Lasten mielenterveysongelmat ja älylaitteet

Olen seurannut läheltä yläkoululaisia muutaman vuoden ajan ja olen huomannut jotain. Alakoulussa lapsilla ei yleensä ole puhelimia ainakaan rajattomasti käytössä ja kaikki sujuu hyvin. Koulukin on vielä helppoa eikä vaadi kovin paljon pitkäjänteistä työtä. Jos alakoulussa jollain lapsella on puhelin ja rajaton ruutuaika, sen huomaa heti. Lapsi on ahdistunut ja todella levoton, aggressiivinen.

Yläkoulussa lapset ovat niin kiinni puhelimissa, etteivät pysty olemaan 45 minuutin oppituntia ilman. Koulutyö ei suju laiteaddiktion vuoksi, lapsi ahdistuu kun ei ole lukenut kokeisiin ja tehnyt läksyjä. Yö meni taas valvoessa tiktokissa. Ahdistus vaan kasvaa kun tekemättömät työt kasaantuvat kun lapsi jää kotiin puhelimelle sen sijaan että menisi kouluun. Ahdistus on lopulta niin valtavaa että lapsi joutuu laitokseen. Mutta ei sielläkään puututa ongelmien juurisyyhyn, puhelimeen, vaan päinvastoin. Katsotaan, että lapsella on pahempia ongelmia kuin puhelin. Mutta mitä jos se puhelin on kaikkien ongelmien ydin?

Jos lapsi käyttäisi kovia huumeita niin kyllä ihan ensiksi ne huumeet pitäisi ottaa pois ennenkuin toipuminen voi alkaa. Tyypillisesti vakavia mielenterveysongelmia omaavat lapset ovat niillä puhelimilla koko ajan. Jopa oppilashuollon tapaamisissa naama kiinni ruudussa. Heiltä ei edes vaadita henkistä läsnäoloa 15 minuutin tapaamisessa. Miksi tämän on annettu mennä näin pitkälle? Meillä on käsissämme pommi ja pahoin addiktoitunut, pahoinvoiva nuoriso.

Kuvitelkaa jos 7-vuotiaalle annettaisi heroiinia käyttöön rajattomasti ja sitten sanottaisiin että saat ottaa vain ihan vähän päivässä? Ja sitten yläkoulusta alkaen lapsi saisi itse annostella sen. Mikä olisi tulos?