Lue keskustelun säännöt.
Autismin kirjolla olevalla pojallani on ilmeisesti alkanut henkinen murrosikä vasta nyt ikää päältä 20v.
01.04.2024 |
Nuoruus meni hyvin murrosiän puolesta, se oli todella vaisu henkisesti. Ei ollut kapinointia eikä mitään, mutta 20 ikävuoden ylittyessä poika muuttui röyhkeäksi ja koppavaksi. Hänestä on tulllut ylimielinen ja kapinoida.
On ollut sitä aina, mutta ne alkoivat korostua räjähdysmäisesti.
Tuttu psykiatri osasi sanoa, että todennäköisesti kysymyksessä on henkinen aikuistuminen ja psyykkinen murrosikä, joka voi tulla autisminkirjon ihmisillä joskus todella paljon myöhemmin, kuin muilla.
Todellakin pojan käytös sopisi murrosikään, mutta eihän se ole sopivaa enää, koska pitäisi jo käyttäytyä niin, kuin aikuiset.
Miten tällaisessa tilanteessa olisi hyvä menetellä. Poika asuu vielä kotona. On kohtalaisesti oireileva autismi.
Kommentit (15)
Autismin kirjolaisilla kehitysvaiheet tulee myöhässä taviksien verrattuna. Turha sanoa että pitöisi käyttäytyä niin ja näin, ei kai mitään diagnoosiakaan tarvittaisi jos autisti voisi ottaa vaan sanomisesta opikseen. Tietysti ärtymyksen voi olla jokin muukin syy kuten masennus, mutta ehkä tosiaan ottaa nyt vasta murrosiän tapaan henkistä irtiottoa vanhempien ohjauksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus lukenut samasta. Sinäänsä mielenkiintoinen aihe. Varmasti ympäristölle myös vaikea ymmärtää.
Etkö ole saanut yhteystietoja vertaistukiryhmiin? AV on tosi huono paikka kysellä aiheesta.
Onko paikkakunnallasi tuettua asumista autiteille?
leikkauta poika tytöksi turkissa. Muutamalla tonnilla saa sukupuolenvaihdoksen ja loppuu äksyilyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että ei nelikymppisenä.
Olen huomannut omassa elämässä saman. Murrosikä on nyt, kun olen täyttänyt 20 vuosia sitten ja asun omillani.
Autistinen Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmista nyt kuitenkin, ettei ole mikään muu asia huonosti.
Ja sitten voitte keskustella siitä mitä hän toivoisi. Ehkä asumisen suhteen pitäisi olla jotain uusia sääntöjä, vähän aikuisempia sääntöjä. On ihan kaikille nuorten vanhemmille haasteellista, kun lapsi on vielä kotona ainakin lukion loppuun, mutta on jo aikuinen, joka päättää itse asioistaan. Keskustelemalla asioista saadaan kaikille sama tilannekuva, jolloin esim meillä on päästy siihen, että nuori aikuinen kertoo kyllä minne menee, ja samaan aikaan me vanhemmat ei koskaan kyseenalaisteta hänen menojaan eikä kommentoida kotiintuloaikoja.
Mä itse sain autismikirjon diagnoosin vasta 33-vuotiaana ja tunnistan tuon ap:n kirjoituksen itsestäni.
Ihan hirveä kapinointivaihe alkoi lukion välivuonna: olin tuolloin eräässä tunnetussa taidealan kansanopistossa ja sain päähäni opiskella ko. alaa amk:ssa. Ala ei käytännössä työllistä Suomessa ketään mutta minähän olin varma, että musta tulee maailmankuulu.
Lisäksi juopottelin, tupakoin ja varastin usein isän auton, jolla rälläsin kavereiden kanssa kylillä.
En kuunnellut vanhempieni järkipuhetta, kehottivat valitsemaan turvallisen alan yliopistosta. Pääsin lopulta opiskelemaan tuota unelmien alaa. No, tajusin saman tien että olin tehnyt elämäni suurimman virheen ja uuvuin, mutta jääräpäänä valmistuin. En kuitenkaan ole ollut töissä kuin pikku pätkiä duunarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen, että tuo "murrosikä" oli päällä 19-25-vuotiaana. Tuolloin myös esim. PMS-oireet olivat pahimmillaan ja vasta 23-vuotiaana aloin seurustellakin.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on AS-diagnoosi ja vasta parikymppisenä alkoi kapinallinen vaihe elämässä, eikä ihan pieni kapina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on useampi autisti. Nyt on nuorin täysi-ikäistymässä ja on kehittymässä aika mulkeron oloiseksi mikä on tosi hyvä juttu, koska sen pitääkin haluta pois minun helmoistani.
Laita se käytöskurssille.