Työpaikan epätasa-arvo ja uupuminen - haluan oppia laiskottelemaan

Mulla on kiva työ ja kivat asiakkaat, mutta ongelmana on se, ettei mun työpanosta arvosteta.

Olen ahkera ja teen tosi paljon firman eteen. Uskallan väittää (tiedän), että enemmän kuin muut. Mutta saan vähemmän palkkaa kuin muut työntekijät, mikä tuntuu tosi epäreilulta antamaani työpanokseen nähden.

Pyysin pari viikkoa sitten palkankorotusta. Työnantaja suhtautui tosi nihkeästi pyyntööni. Pyytämäni palkkaa jäisi vielä n. 10 % alhaisemmaksi kuin muilla. Tuli tosi paha mieli, koska olisin todellakin sen ansainnut. Työnantajani ei tiedä, että tiedän mitä muille maksetaan (näin vahingossa palkkalaskelmia työnantajan huolimattomuudesta johtuen). 

Työnantaja ei myöntynyt, mutta sanoi että "pitää nyt miettiä". Samalla sanoin myös selvittäneeni, että minullekin kuuluisi maksaa lomakorvausta korkeamman prosentin mukaan (yli vuoden kestänyt katkeamaton työsuhde). Olisi itseasiassa pitänyt maksaa jo 2 vuotta. Olen hävinnyt tässä yli 500 €. Tämäkään ei ollut työnantajalle mieluinen uutinen ja vastaanotto oli sitä luokkaa, että tuntui kuin mua pidettäisiin ahneena vaikka tuo isompi lomakorvausprosentti on perusteltu ihan työehtosopimukseen vedoten ja olen siihen oikeutettu.

Totesin, että ei tässä muuta vaihtoehtoa sitten ole kuin alkaa lusmuilla töissä. Miksi tekisin yhtään enempää kuin muut, kun sitä ei arvosteta. Miksi repisin töissä omasta selkänahastani niin paljon, että uuvun. Miksi minä painaisin aamusta 4 tuntia töitä (kun niitä töitä riittää) ilman taukoa, kun toisilla on aikaa istuskella ja hoitaa henkilökohtaisia puheluita ym. työaikana. 

Nyt kaikki vinkit kehiin miten opin olemaan laiska? Miten opin minäkin jättämään ne työt tekemättä, joita kukaan muukaan työntekijöistä ei tee? Tämähän tulee suoraan vaikuttamaan myyntiin (oon kova tekemään lisämyyntiä) sekä hävikin määrään (huolehdin, että päiväystuotteet tulee myytyä).

Tavoitteena on siis alkaa suhtautua töihin välinpitämättömästi sen sijaan, että kuluttaisin kaiken energiani siellä enkä työpäivän päälle jaksa mitään.