50+ introvertit. Onko ikä lisännyt introverttiyttä?

Riittää ihan hyvin kun ole töissä toisten ihmisten kanssa samassa tilassa, vaikka eipä niiden kanssa tarvi paljon puhua kun ovat paljon puhelimessa. Töiden jälkeen viestittelen/soittelen muutaman parhaan kaverini kanssa. Ilta onkin hyvä olla sitten yksin,

Taas on yksi hoskooppiin hörähtänyt herännyt. Unohda se verttiys ja vaihda kytkintä. 

Mihin sen verttiyden voi vaihtaa?

Enemmän ehkä on aiheuttanut omaan introvertiyden lisääntymiseen nämä poikkeusolot, kooronat, ja nyt punkit ja norot ym vitsaukset, joita ei osatakaan vielä oikein pelätä.

Ei vain halua lisää sairauksia riesakseen. On mukavaa olla yhteydessä esim. puhelimitse tuttavien kanssa, mutta varsinaisiin tapaamisiin ei viitsi lähteä.

Kyllä on. Sen lisäksi kun vielä väsyttää koko ajan... 

On lisännyt. En minäkään välillä millään jaksaisi ihmisiä.   Onneksi pystyn pääosin tekemään etätöitä, mutta välillä täytyy töissä olla sosiaalinen ja sitten olen ihan uuvuksissa.

Mutta en kyllä tunne yksinäisyyttäkään.  Toki minulla on puoliso ja aikuiset lapset.  Pari hyvää ystävää, joita kyllä tapaan, mutta on mukava mennä yksinkin esim. elokuviin, konsertteihin, teatteriin. Usein tuntuu, ettei noi mun ystävät ymmärrä sitä, jos lähden yksin esim. elokuviin. 

Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että haluan olla entistä vähemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Ei siinä mielessä, että ikä ja kokemus ovat tuoneet itsevarmuutta ja esimerkiksi esiintyminen on nykyään paljon helpompaa kuin ennen.

Kyllä on. Varmaan liittyy siihen, että kun ikää tulee lisää niin on oppinut tuntemaan itsensä ja tietää mitä haluaa ja mitä ei. Tietää mistä tulee itselle hyvä olo eikä ole tarvetta miellyttää muita.

50 tulee pian mittariin ja kyllä sitä vähä vähältä on muuttunut introvertimpaan suuntaan. Introvertti olen aina ollut ja viihtynyt itsekseni. Ei tulisi mieleenkään asua saman katon alla kenenkään kanssa. Työ on sosiaalista, joten en kaipaa juurikaan seuraa vapaalla.

Sinällään tulen kyllä juttuun ihmisten kanssa ja seurastani tykätään. Teen asioita kuitenkin mieluiten ja pääasiassa yksin, enkä koe tylsistymistä vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan. Harvakseltaan näen kavereita, mutta mitään erityistä tarvetta siihenkään ei ole. Sisaruksia ja sukulaisia ei ole, enkä niitä osaa kaivata. Toinen vanhemmistani on elossa, häntä näen joitakin kertoja vuodessa.

Odotan eläkkeelle pääsyä, jotta voin omistautua olemaan enemmän itsekseni . 🙂

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Sen lisäksi kun vielä väsyttää koko ajan... 

Jep! Sekin vielä :) ap

Joo. Mä viihdyn oikein hyvin itsekseni suurimman osan aikaa.

Ei ole, mutta energiaa menee duunissa kun ura on edennyt ja pitäisi olla entistä sosiaalisempi. Illalla rentoudun urheilemalla tai lipittämällä viiniä

Joo iän myötä viihdyn enemmän ja enemmän yksinään vaikka nuorena olinkin bilehile niin nyt oon täys erakko enkä vastaa ees puhelimeen. Pidän eläimistä enemmän kuin ihmisistä.

Ehkä  on, laiskuutta.  Mukavaa  myös  olla  ihmisten  seurassa. Sopivasti   kaikkea pitää  osata  sanoa  ei joillekin  menoille. Toivottavasti  näet  ihmisiä  kuitenkin, kivoja  sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mutta energiaa menee duunissa kun ura on edennyt ja pitäisi olla entistä sosiaalisempi. Illalla rentoudun urheilemalla tai lipittämällä viiniä

Sama täällä:)

Vierailija kirjoitti:

50 tulee pian mittariin ja kyllä sitä vähä vähältä on muuttunut introvertimpaan suuntaan. Introvertti olen aina ollut ja viihtynyt itsekseni. Ei tulisi mieleenkään asua saman katon alla kenenkään kanssa. Työ on sosiaalista, joten en kaipaa juurikaan seuraa vapaalla.

Sinällään tulen kyllä juttuun ihmisten kanssa ja seurastani tykätään. Teen asioita kuitenkin mieluiten ja pääasiassa yksin, enkä koe tylsistymistä vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan. Harvakseltaan näen kavereita, mutta mitään erityistä tarvetta siihenkään ei ole. Sisaruksia ja sukulaisia ei ole, enkä niitä osaa kaivata. Toinen vanhemmistani on elossa, häntä näen joitakin kertoja vuodessa.

Odotan eläkkeelle pääsyä, jotta voin omistautua olemaan enemmän itsekseni . 🙂

Itse täytyy myöntää että hieman kade ole tutuille joilla esim sisaruksia, joiden luona/kanssa käydä, jos suhde hyvä. Olis helppoa kun olis joku joka tuntee sut elämäsi ajalta ja johon voit luottaa. (Tiedän kyllä, että sisaruus ei sitä takaa)

On lisääntynyt. Ehkä päihdeisä vei introvertin luottamuksen ihmisiin. Olen liian varovainen ihmisten kanssa. Kaipaan kyllä, mutta äkkiä taas  jotenkin tottuu yksinelämiseen.