Mitä lukeminen on sinulle opettanut
Tietokirjallisuudesta olen oppinut paljon ja fiktiivisestä kirjallisuudesta en ole oppinut mitään. "Kaikki lukeminen kannattaa" ja mitä minun olisi pitänyt oppia taru sormusten herrasta tai Harry Potter sonnasta? Ohmi kertaa Potter ja sormusten herra on kärsittävä lässy?
Kommentit (40)
empatiaa, eläytymistä, mielikuvitus kehittyy
Sanavarasto kehittyy, avartaa mielikuvitusta, oppii tarkastelemaan asioita kriittisemmin ja monelta suunnalta.
Riippuu fiktion krijoittajasta, osa tekee valtavasti faktapohjaista taustatyötä tarinoidensa taustaksi. Samoin fiktio voi parhaimmillaan sukeltaa todella syvälle ihmisen psyykeen sekä tapoihin ajatella ja opettaa melkoisesti erilaisia näkökulmia ihmisenä olemisesta. Fiktion pääasiallinen tarkoitus lienee kuitenkin eskapismi, tietokirjallisuuden taas tieto.
Ymmärsin että vaikka lukisin kirjan päivässä koko elämäni ajan, en ehtisi lukea edes promillen sadasosaa kaikesta mitä on kirjoitettu.
Kaiken tiedon äärellä (kaiken aikani lukemiseen käyttäneenä) en erottuisi mitenkään niistä jotka eivät lue mitään.
Tästä syystä lopetin lukemisen.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu fiktion krijoittajasta, osa tekee valtavasti faktapohjaista taustatyötä tarinoidensa taustaksi. Samoin fiktio voi parhaimmillaan sukeltaa todella syvälle ihmisen psyykeen sekä tapoihin ajatella ja opettaa melkoisesti erilaisia näkökulmia ihmisenä olemisesta. Fiktion pääasiallinen tarkoitus lienee kuitenkin eskapismi, tietokirjallisuuden taas tieto.
Eli halu paeta todellisuutta ja väittää että oppii tärkeää tietoa. Oppiiko faktaa nopeammin fiktiosta?
Mangaa lukiessa olen oppinut japanin kieltä ja, japanilaista kulttuuria, japanilaisia sosiaalisia normeja, japanilaisia tapahtumia. Manga sivistää paljon. M25
Maailmassa on paljon asioita, joista en tiennyt mitään, ennenkuin luin niistä. Sen on opettanut että joskus tieto lisää tuskaa ja joskus helpottaa tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että vaikka lukisin kirjan päivässä koko elämäni ajan, en ehtisi lukea edes promillen sadasosaa kaikesta mitä on kirjoitettu.
Kaiken tiedon äärellä (kaiken aikani lukemiseen käyttäneenä) en erottuisi mitenkään niistä jotka eivät lue mitään.
Tästä syystä lopetin lukemisen.
Motivaatiosi lukea oli erottua muista?!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän enemmän, luulen vähemmän.
Osaan enemmän, kuvittele vähemmän. "Mitä vähemmän ihminen tajuaa, sitä enemmän hän luulee tietävänsä".
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuuden lukeminen helpottaa kieliopin oppimista, se kehittyy kuin itsestään. Sanavarasto laajenee niin, että sen kuulee ihan puheesta, ainakin päiväkodin henkilökunnan mukaan (lapsista kyse, he tosin vielä enimmäkseen kuuntelevat).
Ja kyllä minä olen oppinut tai saanut kertausta monista asioista ihan kaunokirjallisista teoksista. Mm. luolaihmisten ajoista, sisällissodasta, nälkävuosista, temppeliherroista, Suomen puolustuksesta, Egyptistä, eläintarhoista...
Sähköoppi luolaihmisille ja nälkävuosille on kyllä hyvä kirja.
Että tikkuaskissa on keskimäärin 45 tikkua. Osasin vastata kun joku kysyi :D
Vierailija kirjoitti:
Sanavarasto kehittyy, avartaa mielikuvitusta, oppii tarkastelemaan asioita kriittisemmin ja monelta suunnalta.
Toisin kuin historia ja filosofia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu fiktion krijoittajasta, osa tekee valtavasti faktapohjaista taustatyötä tarinoidensa taustaksi. Samoin fiktio voi parhaimmillaan sukeltaa todella syvälle ihmisen psyykeen sekä tapoihin ajatella ja opettaa melkoisesti erilaisia näkökulmia ihmisenä olemisesta. Fiktion pääasiallinen tarkoitus lienee kuitenkin eskapismi, tietokirjallisuuden taas tieto.
Eli halu paeta todellisuutta ja väittää että oppii tärkeää tietoa. Oppiiko faktaa nopeammin fiktiosta?
Halu paeta todellisuutta ja halu "oppia tärkeätä tietoa" voivat kulkea käsi kädessä tai olla kulkematta, riippuu mikä on tarve.
Joskus faktaa voi oppia mukavammin fiktiosta, joskus taas ei - ja joskushan se "fakta" esim ihmiskuvauksien, psykologian ja filosofisen pohdiskelun kautta voi olla fiktiossa ainutlaatuista ja varsinaista pioneerityötäkin.
Riippuu myös siitä kuinka hyvä ja juuri sinun mielenliikkeisiisi sopiva kirjoittaja on. Jotkut tietopohjaiset- ja vaikkapa oppikirjat ovat sietämättömästi kirjoitettuja, jotka pitää ensin kääntää suurin piirtein suomen kielelle, ja joskus taas fiktiokirjoittaja pukkaa niin korkealentoista ja vaikeaselkoista haahuilua ettei sitäkään kestä.
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että vaikka lukisin kirjan päivässä koko elämäni ajan, en ehtisi lukea edes promillen sadasosaa kaikesta mitä on kirjoitettu.
Kaiken tiedon äärellä (kaiken aikani lukemiseen käyttäneenä) en erottuisi mitenkään niistä jotka eivät lue mitään.
Tästä syystä lopetin lukemisen.
Ymmärsit mistä, omasta tyhmyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Mangaa lukiessa olen oppinut japanin kieltä ja, japanilaista kulttuuria, japanilaisia sosiaalisia normeja, japanilaisia tapahtumia. Manga sivistää paljon. M25
Ei muuta kuin sinisten puiden niitylle, on se niin hieno kulttuuri.
En lue paetakseni mitään, vaan saadakseni enemmän. Samasta syystä syön herkkuja tai katson elokuvaa, kuuntelen hyvää musiikkia. Saadakseni nautintoa. Yleensä myös iloa ja uusia näkökulmia. Lukeminen on hauskaa, en todellakaan lue tiedon takia, vaikka sitäkin kertyy.
Kärjistettynä, palstakiusaaja saa ilonsa muiden pahasta mielestä. Minä lukemisesta. Niin me ihmiset olemme erilaisia.
Luen paljon. Olen aina lukenut. Luen tietokirjoja ja minulla on hyvä yleistieto sekä sanavarasto.
Kaunokirjallisuuden lukeminen helpottaa kieliopin oppimista, se kehittyy kuin itsestään. Sanavarasto laajenee niin, että sen kuulee ihan puheesta, ainakin päiväkodin henkilökunnan mukaan (lapsista kyse, he tosin vielä enimmäkseen kuuntelevat).
Ja kyllä minä olen oppinut tai saanut kertausta monista asioista ihan kaunokirjallisista teoksista. Mm. luolaihmisten ajoista, sisällissodasta, nälkävuosista, temppeliherroista, Suomen puolustuksesta, Egyptistä, eläintarhoista...