Lue keskustelun säännöt.
ADHD, ikäkriisi, burn out - miten eteenpäin? Kannustusta kaivataan
03.03.2024 |
Toivon asiallisia vastauksia, sillä henkinen jaksamiseni on todella horjuva tällä hetkellä. En tiedä, olisiko jokin järkevämpi paikka kysyä asiasta kuin tämä palsta, mutta en muutakaan keksi tähän hätään.
Tilanne on siis se, että opiskelen yliopistossa ja opintoni ovat venähtäneet. Minulla todettiin jokunen vuosi sitten ADHD, joka on osaltaan vaikuttanut opintoihini. Tilanne oli vakaa jokusen vuoden.
Korona-aika laittoi elämäni sekaisin, ja minun on ollut vaikea päästä takaisin "normaaliin". Enää päättötyö puuttuu, mutta en meinaa saada sitä tehtyä. Olen jotenkin paniikinomaisessa jumissa: venyneet opinnot hävettävät ja minulla on olo, että kaikki on jo mennyttä - olen jo 32-vuotias, nyt vasta opinnot lopuillaan (vaikka työkokemusta alalta jonkin verran opintojen ohessa), kaikki energia ja aika on mennyt tutkinnon tekemiseen ja esim. perhettä en ole ehtinyt miettiä mitenkään.
Tuntuu, että kaikki kasaantuu päälle. "Pitäisi" tehdä pian lapsia, jos haluaa, ja pitäisi löytää sitä ennen mies. Ja olisi hyvä, jos tutkinto olisi ainakin valmiina ennen lapsia, myös pysyvämpi työpaikka. Lisäksi tuntuu, että alan olla jo niin vanha, että rupsahdan hetkenä minä hyvänsä enkä löydä enää miestä.
Tiedän, osa huolistani on naurettavia. Mutta kun on olo, että kaikkeen menee vähän kauemmin kuin muilla, tuntuu että elämä lipeää käsistä. En ehdi, en jaksa, en pysy elämän tahdissa. Olen aina, joka paikassa, yli-ikäinen ja "myöhässä", tällaista on ollut elämäni tähän saakka.
Tuntuu, että olen syntynyt väärään aikakauteen. En osaa elää tässä nopeutta ja tehokkuutta vaativassa yhteiskunnassa, jossa pitäisi olla jo nuorena ja nättinä menestynyt, rikas ja pyörittää samalla perhettä ja urheilla ja huolehtia ulkonäöstä jne jne. Olen niin väsynyt, tarvitsisin moneen asiaan enemmän aikaa mitä "saisi".
Pahoittelut pitkästä tekstistä. Jos joku jaksaa lukea ja vastaillakin, niin kiitos. Jonkin verran auttoi ihan jo kirjoittaa nämä ahdistavat ajatukset ylös tähän viestiin.
Kommentit (6)
Moi,
Ensinnäkin ota syvään henkeä. Myös yliopistolla voit puhua opinto-ohjaahan kanssa liittyen ADHD;n aiheuttamaan kuormitukseen. Asiasta selviää kyllä.
ADHD liitto on myös hyvä apu. Lisäksi, mikäli kontakti on, ja vaikka ei olisi, puhu mt-tiimin kanssa. Heillä on tietoa lähialueen tukimuodoista, ja tarvittaessa ohjaavat toimintaterapeutin/muulle nepsypuolen asiantuntijalle, joka tekee kabssasi yhteistyössä suunnitelmat esimerkiksi miten jaksotat päivää, jotta opinnot sujuu....
Jos et ole lääkityksellä, olisi siitä hyvä keskustella apukeinona, ja jos olet - myös lääkkeen vahvuuden nostosta tai vaihdosta. Mitään kikka kolmosta tähän ei ole, koska myös ADHD:n suhteen olet yksilö.
Mutta ota puheeksi koululla, sekä terveydenhuollon puolella. Saat apua kyllä, rikä sitä ole noloa pyytää. Oot pitkällä kun tunnistat, että nyt on vene hörppimässä vettä, eikä äyskäröinti enää auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun oma jaksaminen on huonoa, vähennetään tekemistä, muuten palaa vaan kokonaan loppuun, opinnot saa venyä, lapsia ehtii tehdä vielä helposti nelikymppisenä, se on ihan normaalia nykyään, eikä niitä ole edes pakko saada.
Niin, ja älä huoli tuosta kaikesta muusta. Yksi asia kerrallaan.
Tiedän, että kun se juna lähtee liikkeelle, niin sehän liikkuu kunnes tulee vuori vastaan. Ja ahdistus on aiva järkyttävä, puhumattakaan kuinka alkaa hakkaamaan itse itseään.
Unohtui edellisestä viestistä, kun omat aivotkin on ylikierroksilla.
Täällä toinen ADHD.
Jos tuntuu, ettei aika riitä mihinkään ja on kauhea hoppu, niin nyt laitat kaikki netit, puhelimet ynnämuut kiinni pariksi kuukaudeksi. Käytät niitä vain ja ainoastaan opiskeluun. ADHD ohjaa sua aina suuntaan, josta saat nopeinta tyydytystä, esim tiktok, youtube, reddit ynnämuut paikat, kuten myös tämä vauvapalsta. Netti on ADHD henkilöille se pahin paikka olla, jos haluaa ajan riittävän eikä oman huomion kiinnittyvän muualle.
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani, paitsi olen 33 ja opinnot ovat vielä melko kesken. Opinnot ovat venyneet järkyttävän paljon, vaikka lääkityksen myötä ovatkin edenneet vähän paremmin. Alallani on myös tällä hetkellä huono työllisyystilanne, mikä huolestuttaa. En voi myöskään olla tuntematta katkeruutta siitä, että sain diagnoosin vasta aikuisena, koska yli 10 vuotta meni räpiköidessä ilman elämänhallintaa.
ADHD nimenomaan aiheuttaa loppuunpalamista.
Mitä jos etsisit vaikka ADHD-liiton kautta tukiryhmän netistä? Syöthän lääkettä?