Millaista teidän arki on pienen vauvan ja 2-3v taaperon kanssa?

Hemmetin taapero!! Onko tämä typerä sana tullut jäädäkseen suomen kieleen?

Hirveää se oli. Anteeksi, mutta niin se vain oli. Toki sitten ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi helpottaa ja nyt on superhelppoa kun ovat kavereita keskenään. Siitä pienestä ikäerosta on siis paljon vaivaa, mutta myöhemmin paljon iloa.

Arki oli sellaista tulipalojen sammuttelua, koska lapset eivät nukkuneet eivätkä syöneet samaan aikaan ja kun pientä piti hoitaa isompi olisi halunnut leikkiä. Ja yleensä sai raivarin kun en ehtinyt HETI.

Meillä lapsilla on kyllä ikäeroa 1v 11kk, eli jos vanhempi on jo liki 3, on todennäköisesti aika paljon helpompaa. Tai voi olla olematta.

Vierailija kirjoitti:

Hemmetin taapero!! Onko tämä typerä sana tullut jäädäkseen suomen kieleen?

Taapero on suomenkielen sana. Lapsi alle 1v on vauva. Alle 3v on taapero. 3-6v on leikki-ikäinen ja sitten 7v kouluikäinen.

Taapero on aina ollut suomenkielinen sana. Tai ainakin niin kauan kun lapsen kehitysvaiheita on ollut tarpeen nimetä.

Onneksi siitä on jo 10 vuotta. En koskaan enää tekisi lapsia 2v ikäerolla. Esikoisella alkoi järkky uhmaikä juuri ennen vauvan syntymää, kesti ekaluokkaan asti. Vauva valvotti puoli vuotta, unta max 3h kerrallaan. Joskus 1,5-vuotiaana alkoi nukkua suht normaalisti. Esikoinen otti vauvan onneksi hyvin vastaan. Esikoinen oli kotihoidossa, vauvan ollessa puolivuotias esikoinen meni kerhoon 2krt/vk ja kolmivuotiaana päiväkotiin jokatoinen viikko. Helpotti vähän.

Jotenkin siitä selvittiin, viime vuodet olleet melko helppoa.

Ihanaa <3 

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia 

Tylsää

Vierailija kirjoitti:

Tylsää

Tylsää ja yksinäistä. Ei sopinut minun luonteelle. Esikoinen oli jonkin aikaa kotona, kun sekin tylsisty ja kävi sitten päikyssä kolme kertaa viikossa. Menin töihin kun kuopus oli 9kk ja mies jäi vuorostaan kotiin ja viihty toista vuotta kotona.

Oli toki harrastuksia, ystäviä, jne mutta päivät oli pitkiä ja yksinäisiä. 

Lapset vietin päiväkotiin kello 7 ja itse töihin.Työn jälken kotia syömään.Kun ei autoa kävellen ja koti oltiin kello 17. Sen jälken ulos pihalle kerrostalon ja leikkii,jotta saavat purkaa päiväkoti melusaasteen  leikessään ulkona.Sisälle kello 19 .ilta pesut,ilta palat ja ilta satu.Nukuivat jo kello 20.Kotihommat sen jälkeen.ei tv,ei some.Kaikki hyvin ja itsekkin nukumassa jo kello 22.Kun aamu alkoi kello 5, minulla äitinä. Työ tiellä pitää ja itse ansaittu palkka, eikä sosiali tuet..

Vierailija kirjoitti:

Tylsää

Rutiineja, rutiineja ja rutiineja. Päivästä toiseen tätä samaa. 

Ai, nyt on sunnuntai. Miten se eroaa tiistaista? 

Mitä tehdään päivisin? Herätään, syödään, mennään ulos, syödään, otetaan päikkärit, syödään, mennään ulos ja syödään. Isä touhuu lapsen kanssa ja sitten taas syödään ja sitten mennäänkin nukkumaan. 

Meillä esikoinen oli 3v kun vauva syntyi, nyt ovat jo teinejä mutta asia, joka on jäänyt mieleen sekä mulle että esikoiselle ihanana omana juttuna oli meidän välipalahetket. Päivällä, kun kuopus nukkui, me pidettiin esikoisen kanssa oma välipalatauko, yleensä kahvia/teetä ja mehua, joku pieni keksi tms ja rauhallista oloa ihan kahdestaan. Juteltiin lapselle tärkeistä asioista, ehkä pelattiin jotain tai tehtiin palapelejä tms. rauhassa. Oli tärkeää sekä mulle että lapselle. 

 

Rutiineja oli muitakin, käytiin säännöllisesti asukaspuistossa jossa ohjattuja juttuja, askartelua, jumppaa ja muskaria. Kerran viikossa 3-vuotiaille oma retki johon vanhempi ei lähtenyt mukaan, kävivät puiston työntekijöiden kanssa metsässä pienet eväät mukana. 

 

Syötiin ihan perusjuttuja, pastaa ja risottoa, eineksiä myös, lasten suosikki oli sienirisotto jonka laitoin lautaselle piparimuotin avulla esim. Sydämeksi tai tähdeksi. 

Varmasti paljon lasten luonteesta kiinni miten arki lähtee pyörimään, meillä esikoinen oli ns. helppo lapsi, viihtyi rauhallisissa puuhissa, tykkäsi palapeleistä ja kirjoista, ei juurikaan tunteenpurkauksia tai raivareita. Sen ympärille oli helppo rakentaa omanlainen arki. Toivottavasti löytyy teille sopivat rutiinit! 

Selkeät rutiinit helpottaa, vaikka ovatkin aikuiselle ehkä tylsiä. Ulkoilut 2x päivässä, ruokailut niiden ympärillä ja hyvät päiväunet. Oli jakso, jolloin esikoinen ei halunnut nukahtaa päikkäreille ja vauvan kanssa olivat erirytmisiä, mutta ei se kauan kestänyt. 

Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero on tasan 2v. Esikoinen ei ollut päivähoidossa, mutta hän  kävi pari kertaa viikossa puistotädillä aamupäivä ulkoiluaikaan. Muutoin touhiltiin kotona. Mies teki matkatöitä vauvan ekat 6kk eikä ilman selkeää rutiinia olis selvitty. Esikoinen oli (ja on edelleen) aika rento kaveri eikä ollut mustasukkainen vauvalle. Vauvakin oli hyväntuulinen muru, luonnetta alkoi löytyä 3 vuotiaana :D