Onko teillä herkkä poikalapsi, joka itkee pienestäkin helpolla? Annatteko pojan itkeä vai käskettekö lopettamaan?
Kommentit (25)
Täh? Tietenkin jokainen saa itkeä, jos itkettää. Itke sinäkin enemmän, tekis varmaan ihan hyvää, kun kerran tuollaisia kyselet.
On. Annan itkeä ja lohdutuksia. Huutaa ei kuitenkaan saa turhanpäiten. Menee omat ja naapurien korvat. Muuten saa toki olla paha mieli.
Eiks sua taaskaan oo kutsuttu bileisiin?
Kipaise kyselemään äidiltäsi. Vai eikö jaksa sun kyselyikää enää?
Mitä merkitystä on lapsen sukupuolella tässä asiassa?
Sukulaislapsi on tuollainen. Yrittää kyllä tsempata ja sanoa huulta purren ettei sattunut kun säikähtää kaatumistaan yms. Kuitenkin äitinsä oikein rohkaisee itkemään noissa tilanteissa ja puhumaan siitä miten paljon harmittaa.
Tosiasia on, että itku ei auta - ei lapsena eikä aikuisena. Voi sitä jonkin verran esim. alle viisivuotiaalta sietää jos korvat kestää eikä ole turhaa valitusta, mutta kannattaa kuitenkin opetella muita tapoja käsitellä pettymystä.
Milloin poikasi muutti kotoa ja kuinka kauas/lähelle?
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä on lapsen sukupuolella tässä asiassa?
Meillä sanotaan ystävällisesti esimerkiksi että "Isot lapset ei itke, vain vauvat itkee" tai "Reippaat tyypit ei itke vaan yrittää uudelleen" ihan lapsen sukupuolesta riippumatta.
Miten toimitte muun sukupuolisen lapsen kanssa?
Empä ole tuota teiniä koskaan kieltänyt itkemästä tai vähätellyt tms tyhmää. Hän ei helposti enää itke mutta silloin kun mielipaha on kyllin suuri. Mieskin itkee joskus .
Vierailija kirjoitti:
Sukulaislapsi on tuollainen. Yrittää kyllä tsempata ja sanoa huulta purren ettei sattunut kun säikähtää kaatumistaan yms. Kuitenkin äitinsä oikein rohkaisee itkemään noissa tilanteissa ja puhumaan siitä miten paljon harmittaa.
Tosiasia on, että itku ei auta - ei lapsena eikä aikuisena. Voi sitä jonkin verran esim. alle viisivuotiaalta sietää jos korvat kestää eikä ole turhaa valitusta, mutta kannattaa kuitenkin opetella muita tapoja käsitellä pettymystä.
Auttaahan, ihan vain siinä, että tulee parempi olo, kun ei tarvitse tunteitaan pidätellä sisällään. Miksi pitäisikään?
Omalla vanhemmalla oli tapana todeta, että tukehdu kiukkuusi. Mitään vaikeita tunteita ei saanut ilmaista. Pää siinä sekosi lahjakkaasti, sai myöhemmin keräillä itseään ammattilaisten avulla.
Jos on oikeasti herkkä, ei kai siinä mitään. Mutta jotkut lapset ovat oppineet käyttämään itkua manipulointikeinona.
Fysiologisesti itkussa poistuu stressihormoneita eli se helpottaa lasta, kun hän stressaantuu tai säikähtää jostain. Lapsi tarvitsee ehdotonta hyväksyntää juuri sellaisena persoonana kuin hän on. Eli ei kielletä itkemästä mutta ei myöskään jätetä itkemään yksin. Tuo halaus ja lohdutus on hyvä.
Riippuu myös lapsen iästä, onko hän 2- vai 8- vuotias. Häneltä voi kysyä, mikä itkettää, jos se ei selviä tilanteesta. Ja auttaa häntä sanoittamaan tunteita "ei ihme, että itkettää, kun tapahtui sitä ja tätä". Tämä vahvistaa lasta sisäisesti.
Jos on ihan pikkusyy tai lapsi hakee itkullaan huomiota, voi sitä huomiota antaa ja sitten kohdistaa lapsen huomion muualle, esim. johonkin leluun tai kirjaan.
Poikani on 2.luokalla koulussa ja liikuntatunneilla 1. Ja 2. Luokkalaiset harjoittelevat eri pallopelejä yhdessä mutta pelaavat erikseen, koska 1. Luokalla on pari poikaa, jotka eivät kestä toisten paremmuutta ja häviöitä peleissä. Alkavat itkeä vuolaasti ja opella ei muita keinoja kun jättää pelit kokonaan pois tai pelata luokittain.
Anteeksi mitä. Mikä julmuri olet? Ei lapsia käsketä lopettamaan. Lapsia lohdutetaan ja kysytään mikä on hätänä. Halausko? Ei lapsi turhasta itke. Ei hätää saisi ohittaa, monille tehty lapsena niin.
Yli 10-vuotiaan kannattaisi ehkä jo harjoitella puremaan vähän hammasta. Muuten tulee kiusaamista ja kummastelua kun teini-ikä alkaa.
tunteiden säätely on myös tätä. Ei aina vaan tunteiden ilmaisun sallimista.
Vierailija kirjoitti:
Yli 10-vuotiaan kannattaisi ehkä jo harjoitella puremaan vähän hammasta. Muuten tulee kiusaamista ja kummastelua kun teini-ikä alkaa.
tunteiden säätely on myös tätä. Ei aina vaan tunteiden ilmaisun sallimista.
No kyllä ensisijaisesti on pyrittävä kiusaamisen lopettamiseen ja jos ei onnistu, kannattaa kasvattaa niin vahva itsetunto, ettei tarvitse kiusaajien pillin mukaan hyppiä eikä mm. luontaisia tunnereaktioitaan heidän takiaan tukahduttaa.
Suomessa on ollut ihan tarpeeksi "miehet eivät itke"- mentaliteettia. Sitten osa kovettuu ja osa alkoholisoituu ta addiktoituu johonkin muuhun, kun on niin paljon itkemätöntä itkua ja käsittelemättömiä tunteita sisällä.
Mutta nuo tunnetaidotkin ja itsesäätely ovat hyvä opettelunkohde, yhdessä vanhemman kanssa, ei yksin jätettynä. Herkkä lapsi varsinkin tarvitsee rakkautta ja läsnäoloa kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi.
Häh! Miksi pitäis käskeä lopettamaan? Keskustele mielummin miksi itkettää. Jos itku helpottaa, miksi niin ei saisi tehdä?