Lue keskustelun säännöt.
Ystävä/kaveri joka aina valittaa - jaksatko olla korvana?
18.04.2024 |
Moni varmaan tietää tämän ihmistyypin: se kaveri, ystävä tai sukulainen joka ottaa yhteyttä vain silloin, kun tarvitsee korvaa valitukselleen? Valittamisen aiheet voivat vaihdella, mutta yhteistä niille tuppaa olemaan se ettei ratkaisuehdotuksia haluta kuulla. Pääasia on valittaa ja saada joko sääliä tai kanssakauhistelija. Valitusvirsien sävy on yleensä aggressiivinen marttyrointi ja jos sanoo, ettei nyt ehdi kuunnella tai että en näe tuossa mitään ongelmaa, kestovalittaja usein suuttuu.
Miten teillä; jaksatteko kuunnella? Olen tullut vanhemmiten paremmaksi karsimaan näitä kestovalittajia elämästäni. Aiemmin oli ehkä liian tyhmänkiltti sanomaan EI: etten jaksa enkä halua käyttää aikaani merkityksettömän valitusoopperan kuunteluun.
Elämässäni on vielä yksi tällainen kestovalittaja. Olen tuntenut hänet nuoruusvuosista saakka, joten aihe on minullekin hieman hankala tämän nimenomaisen ihmisen kohdalla. Yleensä hän soittaa haukkaukseen puolisoaan (josta ei kuitenkaan halua eikä aio erota). Tai valittaakseen jostakin melko pienestä käytännön asiasta jota hän ei osaa tai halua tehdä, koska esimerkiksi nettisivulla oleva lomake on "tehty niin hankalaksi ja epäintuitiivisesti toimivaksi" ja hän kokee, että ansaitsee parempaa palvelua. Viimeisin valituksenaihe on mainosten/postin/lehdenjakaja, joka valittajan mukaan meluaa kulkiessaan häiritsevästi ja kestovalittaja aikookin nyt tehdä rikosilmoituksen "kotirauhan häirinnästä".
Ehkä tämäkin on yksi oppitunti elämässä? Ihmissuhde se on ystävyyskin, ja myös ystävyys voi muuttaa muotoaan niin paljon, ettei sen ylläpitämiseen ehkä enää ole syitä. Toisaalta mietin, mikä saa ihmisen muuttumaan kestovalittajaksi ja lääkitäänkö sillä jotain omaa pahoinvointia.
Kommentit (9)
En ole jaksanut, vaan olen poiistanut tällaiset ihmiset elämästäni. Jos joku nyyisistä kontakteista ryhtyy valittajaksi, sama edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jaksanut. Ymmärrän, että isoissa suruissa ja vastoinkäymisissä tarvitsee kuuntelijaa, mutta ei pienissä asioissa. Eikä varsinkaan sellaisissa, mistä valittaja ei yritäkään päästä eroon.
En jaksa. Mulla on yksi entinen työkaveri, joka sai päähänsä, että oltiin enemmänkin. Jäi duunista pois ja sen jälkeen on soitellut noin kuukausittain. Koskaan se ei mun kuulumisia edes kysy tai mitään muutakaan. Sitä omaa työttömyyden valitustaan ruikuttaa tai kun mies on ihan paska.
Noin tunnin sitä kuuntelen ja alan keksiä tekosyitä lopettaakseni puhelin. Sitten se vielä aina viimeiseksi sanoo, että voisit säkin joskus soittaa! Ehehehe. miksi ihmeessä?!
Totta, iso ero on siinä jos kyseessä on jokin vastoinkäyminen tai yllättävä surun, miksei raivonkin aihe jota haluaa purkaa luotettavalle kuulijalle saadakseen siihen etäisyyttä tai muita näkökantoja. Tai hankala asia, jota haluaa ikäänkuin pallotella ja pohtia toisen ihmisen kanssa selvittääkseen omia ajatuksiaan tai ehkä löytääkseen siihen ratkaisuja tai näkökulmia, joita ei itse hoksaa.
Mutta sitten on tätä kestovalittamista, joka tuntuu lähinnä joltakin, jota tehdään koska siitä pidetään tai koska oma maailmankuva on niin negatiivinen.
-ap-
Riippuu vähän mistä valittaa. Jos aihe on kiinnostava niin jaksan. Varsinkin jos saan esittää kysymyksiä väliin. Esimerkiksi yksi ystäväni valittaa deittailusta. En ole kokenut sitä yli 10 vuoteen ja olen muutenkin autistinen eli kokemukseni oli aika erilainen, joten minusta se on kiehtovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vanha kaveri soittaa aina kun eroaa, ei pahemmin muuten. En tiedä miksi ottaa juuri minuun yhteyttä mutta kuuntelen kyllä.
Uskon että jaksaisin. Mutta ei ole kavereita niin en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä liity aiheeseen, mutta ihmettelen ystävääni, joka melkein suuttuu kun en tule joka viikko kyläilemään. Ja kritisoi minua kun en kutsu kylään. Eikö jokainen saa päättää omasta kodistaan? Ja omista vierailuistaan? Tällä ystävällä on muitakin kavereita pilvin pimein. Huvittavaa oli kun olin sitten kylässä niin sanoi että seuraavana päivänä tulee kaveri kylään. En ymmärrä! Olenko minä ainoa, jolle voi sitten kertoa todelliset valituksen aiheet. Muille pitää näytellä.
En todellakaan jaksa. Olisin mieluummin vaikka ypöyksin elämässä kuin pitäisin tuollaisiin ihmisiin yhteyttä.