jos veisin lapseni kotihoidosta suoraan eskariin..

Eikä sitä kukaan kummastellut mitenkään. Hyvin meni eskari eikä ollut mitään ongelmia. Itsekään en ole koskaan ollut päivähoidossa.

Muuten kävi kerhossa. Eskariryhmään tuli muutama kerholainen. Hyvin pärjäsi ja ei ole ollut koulussakaan ongelmia, on nyt reipas tokaluokkalainen.

Teet kuten oikeaksi näet. Ei lapsi tarvitse päiväkotia. Kavereita voi saada vaikka naapurista, puistosta tai harrastuksista.

ja osa ei. Samalla lailla pärjänneet kaikki. Minä pitäisin kotona, jos siihen mahdollisuus, mutta toki kerhossa tms. lapsi voisi hyvin käydä.

Toinen kävi kerhossa ennen eskaria, toisella oli vain harrastuksia.



Kummallakaan ei mitään ongelmia päiväkodittomuudesta johtuen. Ei mitään.

niin päiväkoti ei ole välttämätön.



Monet lapset hyötyvät päiväkodista, toisille siitä ei ole sitä pedagogista ja sosiaalista hyötyä.



Eskariin vaan!

Aloitti syksyllä eskarin ja oli käynyt vain parina vuonna seurakunnan kerhossa 2,5 tuntia viikossa.



Pojalla sujuu hyvin. Ja minä olen tyytyväinen ratkaisuuni. Toivottavasti vielä seuraavakin lapsi aloittaa eskarin ilman päiväkotivaihetta. Nuorin lienee 4 tai 5 kun menee hoitoon. Paitsi jos uusi järkevä työpaikka löytyy ennemmin niin sitten kaksi nuorempaa joutuu hoitoon aikaisemmin.



Älä mieti muita vaan nauti lapsista kotona jos se on mahdollista. Meillä esikoinen kaipasi viimeisen vuoden ennen eskaria kavereita ja järjestinkin paljon kyläilyjä naapureiden lasten kanssa. Ja se riitti ihan hyvin.

Teet kuten oikeaksi näet. Ei lapsi tarvitse päiväkotia. Kavereita voi saada vaikka naapurista, puistosta tai harrastuksista.

Kiitos kannustavista viesteistä! Tuo ei lapsi tarvitse päiväkotia oli juuri se mitä odotin. Tämä siskoni kun on niin vahvasti sen puolella, että sitä päiväkotia lapsi nimenomaan tarvitsee.

Ei mistään kaverityhjiöstä eskariin mennyt, sillä oli käynyt samassa varhaiskasvatuskerhossa iltapäivät kolme kertaa viikossa jo kaksi vuotta ennen eskari-ikää, mutta uuteen porukkaan sopeutuminen ei onnistunut kovinkaan hyvin: vasta kevättalvella alkoi saada kavereita.



Tosin siinä päiväkodissa eskareita ei erotettu ryhmästä kuin pari kertaa viikossa eskarijuttuihin, joten vanhat päiväkotilaiset elivät ilmeisesti edelleen päiväkotisosiaalisessa ryhmässään.



Koulussa tämä lapseni kuitenkin kaveerasi eskarivuosien kiusaajienkin kanssa, josta päättelin, että yhteisö mikä yhteisö, sillä on ihmiselle merkitystä.



Toki lapsissa on suuria eroja: jotkut löytävät kavereita heti, toiset hädin tuskin koskaan.



Kannattaa varmaan olla tunto herkkänä lastensa suhteen. Itse en onnistunut.

käydään lasten kanssa kerran viikossa perhekerhossa. Vanhin aloitti syksyllä myös 3-vuotiaiden päiväkerhossa kerran viikossa, mutta sitten tuli stoppi, eikä suostunut menemään muutaman kerran jälkeen. syynä oli kuulemma ikävä. Lapset ovat melkein jokaisen hetken kanssani, eli ymmärsin häntä kyllä. Kokeilemme uudestaan nyt joulun jälkeen, josko hän siitä innostuisi.



Ihanaa nähdä että moni muukin on pitkään kotona, tästä kovasti haaveilen. Hyvä työpaikka mahtavine ihmisineen odottaa, mutta mun mielestä saakin vielä odottaa :)

Ap :)

Ja niin täällä tekee moni muukin. Päiväkodittomille on koululla oma eskariryhmä, joten ryhmä on kaikille uusi, ja siten kaverien löytäminen on kaikille yhtä helppoa / vaikeaa. Kerhossa ollaan käyty, ja eskarissa on muutama kerhokaveri samasta kerhosta.



Mulle ei tulisi mieleenkään ajatella, että tuossa olisi jotain outoa tai kielteistä. Uskon kyllä, että jotkut lapset hyötyvät päiväkodista. Ensimmäisenä mieleeni tulevat kaksikieliset perheet, joissa lapsi puhuu kotona äidin kanssa muuta kuin suomea. On ihan hyvä päästä suomenkieliseen ryhmään ennnen kouluikää. Meillä taas ääniherkkä lapsi hyötyi siitä, että sai olla lapsuuden kotona, eikä tarvinut kestää päiväkodin meluisia ryhmiä. Ylireagoivat aistit ja päiväkoti eivät ole mikään paras yhdistelmä. Eli lapsi voi hyötyä kotihoidostakin.



Olet aivan oikeassa ajatuksinesi. Omasta näkökulmastaan katsottuna myös siskosi on oikeassa. Mutta älä anna siskosi kääntää ajatuksiasi, sillä sinun ajatuksesi ovat aivan yhtä hyviä, ja sinulla on oikeus tehdä lastesi kohdalla niin kuin parhaaksi näet. Joka tapauksessa et ole valintasi kanssa yksin - tai edes mikään harvinaisuus.

kutsumalla heti eskarin alussa säännöllisesti eskarikavereita lapsen kanssa leikkimään. Ei pidä jättää sopeutumista ja tutustumista päiväkodin tätien harteille. Toiset työntekijät saavat porukan hyvin ryhmäytettyä, kaikki eivät. Toiset lapset saavat helposti kavereita, kaikki eivät.

Ei mistään kaverityhjiöstä eskariin mennyt, sillä oli käynyt samassa varhaiskasvatuskerhossa iltapäivät kolme kertaa viikossa jo kaksi vuotta ennen eskari-ikää, mutta uuteen porukkaan sopeutuminen ei onnistunut kovinkaan hyvin: vasta kevättalvella alkoi saada kavereita.

Tosin siinä päiväkodissa eskareita ei erotettu ryhmästä kuin pari kertaa viikossa eskarijuttuihin, joten vanhat päiväkotilaiset elivät ilmeisesti edelleen päiväkotisosiaalisessa ryhmässään.

Koulussa tämä lapseni kuitenkin kaveerasi eskarivuosien kiusaajienkin kanssa, josta päättelin, että yhteisö mikä yhteisö, sillä on ihmiselle merkitystä.

Toki lapsissa on suuria eroja: jotkut löytävät kavereita heti, toiset hädin tuskin koskaan.

Kannattaa varmaan olla tunto herkkänä lastensa suhteen. Itse en onnistunut.

nyt syksyllä eskarin eikä päiväkodissa ole koskaan ollut. Seurakunnan kerhossa kävi 4-5v. 2½h/2 kertaa viikossa.

Eskarissa ei ole ollut mitään ongelmaa, tykkää oll ats i paljon ja kavereita on myös paljon.

Kerhosta ei koskaan tykännyt eikä sinne halunnut mennä.

Kuopus joutui päiväkotiin nyt syksyllä ollessaan 3½v. Päiväkoti on kiva ja pieni tädit mukavia,mutta eipä lapsi sinn esilti haluaisi. Kaverieta hänellä on ja alkuvaikeuksien jälkeen sinne menee ihan hyvin. Mutta joka ikinen aamu kysyy onko tänään pakko mennä hoitoon.

Olenkin sitä mieltä että tuo 6v. oli valmis ikänsä puolesta hoitoon ja 3v. on vielä liian pieni :(. Näin ainakni meillä.