Ekaluokkalainen ja sopimiset kavereiden kesken...

ovat vielä pieniä.

Moni sopii kaveritapaamisia, vaikka ei tiedä, saako kotoa lupaa.

Eivät lapset varmastikaan tahallaan jätä menemättä.

jos oma ekaluokkalainen tulee kotiin ja kertoo sopineensa, että tapaa kaverin aikaan x, paikassa y ja se ei sitten jostain syystä käykään?



Itse pyrin siihen, että sille kaverille sitten koitetaan saada sana jollain keinolla, ettei toinen turhaan oota ja vartoo... Meidänkin tytöllä on kännykkä, johon voi soittaa ja on antanut ainakin liki kaikille kavereilleen sen numeronkin.

Varsinkin 1-2luokkalaisten kohdalla se sopiminen ei aina tarkoittanutkaan mitään. Meillä ohjeistin samoin kuin sinä. Itse päädyin siihen johtopäätökseen etteivät vanhemmat oikeasti tiedä mitä heidän lapsensa ovat sopineet. Luultavasti osa näistä ei myöskään ohjeista lapsiaan mitenkään.



Meillä minä olin ehkä hitusen kiinnostuneempi lasteni menoista ja he kertoivat enemmän kotona, mutta minä myös kyselin. Minäkin teroitin että sopimus pitää pitää ja jos tulee este, niin ilmoittaa. Mutta toisaalta tiedän monia aikuisiakin jotka eivät tätä osaa, saatikka että opettaisivat lapsilleen.



Kerran törmäsin poikamme kanssa siihen että kaverin äiti sanoi että vaikka poikamme oli sopinut hänen poikansa kanssa, niin oli sitten muiden kanssa. Tässä oli ongelmana se että poikamme odotti kotona tätä poikaa ja joku muu kaveri tuli ja poikamme kertoi että on sopinut sen toisen kanssa, mutta oli kuitenkin sitä mieltä että voisivat olla kaikki yhdessä (ei halunnut laittaa tuota yhtä pois). Sitten se kaveri kenen kanssa poikamme oli sopinut ei halunnutkaan tulla kun meillä oli muitakin. Tässä törmäsi myös meidän vanhempien erilaiset arvomaailmat, meillä kun kannustetaan olemaan porukalla yhdessä ja että toisia ei tarvitse jättää ulos. Tässä toisessa perheessä taas tykätään rauhallisista leikeistä eikä useista kavereista kerrallaan.



Nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin aika hyvin sopimiset pitävät paikkansa. Toisten lasten tavat ovat myös tulleet tutuksi. Ne jotka eivät pidä sopimuksiaan, niin niiden kanssa ei hirveästi meidän lapset sovi ja ne keiden seuraan ei mahdu useampi, niin heille ei edes soiteta jos tiedetään heidän jo olevan jonkun kanssa. Tietävät jo keneltä kysyä ja kuka sopii mitenkin ja minkälaisia rajoitteita kavereilla on.

ovat vielä niin pieniä etteivät tajua esim ottaa selvää ajoissa siitä onko esim vanhemmilla jotain muuta menoa varattu heille just siihen ajankohtaan...eivät myöskään muista aina mitä sovittu kenen kanssa ja pitikö ilmoitella...odota muutama vuosi niin palataan asiaan :D kyllä mä yymmärrän että tahalliset oharit ottaa päähän mutta melkein veikkaan että suurin osa on jotain ihan muuta (kokemukseni mukaan).

Meillä kolme eskari/ala-asteikäistä, joilla omat harrastuksensa. Laitoin ihan päivän ja kellonajan, koska kullakin on kaveriaika, kaveri voi tulla meille tai lapsi mennä kaverille.



Parhaiten toimii tokaluokkalaisella, jolla paljon harrastuksia. Isoin menee ja tulee oman aikataulunsa mukaan, tosin kysyy edelleen lupaa vanhemmilta ja kotiintuloaika sovitaan ja sitä valvotaan.



Lapset on lapsia, aika paljon joutuu niitä opettamaan, etteivät voi sopia omia menojaan, jos on perheen menoja.

Olen tätä kovasti ihmetellyt, koska meidän ekaluokkalainen kyllä tietää, mitä sopiminen ja lupaaminen tarkoittavat, ja on ollut kovasti pettynyt, kun kaveri ei pidäkään lupaustaan. Eikä ole ollut edes kyse siitä, että vanhemmat eivät olisikaan antaneet lupaa, vaan kun meidän lapsi menee hakemaan kaveria, niin tämä onkin lähtenyt jonkin toisen kaverin luokse.



Kyllä ekaluokkalainenkin kykenee pitämään lupauksensa tai ilmoittamaan sovitun peruuntumisesta, jos sen hänelle opettaa.

Meillä vielä niin että lapset sopivat puhelimessa perjantaina,että lepsemme menee kaverinsa luokse esim. keskiviikkona. tapaan kaverin äidin maanantaina ja sanon että meidän tytttö onkin sitten keskiviikkona tulossa teille.

Tämä äiti ei ole aiasta laisinkaan tietoinen.

Miksi toiset lapset eivät voi keskustella asioista ennalat vanhempiensa kanssa ja kysyä sopiiko.

On myös käynyt niin et lapset ovat sopineet keskenään ja minun kanssani kylälystä jommin kumminj päin ja kun kyseinene päivä koittaa tälle toiselle perheelle asia ei sovikkaan kun kuulevat asiasta vasta ekaa kertaa smanan päivänä kun lapsemem soittaa joka keverilleen tai hänen äidilleen,että onko kaveri tulossa tai voiko hän jo tulla.

Pettymys on aina suuri kun ytsävälle ei sovikkaan,vaikka on luvannut. Meidllä kun jotain luvataan se myös pidetään.

Alkaa hieman ärsyttää kun lapsemem joutuu aina soittamaan ja varmistamaan asiat. Voisihan tuo toinenkin lapsi soittaa ja kertoa et nyt ei sovikkaan ja sopia uuden päivän.

Meillä ainakin lapsi sydämmistyi useista pettymyksistä niin että pudotti parhaan kaverinsa kaverilistassaan alemmas.

mun mielestän on vähän kummallista, jos aina vaan tulee jotain tai se kaveri ei lupia kysele ja noin pois päin... Osa kavereista kyllä hanskaa nää jutut. Ehkä se sit toisille n vaikeempaa?



Tänään oli jo oikein megahuono päivä, kun kaks kaveria teki oharit tänään ja kaksi eilen, niin mua oikeasti kävi jo niin paljon ottamaan päähän lapsen puolesta... Aina kyllä käsken selvittämään asian koulussa ja tuumattiin yhdessä, että ehkä tässä jokin järkevä selitys on ja pohdittiin kaikenlaisia vaihtoehtoja. Lapsi itse on niin optimisti, että uskoo kerta toisensa jälkeen, että seuraavalla kerralla sitten, vaikka nyt vähän itkettäisikin. Sanoin kyllä tytölle, että ihan hyvin voi kertoa sille kaverille senkin, että pahoitti ihan oikeasti mielensä tuollaisesta...



Mutta eipä kai tässä itse oikein mitään voi tehdä... Hämmästellä vaan.



ap

Hankalan tästä tekee vielä se, että jostain syystä nykyisin vielä on parasta, että lapset leikkiin nimenomaan kahdestaan jonkun luona, jos paikalla on useampi, tulee yleensä riitaa tai jotain muuta kummaa josta jonkun mieli aina pahoittuu.



Tekisi taas mieli sanoa että ennen oli paremmin, kaikki leikki yhdessä ulkona, eikä tarvinnut olla niin tarkka siitä kuka kenenkin kanssa tänään. Voi toki olla että aika kultaa muistot!



Ja huom, meillä on myös poika, ja ihan samaa säätöä on myös poikien kesken. Ettei kukaan vaan pääse sanomaan että "tytöt on aina just tollasia".