Onko pienten lasten vanhemmat nykyään jotenkin epäsosiaalisempia kuin ennen? Ärsyttää ihmisten käytöstapojen puute

Ärsyttää ihmisten käytöstapojen puute ja olemattomat sosiaaliset taidot. Olen itse introvertti enkä mikään puhelias seurapiiritär. Mutta olen huomannut, että pihoilla, leikkipuistoilla ym. oon kummajainen ihan jo jos moikkaan muita. Raskausaikana luulin, että sitten ku mennään lapsen kanssa pihalle leikkimään nii lapset leikkii toistensa kaa ja vanhemmat voi pitää kevyttä smalltalkia siinä hiekkalaatikon reunalla. Ja sitten kuukausien kuluessa siitä voi pikkuhiljaa muodostua uusia tuttavuuksia. Näin se meni mun lapsuudessa.

En arvannutkaan, kuinka yksinäistä vanhemmuus myös muiden vanhempien joukossa on. Jos mennään lapsen kanssa pihalle ja siellä on jo joku muu äiti/isä lapsensa kanssa, niin ne ei moikkaa takas eikä edes katso päin. Jos lapset erehtyvät leikkimään samaan aikaan keinulle tai hiekkalaatikolle, niin nekin menee ihan vaikeaksi eikä tiedä mitä tehdä. Mulla on naapuriperhe, jonka lapsi on samassa päiväkotiryhmässä kuin omani. Osuttiin jokunen kerta samaan aikaan pihalle ennen lapsen päiväkodin alkua. Nyt haetaan lapset aina samaan aikaan hoidosta. Joka kerta ne teeskentelee kuin olisin ilmaa. Jos lapset höpisevät keskenään jotain, niin vanhemmat vaivaantuvat. Ei tarvitse olla ystäviä, mut ihmettelen että mikä siinä moikkaamisessa tai edes päin katsomisessa on niin vaikeaa.

Lapset oppivat käytöstavat ja sosiaaliset säännöt vanhempien esimerkistä. Muakaan ei aina huvita jutella muille ihmisille. Etenkään jos on ollu raskas päivä ja haluaa vain hetkeksi tuulettua ulkona ja antaa lapsen purkaa energiaa. Mut silloin voi vain moikata ja jatkaa sitten omaa juttuaan. Ei se mitään maksa.

Olenko minä se friikki, joka ei osaa käyttäytyä? Mietin vain, että mitä meidän tulevasta sukupolvesta tulee tällaisella kasvatuksella.