Lue keskustelun säännöt.
Olemassaoloon kuuluvan hyvän ja pahan dilemma, miksi ne molemmat on luotu?
16.04.2024 |
Kun tarkemmin havainnoi olemassaoloa huomaa että kaikelle näyttäisi olevan tarkoin harkittu paikkansa ja harva asia on aivan sitä miltä se ensisilmäyksellä näyttää.
Ajatellaan ensin minkä uhrauksen luonto suorittaa yhden ihmiselämän takia. Pitkä 9 kuukauden raskausaika, kaikki ne luonnonvarat ja ihmistyön määrä mikä kulutetaan yhden ihmiselämän ylläpitämiseen, kaikki se vaivannäkö mikä nähdään yhden ihmisen kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi lapsesta aikuiseksi. Tekisikö luonto kaiken tämän täysin turhan takia, huvikseen? Kasvattaisi hedelmät ja kasvikset huvikseen, antaisi auringon paistaa huvikseen.
Kuinka vähän me vielä arvostammekaan elämää, tai jos osaammekin jo arvostaa omaamme tai kaltaistemme elämää, niin kuinka vähän me osaamme arvostaa kaikkien muiden ihmisten elämää, koko olemassaolosta puhumattakaan. Kuitenkin koko maailma uhraa päivittäin sinunkin olemassaolosi hyväksi; vieraat ihmiset, eläimet ja muu luonto. Ajattele mitä kaikkia laitteita käytät, millä liikut, mitä syöt, mitä katsot, kuuntelet ja luet, mitä apua tai neuvoja saat muilta..
Katselehan hetki ympärillesi missä ikinä oletkin. Kuinka paljosta olemmekaan velkaa toisille ihmisille; meidän hallitsijoinamme, meidän opettajinamme, meidän kasvattajinamme, meidän ilostuttajinamme, meidän auttajinamme, meidän palvelijoinamme. Käytämme siellä ja täällä muiden keksimiä, valmistamia, kuljettamia ja myymiä tuotteita. Turvaudumme tämän tästä muiden apuun ja ohjeisiin. Totuus on se ettei yksikään meistä olisi mitään ilman toisia ihmisiä. Mitään hyvinvointia tai kehitystä ei olisi ilman toisia ihmisiä. Yksin eläen istuisimme vieläkin maakuopissa järsimässä juuria.
JATKUU..
Kommentit (2)
..JATKUU
Elämää pinnallisesti katsellen olisi helppo antaa hätäilty tuomio ja sanoa että vain tämä tai tämä veronmaksaja on hyödyllinen ja tarpeellinen olemassaololle, mutta onko asia näin yksinkertainen? Kuka opettaisi meitä kärsivällisyydessä, anteeksiannossa ja hyvässä, jos ei olisi olemassa esimerkiksi lainkaan pahantekijöitä? Entä mitä tekisivät kaikki sosiaalityöntekijät, poliisit, vanginvartijat, psykologit, rikostoimittajat ja iltaisin tylsistyneinä rikosohjelmia seuraavat kansalaiset jos todellakaan ei olisi olemassa yhtään rikollista? Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä siitä että jokin näennäinen paha tai epätäydellisyys voi tuottaa välillisesti myös hyvää ympärilleen. Mitään turhaa tuskin on tänne luotu.
Entä mitä itseasiassa edes on pahuus? Tässä sorrumme hyvin helposti hieman omahyväiseen muiden tuomitsemiseen. Ajattelemme kenties että koska juuri me maksamme veroja ja noudatamme lakia, olemme hyviä ihmisiä. Hyvää toki se on, mutta monesti vielä vain pintaa ja ikään kuin ulospäin liimattua hyvään päin kallellaan oloa. Emme riko lakia siksi että pelkäämme kostoa, tuomiota tai maineemme menetystä, emmekä siksi että tahtoisimme toimia luontaisesti jo oikein. Maksamme veroja siksi ettei niiden maksamista voi yleensä välttää, mutta haluaisimmeko osallistua yhteiseen hyvään sittenkin jos se olisi täysin vapaaehtoista?
Entä onko kaikkein pahin ihminen vaikkapa sellainen epäonnekkaan lapsuuden elänyt ja päihteisiin sortunut ihmispolo joka heikkona hetkenään ja lähes tiedottomassa tilassa tappaa ryyppykaverinsa. Kuka onnekkaampi uskaltaa vannoa, ettei samoissa olosuhteissa, samoilla pelimerkeillä varustettuna olisi itsekin voinut päätyä täysin samaan lopputulemaan?
Koska maailmassa näyttäisi vallitsevan jonkinlainen pysyvä tasapainotila onnen ja epäonnen välillä, voisiko jopa ajatella, että minun onneni lähestulkoon vaati vastavoimakseen tuon toisen ihmisen epäonnen. Pitäisikö minun siis oikeastaan ollakin hänelle vilpittömän kiitollinen ja pyrkiä auttamaan häntä, sen sijaan että arvostelen häntä tai nauran hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla jatkumatta?