Meneekö monilahjakkuutesi hukkaan?

Kerron ensin itsestäni.

En brassaile, enkä tarkoita sitä, että olisin todella ylivoimaisen hyvä jossain asiassa tai yhtään missään. Olen vain ns. monitaitoinen, jolle on elämäntaipaleella kehittynyt erilaisia taitoja. Olen luonteeltani auttavainen, enkä tuputa kenellekään neuvojani, vaikka näen, että toinen tekee nyt joko väärin tai todella vaikeasti jonkun aika simppelin asian.

Arvostan todella korkealle varsinkin ns. vanhan koulukunnan kädentaitajia ja mielestäni niitä taitoja pitäisi opettaa enemmän.

Minusta siis tuntuu siltä, että en ole ainoa, jolla on erilaisia kykyjä ja osaamista, mutta jos ajatellaan vaikka työpaikkaa, kaikki tai iso osa potentiaalisista kyvyistä menee hukkaan. Havahduin asiaan jo 80-luvulla, kun opiskelun myötä pääsin työharjoitteluun isoon firmaan, jossa oli hyvin vahva ay-liike läsnä. En silloin nuorena kloppina ymmärtänyt, että ne laiskat juntit vain jarruttivat kaikkea ihan periaatteesta. Olen todella välkky tyyppi ja tein kymmenittäin aloitteita, mutta ne jostain syystä "katosivat" jonnekin. Valmistuttuani päädyin samaan paikkaan päällikkötason vakanssille muutamien vuosien jälkeen. Pääsin käsiksi myös vuosikymmenten aikana tehtyihin aloitteisiin. Tavallaan en yllättynyt, että osa alotteista päätyi varsinkin opiskelijoiden kohdalla työnjohtajien hyödyksi, koska kiinnijäämisen riski oli olematon. Sieltähän ne minunkin aloitteet löytyivät kuten myös palkkio, minkä työnjohtaja oli varastanut itselleen.

Kerro oma tarinasi.