja muut kokevat minun olevan selittämättömällä tavalla outo. Tosin ainoastaan kolme ihmistä elämäni aikana on sanonut, että ajattelee mun olevan kirjolla. Itse koen käyttäytyväni (masking) kuten muutkin. Mutta jos vaikutan samalla lailla oudolta kun itse olen kokenut muutaman kirjolla olevan tutun vaikuttavan, niin ymmärrän hyvin miksi mua kohdellaan erilailla ilman, että he tarkoittavat varmaankaan mitään pahaa. Itse pyrin huomioimaan ja ottamaan aina kaikki mukaan, mutta ilmeisesti kaikki ei toimi näin. 

 

N31

Mäkin olen alkanut epäillä että mulla on jotain asperger piirteitä, ejkä lievästi. Koitan myös olla ystävällinen ihmisille, ja olen harjoitellut sosiaalisia tilanteiata, mutta jotenkin kai muut pitää silti outona koska eivät halua seuraani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hiljainen ja ujo jännittäjä, niin luulevatkohan muut sinun haluavan olla rauhassa? Yritä vain tunkea niihin keskusteluihin mukaan ja heitä väliin jotain. Olen itsekin hiljainen ja ujo ja vielä huono smalltalkissa, mutta olen opetellut kyselemään ihmisiltä kaikenlaista. Ihmiset mielellään kertovat ja puhuvat ja siitä ne keskustelut sitten usein lähtevät käyntiin.

Toimii, mutta ihmiset harvoin kyselee takaisin sun kuulumisia. Pitäisi olla äänekäs ja tuoda itsensä ja mielipiteensä esille. Luonteenpiirteiden muuttaminen ei taida usein onnistua, joten kaksi ujoa on yleensä toimivampi yhtälö kuin ujo, joka yrittää mukaan äänekkääseen porukkaan.

Mä taas olen sitä mieltä, että kaksi ujoa on hankala yhdistelmä. Tykkään kuunnella niitä äänekkäitä, mutta jos meitä on kaksi ujoa, se on vain kiusallista ja hiljaista. 

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Ilmeisesti olen kirjolla ja muut kokevat minun olevan selittämättömällä tavalla outo. Tosin ainoastaan kolme ihmistä elämäni aikana on sanonut, että ajattelee mun olevan kirjolla. Itse koen käyttäytyväni (masking) kuten muutkin. Mutta jos vaikutan samalla lailla oudolta kun itse olen kokenut muutaman kirjolla olevan tutun vaikuttavan, niin ymmärrän hyvin miksi mua kohdellaan erilailla ilman, että he tarkoittavat varmaankaan mitään pahaa. Itse pyrin huomioimaan ja ottamaan aina kaikki mukaan, mutta ilmeisesti kaikki ei toimi näin. 

 

N31

Yleensä kai autistiset ihmiset kokevat muiden autististen käyttäytyvän normaalisti eikä lainkaan oudosti. Muut sosiaalisten tilanteiden haasteet, mm. sosiaalisten tilanteiden pelko, saattavat potilaalle itselleen tuntua samalle kuin autismin piirteet. Diagnostiikka ei olekaan aina kauhean helppoa ja diagnooseja ei tehdäkään vain potilaan kokemuksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Ilmeisesti olen kirjolla ja muut kokevat minun olevan selittämättömällä tavalla outo. Tosin ainoastaan kolme ihmistä elämäni aikana on sanonut, että ajattelee mun olevan kirjolla. Itse koen käyttäytyväni (masking) kuten muutkin. Mutta jos vaikutan samalla lailla oudolta kun itse olen kokenut muutaman kirjolla olevan tutun vaikuttavan, niin ymmärrän hyvin miksi mua kohdellaan erilailla ilman, että he tarkoittavat varmaankaan mitään pahaa. Itse pyrin huomioimaan ja ottamaan aina kaikki mukaan, mutta ilmeisesti kaikki ei toimi näin. 

 

N31

Yleensä kai autistiset ihmiset kokevat muiden autististen käyttäytyvän normaalisti eikä lainkaan oudosti. Muut sosiaalisten tilanteiden haasteet, mm. sosiaalisten tilanteiden pelko, saattavat potilaalle itselleen tuntua samalle kuin autismin piirteet. Diagnostiikka ei olekaan aina kauhean helppoa ja diagnooseja

Kirjolle oleminen on hyvin laaja skaala. Osalla esim. itsenäinen elämä ei onnistu ja toisella ääripäällä ei ole mitään haasteita itsenäisessä elämässä. Jos et ole itse kirjolla, voi olla hankalaa ymmärtää kirjolla olevia. Ja diagnostiikka ei tosiaan varmasti ole helppoa. 

 

Kun viittasin tuttuihin, jotka on vahvasti kirjolla, totesin heidän käyttäytymisen olevan ulkoisesti massasta poikkeavaa. En todennut miltä tämä outo (= erilainen, ei totuttu) käyttäytyminen minusta tuntuu. Minulle heidän käyttäytyminen tuntuu paljon loogisemmalta kuin suuren massan ns. peruskäyttäytyminen. Tämä puoltaisi sitä, että olisin itsekin kirjolla. Sinänsä sillä ei ole mitään väliä, mutta se on auttanut ymmärtämään paljon omaa elämää, elämää yleensä ja ihmissuhteita. Ja se on luonnollisesti hyvin helpottavaa. Ap:lla tilanne voi olla luonnollisesti eri. Kuten mainitsit erilaiset pelot ja traumat voi vaikuttaa hyvin paljon. 

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hiljainen ja ujo jännittäjä, niin luulevatkohan muut sinun haluavan olla rauhassa? Yritä vain tunkea niihin keskusteluihin mukaan ja heitä väliin jotain. Olen itsekin hiljainen ja ujo ja vielä huono smalltalkissa, mutta olen opetellut kyselemään ihmisiltä kaikenlaista. Ihmiset mielellään kertovat ja puhuvat ja siitä ne keskustelut sitten usein lähtevät käyntiin.

Toimii, mutta ihmiset harvoin kyselee takaisin sun kuulumisia. Pitäisi olla äänekäs ja tuoda itsensä ja mielipiteensä esille. Luonteenpiirteiden muuttaminen ei taida usein onnistua, joten kaksi ujoa on yleensä toimivampi yhtälö kuin ujo, joka yrittää mukaan äänekkääseen porukkaan.

Mä taas olen sitä mieltä, että kaksi ujoa on hankala yhdistelmä. Tykkään kuunnella niitä äänekkäitä, mutta jos meitä on kaksi ujoa, se on vain

Toki. Riippuu varmasti siitä mitä kaipaa ja ap kaipasi keskustelussa mukana olemista. Silloin kaksi ujoa on parempi. En ole toistaiseksi tavannut niin ujoja ihmisiä, että he eivät juttelisi mitään samanhenkisessä seurassa. Varmasti heitäkin silti on. Kuitenkin jos toivoo omaan elämäänsä ihmissuhteita, on pakko avata suu.

Minulle käy töissä sama juttu usein. Muut tekevät erilaisia töitä kuin minä vaikka olemme samalla työpaikalla, ja he tekevät niitä yhdessä. Siten on toki luonnollista että he juttelevat keskenään töistä ja samalla kaverustuvat. En oikein tiedä miten tunkea tuohon väliin niin olen vain tottunut olemaan omissa oloissani. Muut eivät sitä pahalla, mutta kun olen vielä muutenkin vähän ujompi ihminen niin tutustuminen on hankalaa. Välillä on aina sellaisia ihmisiä jotka jaksaa ottaa hiljaisemmatkin huomioon ja se kyllä tuntuu mukavalta, vaikka itseä vähän vaivaannuttaa olla blokkaamassa muiden halu keskustella keskenään työasioista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle käy töissä sama juttu usein. Muut tekevät erilaisia töitä kuin minä vaikka olemme samalla työpaikalla, ja he tekevät niitä yhdessä. Siten on toki luonnollista että he juttelevat keskenään töistä ja samalla kaverustuvat. En oikein tiedä miten tunkea tuohon väliin niin olen vain tottunut olemaan omissa oloissani. Muut eivät sitä pahalla, mutta kun olen vielä muutenkin vähän ujompi ihminen niin tutustuminen on hankalaa. Välillä on aina sellaisia ihmisiä jotka jaksaa ottaa hiljaisemmatkin huomioon ja se kyllä tuntuu mukavalta, vaikka itseä vähän vaivaannuttaa olla blokkaamassa muiden halu keskustella keskenään työasioista.

Kirjoitin vähän sekavasti, siis tarkoitan että huomaavaisimmat kyllä huomaa hiljaisemmatkin ja koittaa ottaa mukaan vaihtamalla esimerkiksi yleisempiin puheenaiheisiin joihin voin osallistua, mutta varmasti hekin haluaisivat jutella ennemmin muiden kanssa ja se ajatus vähän vaivaannuttaa.

Itse en ainakaan ole kirjolla, mutta omaan jonkunlaista traumataustaa. Olen siksi vähän vetäytyvä tarkkailija tilanteissa. Luonnollinen temperamenttikin varmaan vaikuttaa.

Olisiko sulla jotain sanottavaa niihin puheenaiheisiin? 

Samanlaisia kokemuksia. 

Itselläni yltää tosin vielä niin pitkälle, että "ystäviä" minulla on tasan sen aikaa, kun minulta tarvitaan apua johonkin. Juuri vastikään jouduin kieltäytymään kertoen syyksi terveydentilaan liittyvän asian. Ei vastattu mitään, ei edes kysyen vointia tai toivotellen paranemisia tms. En pystynytkään olemaan hyödyksi, joten next.

Työporukoissa yms sitten olen ymmärtänyt olla osallistumatta mihinkään yhteisiin vapaa-ajan juttuihin yms. kun olisin ylimääräisenä niissä yksinään. 

Uudella työpaikalla on pari puheliasta ja rentoa tyyppiä. He ovat jääneet kanssani kahden ja olen huomannut, miten he yhtäkkiä hiljenevät ja tuijottelevat muualle. Yritän jutella normaalia smalltalkia, mutta he vastailevat vähäsanaisesti ja lähtevät pois. En ymmärrä, miten juuri minä saan aikaan heissä tuon reaktion.

Sama kuin edellisellä, paitsi työpaikka vuosien ajalta. Sitten on vielä yksi jonka kanssa viestitellään ummet ja lammet mutta jos jää yksin minun kanssa niin punastelee ja poistuu vähillä sanoilla. Ei ymmärrä.

Ulkomaille muuttaneena sanoisin, että suomalaiset on hyvin.. sisäsiittoisia. Omat ympyrät ja ystävät, joilla samanlaiset elämät. Ulkopuolisista ei välitetä vaan heitä kohdellaan usein kylmästi. Tämä on oma kokemukseni. Toki tätä esiintyy muuallakin. Ihmiset on usein aika itsekkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaille muuttaneena sanoisin, että suomalaiset on hyvin.. sisäsiittoisia. Omat ympyrät ja ystävät, joilla samanlaiset elämät. Ulkopuolisista ei välitetä vaan heitä kohdellaan usein kylmästi. Tämä on oma kokemukseni. Toki tätä esiintyy muuallakin. Ihmiset on usein aika itsekkäitä.

Lapsuudesta saakka säännöllisin väliajoin muuttaneena on juuri tämä kokemus, että uutena ja ulkopuolisena ei ole porukoihin pääsyä. Aina löytyy muutama hyväsydäminen ihminen, mutta iso massa kohtelee ulkopuolisena. Alkukantaista menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaille muuttaneena sanoisin, että suomalaiset on hyvin.. sisäsiittoisia. Omat ympyrät ja ystävät, joilla samanlaiset elämät. Ulkopuolisista ei välitetä vaan heitä kohdellaan usein kylmästi. Tämä on oma kokemukseni. Toki tätä esiintyy muuallakin. Ihmiset on usein aika itsekkäitä.

Lapsuudesta saakka säännöllisin väliajoin muuttaneena on juuri tämä kokemus, että uutena ja ulkopuolisena ei ole porukoihin pääsyä. Aina löytyy muutama hyväsydäminen ihminen, mutta iso massa kohtelee ulkopuolisena. Alkukantaista menoa.

Suomessa ei oikein myöskään kasvateta lapsia sosiaalisuuteen niin kuin ennen. Ennen piti uskaltaa tervehtiä aikuisia, myös vieraampia, ja jopa vastata jos joku puolituttu sukulainen kysyi jotain. Piti osata sanoa ole hyvä ja kiitos jne (ja niiata tietysti). Ei hyväksytty huonoa käytöstä. (Muuten vaihtoperheessä Englannissa lapsi sai kurinpalautusta ja joutui menemään huoneeseensa puoleksi tunniksi, kun unohti aterialla kysyä "May I leave the table, please!). Ja nämähän nyt ovat ihan vain ne perusjutut. Pitäisi koulussakin harjoituttaa oppilailla keskustelu- ja väittelytaitoja, sitä on kai edelleenkin vähän täällä meillä, ellen ole väärässä.