Lue keskustelun säännöt.
Onko kouluikäisten lasten kotiäiti syrjäytynyt
Kommentit (17)
Enemmän se on kotiinsa eristäytyneeksi sidottu kuin lapseton työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin rauhanyhdistyksen jäsenillä pyörii kauluspaitaisia miehiä, aina kun aviomies on töissä. Ne ei ainakaan ole syrjäytyneitä. Kannattaa harkita siihen liittymistä, jos seksiseura kiinnostaa.
Jos ei käy missään muualla kuin pakollisilla asioilla tai tapaa ketään muita kuin perheenjäseniä niin kyllä. Sen sijaan jos käy kavereitaan tapaamassa, keppijumpassa, sosialisoi muiden vanhempien kanssa kun lapset harrastaa, jne niin ei ole.
Mun äiti oli kotiäiti siihen asti kun minä olin jotain 10-v. Enpä sanoisi että oli. Siihen aikaan se oli aika tavallistakin. Tosin ei ihan täysin kotiäiti, sillä hän siivosi kirkkoa ja oli kesällä hautausmaalla. Minä olin aika usein mukana. Äidillä oli laaja ystäväpiiri. Hän teki paljon vapaaehtoistyötä ja kulki kaikki seurakunnan ompeluseurat. Eli ainakaan seurakuntaihmiset ei ehkä ole.
Olin itse työttömänä lasten ollessa kouluikäisiä. Oli mulla tekemistä kyllä. Ei tuottanut mitään vaikeuksia palata työelämään.
On ja miksi ei pyri uudelleenkoulutukseen jos ei työnantajille kelpaa. Monet vaihtavat ammattia ollen ainakin 2-3 ammattia.
Teini-ikäiset lapset alkavat ihmettelemään kotona lojuvaa kotiäitiä jos ei mikään maalaistalon emäntä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sitä ihmistä on syrjäytyneeksi nimitellä, jos se on oma valinta, ja vieläpä on itse tyytyväinen tilanteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
On ja miksi ei pyri uudelleenkoulutukseen jos ei työnantajille kelpaa. Monet vaihtavat ammattia ollen ainakin 2-3 ammattia.
Teini-ikäiset lapset alkavat ihmettelemään kotona lojuvaa kotiäitiä jos ei mikään maalaistalon emäntä ole.
Mulla on 3 ammattia ja silti olen kotiäiti. Ihan omasta halusta olen ja aio olla pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muut sitä asiaa voi tietää toisten puolesta .Mene kysymään jos se asia sua kiinnostaa.
Jotkut haluavat olla syrjäytyneitä ,jotkut ovat vaikka eivät halua olla ja jotkut ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tullut ajatelleeksikaan että olisin syrjäytynyt. Yksi lapsi on erityinen joten olen kotona varmaan vielä monta vuotta. Ehkä jopa peruskoulun loppuun asti, en tiedä.
Erityisyys ei päällepäin näy (paitsi että lapsi on oikeutettu taksikyytiin) niin varmaan naapurusto luulee että olen vaan työtön tai syrjäytynyt. - en nosta työttömyyskorvauksia, sillä en ole työmarkkinoiden käytettävissä.
Vapaaehtoistyötä teen harvakseltaan mutta muuten menee asioita hoitaessa, terapiakuskauksissa, läksyissä auttamisessa, kavereille viemisissä ym päivät. En "loju" kotona kuten joku kirjoitti, vaan teen ihan kaikki kotityöt, sisällä ja pihalla ja hoidan lemmikit. Kyllä lapsetkin on huomanneet, ettei kukaan meillä "loju". Itse asiassa on lasten kanssa keskusteltukin, että kukaan ei voi elämässään vain maata kaiket päivät sohvalla, aina on jotain tehtävä. Useimmat käy kodin ulkopuolella töissä, minulla taas lastenhoito ja kotityöt on mun työ. Jokainen tekee elämässään jotain työtä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei käy missään muualla kuin pakollisilla asioilla tai tapaa ketään muita kuin perheenjäseniä niin kyllä. Sen sijaan jos käy kavereitaan tapaamassa, keppijumpassa, sosialisoi muiden vanhempien kanssa kun lapset harrastaa, jne niin ei ole.
Miten tuo on syrjäytymistä? Jos en paljon tapaa ihmisiä niin olen sinusta syrjäytynyt? Mulle riittää varsin maltilliset sosiaaliset suhteen. Olen introvertti ihan 100%.
Ja milloin sitä edes noin vain tapaa kavereita tai käy keppijumpassa - kotiäidillä on tyhjää aikaa keskellä päivää, mutta kaikki muut on silloin töissä. Iltapäivä ja ilta ja viikonloput on lasten kanssa, en lähde silloin liisuamaan omiin menoihin. Enkä kyllä useimmiten haluakaan. Turhaa säätöä miehen joustamattomien työaikojen kanssa, että miten niihin saa sopimaan minun jotkut menot. Helpompaa että hoidan lapset ja minulle tämä sopii oikein hyvin.
Ystäviä näen tosi harvoin, muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä ihme, kuinka kapeakatseista ajattelua. Minä olen kotirouva, mutta en käytä mitään jalkapantaa, mikä sitoisi minut kodin ympäristöön. Teen niitä asioita, mitä työssäkäyvät tekee vapaa-ajallaan. Harrastan, autan vanhempiani, tapaan ystäviä (osa tekee vuorotöitä, osa on kaltaisiani).
Ei kai se syrjäytymistä tarkoita jos ei ole työelämässä, jos tilanne on kerran oma valinta ja on itse elämäänsä tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme, kuinka kapeakatseista ajattelua. Minä olen kotirouva, mutta en käytä mitään jalkapantaa, mikä sitoisi minut kodin ympäristöön. Teen niitä asioita, mitä työssäkäyvät tekee vapaa-ajallaan. Harrastan, autan vanhempiani, tapaan ystäviä (osa tekee vuorotöitä, osa on kaltaisiani).
Juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä ihmistä on syrjäytyneeksi nimitellä, jos se on oma valinta, ja vieläpä on itse tyytyväinen tilanteeseensa.
Kai se elämäntapatyötönkin voi olla hyvin tyytyväinen tilanteeseensa, mutta kovasti heitä syrjäytyneiksi kutsutaan.
No en minä ainakaan ollut enkä ole nykyäänkään kun lapset ovat jo aikuisia ja maailmalla. Olen vapaa. Mieskin on jo hypännyt pois oravanpyörästä. Talous ok. Ei tukia. Oikein mukava elämä.
On.