Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että oma persoona on muuttunut ylimieliseen suuntaan?
04.03.2024 |
Olin ksi nuorempana ns. kiltimpi, ehkä liiankin. Viime vuosina eräiden vastoinkäymisten jälkeen olen huomannut itsessäni lisääntynyttä uhmaa ja jonkinlaista ylimielisyyttä.
Suhtaudun ihmisiin ja uusiin asioihin torjuvasti ja epäluuloisesti, ajattelen toisista tuomitsevasti ja ajattelen olevani älykkäämpi kuin muut. Olen vaativa ja ehdoton, hetkittäin ilkeäkin.
Kaiken tämän alla on kuitenkin hyvin herkkä ja arkakin ihminen. Sellainen olen ollut aina. Nyt tuntuu välillä, että olen siirtymässä kiltistä kynnysmatosta toiseen ääripäähän. Tämä tuntuu oudolta, koska en enää tiedä millainen olen oikeasti tai mitä haluan.
Työpaikalla olen onnistunut hillitsemään itseni, mutta yksi ystävyyssuhde sekä yksi parisuhde on kariutunut minun epäluuloisuuteni sekä ehdottomuuteni takia.
Onko kukaan kokenut samaa? Miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (17)
Sinun kohdallasi kyse on todennäköisesti ns. heiluriefektistä. Eli kun olet suurimman osan elämääsi ollut ylikiltti "kynnysmatto", niin nyt olet heilahtanut hetkeksi sinne toiseen ääripäähän. Sinun tuskin kannattaa olla tästä huolissasi, koska tiedostat selvästi sen, ettet oikeasti ole tällainen ylimielinen ihminen ja osaat rehellisesti analysoida käytöstäsi.
Anna itsellesi ajatuksen tasolla lupa halveksia muita, olla ennakkoluuloinen, pitää itseäsi parempana kuin muita. Hauku heitä vaikka päiväkirjaan tai piirtele heistä omaksi iloksesi pilakuvia. Usein paras keino tasapainottaa tilanne on antaa kaikille kielletyille tunteille ja ajatuksille tilaa. Näin todennäköisesti pystyt myös välttämään sen, että esimerkiksi saisit raivokohtauksia tai alkaisit jatkuvasti kommentoida sarkastisesti jonkun tekemisiä. Mitä enemmän yrittää tukahduttaa ja kieltää näitä tunteita ja ajatuksia, sitä kovemmalla voimalla ne puskevat pinnan alta esiin.
Jossain vaiheessa tulet kyllä huomaamaan sen, että viha, ärtymys ja ylimielisyys alkavat laantua ja se oikea, aito sinä alkaa taas hiljalleen tulla esiin. Nyt vain olet paranneltu versio itsestäsi: osaat pitää omat rajasi ja tiedät sen, että sinun tehtäväsi ei ole olla kenenkään kynnysmatto. Ole herkkä ja mukava ihminen, sinunlaisiasi tarvitaan mutta älä säikähdä sitä, jos joissain tilanteissa joudut turvautumaan välillä ylimieliseen ja vähän röyhkeäänkin asenteeseen. Jotkut ovat sellaisia, etteivät usko asiallista tai ystävällistä puhetta vaan heihin tehoaa ainoastaan tympeä, anteeksipyytelemätön käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun kohdallasi kyse on todennäköisesti ns. heiluriefektistä. Eli kun olet suurimman osan elämääsi ollut ylikiltti "kynnysmatto", niin nyt olet heilahtanut hetkeksi sinne toiseen ääripäähän. Sinun tuskin kannattaa olla tästä huolissasi, koska tiedostat selvästi sen, ettet oikeasti ole tällainen ylimielinen ihminen ja osaat rehellisesti analysoida käytöstäsi.
Anna itsellesi ajatuksen tasolla lupa halveksia muita, olla ennakkoluuloinen, pitää itseäsi parempana kuin muita. Hauku heitä vaikka päiväkirjaan tai piirtele heistä omaksi iloksesi pilakuvia. Usein paras keino tasapainottaa tilanne on antaa kaikille kielletyille tunteille ja ajatuksille tilaa. Näin todennäköisesti pystyt myös välttämään sen, että esimerkiksi saisit raivokohtauksia tai alkaisit jatkuvasti kommentoida sarkastisesti jonkun tekemisiä. Mitä enemmän yrittää tukahduttaa ja kieltää näitä tunteita ja ajatuksia, sitä kovemmalla voimalla ne puskevat pinnan alta esiin.
Olen ajatellutkin, että tämä on jotain rajojen hakemista. Oma käytös harmittaa kyllä, koska olen hyvin yksinäinen ja kaipaan seuraa. En vain osaa tutustua ihmisiin luontevasti.
- ap
Nuorempana aloin olla ylimielinen joitakin ihmisiä kohtaan ainakin ajatustasolla. Tajusin tämän ja koetin korjata ajatteluani ja jotenkin olen kai siinä onnistunutkin. Joillekin se on keino käsitellä omia epäonnistumisia elämässä eli nostetaan itsensä muiden yläpuolelle ja ajatellaan vaan ettei tyhmät ymmärrä. Itse huomasin pärjääväni toisia paremmin joissain asioissa mutta tajusin ettei se tee silti minusta kovin ihmeellistä tapausta varsinkaan kun toisissa tapauksissa en ollut kummoinenkaan suorittaja.
Sun rajoja on rikottu. Se suututtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Hillitsen ja hallitsen tämän tunteen niin, että se on vain mielessäni. Käytännössä olen hyvin välinpitämätön ja etäinen muita kuin muutamia lähipiiriin kuuluvia luotettavia ihmisiä kohtaan kuten mieheni, paras ystäväni ja veljeni. En vain halua lähelleni ketään. Käytöstavat toki kuuluvat kaikille. Mutten oikeastaan pidä juuri kenestäkään ihmisestä näitä muutamia lukuunottamatta..
Mä olen kanssa sellainen kenen rajoja on tallottu. Ei tunnu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus voi ilmetä tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on ihmisiä yli 5 miljoonaa. Ja aina vaan kaikki tarrautuu minuun kiinni, miksi? Kyselkää niiltä muiltakin ihmisiltä, ei Suomi ole niin kuin minä!
Vierailija kirjoitti:
Masennus voi ilmetä tuolla tavalla.
Tämä minulla on diagnosoitu kyllä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkejä käytöksestäni:
- Jaarittelin ystävälle pitkän tovin ongelmistani mutta en ottanut mitään neuvoja vastaan vaan tyrmäsin ne. Tämä toistui useita kertoja. Lopulta hän otti minuun etäisyyttä, koska minun seurani on hänelle raskasta.
- Viimeisin miesystäväni sanoi kropastani jotain, mistä en oikein pitänyt. Asia selvitettiin, hän pyysi anteeksi, mutta minä nostin tapahtuman esille kerta toisensa jälkeen. Nyt seurustelusuhde on kertakaikkisen poikki.
- Työkaveri sanoi jotain, jonka koin loukkaavaksi. Sanoin, etten halua puhua hänen kanssaan. Itse hän oli jo unohtanut tapahtuneen.
- Toisinaan trollailen keskustelupalstoilla omaksi huvikseni ja vastaan ivallisesti erityisesti mieskirjoittajille. Saatan tekeytyä ihan toiseksi ihmiseksi, olla eri mieltä kuin oikeasti olen ja provosoin tarkoituksella.
Jne. jne.
Tässä vain osa. Miltä kuulostaa?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä käytöksestäni:
- Jaarittelin ystävälle pitkän tovin ongelmistani mutta en ottanut mitään neuvoja vastaan vaan tyrmäsin ne. Tämä toistui useita kertoja. Lopulta hän otti minuun etäisyyttä, koska minun seurani on hänelle raskasta.
- Viimeisin miesystäväni sanoi kropastani jotain, mistä en oikein pitänyt. Asia selvitettiin, hän pyysi anteeksi, mutta minä nostin tapahtuman esille kerta toisensa jälkeen. Nyt seurustelusuhde on kertakaikkisen poikki.
- Työkaveri sanoi jotain, jonka koin loukkaavaksi. Sanoin, etten halua puhua hänen kanssaan. Itse hän oli jo unohtanut tapahtuneen.
- Toisinaan trollailen keskustelupalstoilla omaksi huvikseni ja vastaan ivallisesti erityisesti mieskirjoittajille. Saatan tekeytyä ihan toiseksi ihmiseksi, olla eri mieltä kuin oikeasti olen ja provosoin tarkoituksella.
Olet sosiopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, että pyytää neuvoa muttei ota niitä vastaan, sille on psykologiassa jokin termikin? en muista nyt mutta ehkä googlella löytyy
Miksi juuri miehet? Katkeruus miehiä kohtaan?
Oliko se kommentti mieheltäsi jokin, joka liittyi johonkin aiemminkin haukuttuun asiaan? Esim. lapsena aina saanut kuulla isosta perseestä tms. Ei kai se ihme ole jos ylipäätään ulkonäön haukkuminen jää vaivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että pyytää neuvoa muttei ota niitä vastaan, sille on psykologiassa jokin termikin? en muista nyt mutta ehkä googlella löytyy
Miksi juuri miehet? Katkeruus miehiä kohtaan?
Oliko se kommentti mieheltäsi jokin, joka liittyi johonkin aiemminkin haukuttuun asiaan? Esim. lapsena aina saanut kuulla isosta perseestä tms. Ei kai se ihme ole jos ylipäätään ulkonäön haukkuminen jää vaivaamaan.
Jotain katkeruutta varmasti on.
Ja kyllä, kommentti liittyi asiaan, josta sain nuorena kuulla paljon.
- ap
Ainakin tiedostat sen. Miksi siitä pitäisi päästä eroon?