Onko yleistä ettei viihdy seurassa jossa hehkutetaan vain yhtä tiettyä henkilöä?
Kaveriporukalla ollaan nähty vuosia seurueena ja jossain vaiheessa huomasin miten yksi henkilö kaappaa puheenaiheet ylistämään hänen kavereita ja näiden tekemisiä. Me muut emme heitä tunne, mutta yhdessäolosta valtaosa pitää kuunnella tätä hehkutusta.
Sukulaisten tapaamisten suhteen alan luovuttaa. Ennestäänkin tuntui että tilaisuuksissa kaikki huomio keskittyy muutaman ihmisen ja heidän elämän ympärille. Niin entä nyt kun yksi alkoi seurustelemaan ihmisen kanssa joka liikkuu piireissä mihin tavallisella ihmisellä ei ole mitään pääsyä. Mitä nyt sukulaisiani tunnen, niin tulevat kohtelemaan näitä kuin rockistaroja.
Pointti siis se, että mikä idea on sosiaalisissa tilanteissa joissa vain seurataan sivusta jotain hehkutusta mikä ei kosketa itseä millään tavalla. Keskustelua aiheesta, kiitos.
Kommentit (4)
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itse olen ottanut etäisyyttä sellaisiin kavereihin, jotka aina kääntävät puheenaiheen itseensä tai johonkin läheiseensä eivätkä osaa/halua/jaksa kuunnella muiden juttuja. En aina edes vastaa puheluun, jos tällainen persoona soittaa. Jos jaksan vastata, niin laitan puhelimen kaiuttimelle ja alan puuhastella samalla vaikka kotihommia. Tällaisille omaa ääntään ja omia juttujaan rakastaville riittää, kun vastapuoli sanoo välillä "joo" tai "aivan". Nuo persoonat vie kaiken energian.
Tiedän kyllä sellaisen henkilöpalvonnan. Seurassa pitäisi vähän kuin säännöllisesti palvoa jotain tahoa ja se palvominen/fanitus/pokkurointi on mukamas se mikä yhdistää ja kaikki viihtyy kun yhdessä kumarrellaan.
Onpa sulla omituista seuraa. Valitse seurasi paremmin.
En ylipäänsä viihdy seurueissa, joissa hehkutetaan yhtään mitään. Ei vastaa käsitystäni älykkäästä keskustelusta.