Elämän merkityksettömyys

Unohtaa muitten sekoilut ja keskittyy itselleen tärkeisiin asioihin. Näin se mulla ainakin toimii.

Yksilön elämä on aina ja kaikkialla ollut joka tapauksessa merkityksetöntä. Se tulee olemaan sitä jatkossakin. Tähän ei vaikuta taitojen hankkiminen, itsensä kehittäminen eikä loppujen lopuksi edes se, säilyykö ihmiskunnan sivilisaatio tai laji lajina elossa vai ei. Yksilön elämä on enimmillään pieni pala amalgaamia ja jos sitä ei olisi, jokin muu kyllä täyttäisi sen paikan.

 

Sen sijaan itseään kehittämällä ja taitoja hankkimalla omasta elämästään voi tehdä itselleen ja ympäristölleen hauskempaa siksi aikaa kun sitä kestää.

Joutuu vaan kärsimään jos käy niin huono tuuri että syntyy.     Ei ole vaihtoehtoa, sori.  

Keskity siihen mikä sinulle on tärkeetä ja tee niitten asioiden eteen töitä.

Jumala on k u o l l u t ! Näin julisti filosofi Friedrich Nietzsche jo 1800-luvun loppupuolella. Kristinusko antoi aikoinaan merkitystä ihmisen elämälle, mutta ihmiset eivät enää pystyneet uskomaan Raamatun tarinoita, ja siinä meni elämältä myös merkitys samalla monin osin.

Apatian ja lamaannuksen synnyttäminen on ikivanha hallitsijoiden käyttämä keino. Petteri ja muutkaan eivät halua, että kurjuutettu kansa nousee heitä vastaan energisenä ja suuressa vimmassa.

Mietipä jos puoli miljoonaa köyhää suomlaista saisi energiapuuskan, ryhdistäytyisi, liittoutuisi ja päättäisi leikata Orpolta ja Purralta.

Onko sinulla konkreeisesti jokin asia huonosti vai onko kyse vain asenteesta? Elämä on lahja, kunnioita sitä! 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla konkreeisesti jokin asia huonosti vai onko kyse vain asenteesta? Elämä on lahja, kunnioita sitä! 

Ei elämä ole lahja.

Joo lähinnä ahdistaa vaan kun tiedostaa maailman tilanteen. En näe kauheasti positivista tulevaisuudessa, kaikki tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan. Toki jos joku yllätysrauha tulisi edes sinne Ukrainaan niin jonkinlainen toivon pilkahdus voisi olla se.