Olenko ainoa, jolla on ystäviä, mutta ei tukiverkostoa?
Minulla on useitakin ystäviä. Osa lapsuudesta saakka ollut, osa parinkymmenen vuoden takaa, osa uusia tuttavuuksia, osa työkavereita. On sukulaisiakin. Mutta ei yhtään ketään, joka olisi tukiverkosto, joka jollain käytännön tavalla auttaisi liittyen arkeen ja lapsiin.
Kuuntelevia korvia riittää, voin soittaa vaikka keskellä yötä purkaakseni sydäntäni ja kuuntelijoita olisi useampia vain puhelinsoiton tai wa-viestin päässä. Löytyy useampi, joka mielellään oikolukee artikkelin, jonka olen julkaisemassa, tsemppaa väitöskirjan teossa, voi jopa tehdä siihen artikkelihakuja avukseni. Löytyy monta, jotka lähtevät heti viinilasilliselle, jos tarvitsen olkapäätä.
Mutta ei yhtään ketään, joka katsoisi lapsen perään kun minun pitäisi käydä lääkärissä, ei yhtään ketään joka kävisi ruokakaupassa jos sairastun yllättäen, ei ketään joka ottaisi koskaan lastani luokseen, jotta saisin huilata hetken.
Vaikka itse olen vahtinut yhden ystävän lasta, ollut parin muun ystävän muutossa kantoapuna, käynyt kolmannelle kaupassa kun hän sairastui jne.
Olenko ainoa, jolla ystävät ei tarkoita tukiverkostoa, eivät halua sitä olla? Eikä edes sukulaiset.
Kommentit (38)
Tähän liittyen: olen saanut neuvon, että rakenma tukiverkostoja, jos niitä ei ole. Mutta en yhtään tiedä enkä ymmärrä miten niitä rakennetaan tyhjästä. Kun ei edes olemassaolevien ystävien auttaminen saa heitä auttamaan vastavuoroisesti takaisin. Enkä minä sillä, että olisi joku velvollisuus auttaa, vaikka minä olen auttanut, autoin ihan auttamisen halusta. Mutta en vain ymmärrä miten niitä tukiverkostoja sitten oikein saa. Ap
Jotkut aikuiset voivat tarvita itsensä vuoksi pientä tukiverkostoa (suku, ystävä), ei lasten vuoksi välttämättä. Jos tulee esimerkiksi kipeäksi välillä tai on vaikeita asioita hoidettavana, tavallisia arkijuttuja. Jos ei ole rahaa millä niitä hoitaisi, eikä urakehitys ole mahdollinen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut aikuiset voivat tarvita itsensä vuoksi pientä tukiverkostoa (suku, ystävä), ei lasten vuoksi välttämättä. Jos tulee esimerkiksi kipeäksi välillä tai on vaikeita asioita hoidettavana, tavallisia arkijuttuja. Jos ei ole rahaa millä niitä hoitaisi, eikä urakehitys ole mahdollinen.
Mihin tämä liittyy?
En jaksa auttaa ketään, koska olen omasta lapsiarjesta uupunut, jaksan kyllä olla puhelimen päässä se kuunteleva korva, mutta ei ole paukkuja käytännön apua antaa kenellekään.
Onko tosiaan niin, että olet pyytänyt useammalta kaverilta apua lastenhoitoon yms., ja he kaikki ovat kieltäytyneet? Vai odotatko, että he oma-aloitteisesti tarjoaisivat apua? Jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan noista ei suostuisi edes hetkellisesti auttamaan, esim. vahtimaan lasta lääkärikäynnin ajan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että olet pyytänyt useammalta kaverilta apua lastenhoitoon yms., ja he kaikki ovat kieltäytyneet? Vai odotatko, että he oma-aloitteisesti tarjoaisivat apua? Jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan noista ei suostuisi edes hetkellisesti auttamaan, esim. vahtimaan lasta lääkärikäynnin ajan.
Olen kertonut suoraan, että minulla ei ole yhtään ketään, joka katsoisi lasta kun pitää päästä lääkäriin. Olen sanonut suoraan, että ylihuomenna illalla olisi lääkäri enkä tiedä minne laitan lapsen kun ei ole kukaan joka haluaisi olla sen kanssa lääkärini ajan. Ja näihin olen saanut vastauksena selvää välttelyä, että ompa kurja tilanne mutta meilläkin on niin kiireistä näinä aikoina blaablaa toivottavasti löydät jonkun. Eli asia on tullut kyllä selväksi. Jouduin lopulta ottamaan lapsen mukaan lääkäriini. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyen: olen saanut neuvon, että rakenma tukiverkostoja, jos niitä ei ole. Mutta en yhtään tiedä enkä ymmärrä miten niitä rakennetaan tyhjästä. Kun ei edes olemassaolevien ystävien auttaminen saa heitä auttamaan vastavuoroisesti takaisin. Enkä minä sillä, että olisi joku velvollisuus auttaa, vaikka minä olen auttanut, autoin ihan auttamisen halusta. Mutta en vain ymmärrä miten niitä tukiverkostoja sitten oikein saa. Ap
samma här!
Olen mies enkä tarvitse tukiverkostoa. Ei ole moinen tullut edes mieleen.
Ihmisillä on omat kiireensä, ei heidän täydy auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä tarvitse tukiverkostoa. Ei ole moinen tullut edes mieleen.
Et vissiin ole pienen lapsen yh. Jos olisit, niin ehkä olisi tullut mieleen.
Autan mielelläni monella tavalla, mutta toisen ihmisen lapset on sellainen asia, josta en uskalla ottaa vastuuta. Näin on monen muunkin ikätoverini kohdalla. Jos lapsi ei tottele aikuista, vaan lähtee esimerkiksi juoksemaan ajotielle, niin mitään ei ole tehtävissä. En psty huonon selkäni takia juoksemaan enää kiinni tervettä nelivuotiasta.
Kokemukseni useimmista lapsista on valitettavasti se, että aikuisen sanaa ei uskota... ja siihen pitäisi voida luottaa 100%.
ei kukaan halua jonkun yh-mamman kauhukakaraa kotiinsa sotkemaan ja viisastelemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä tarvitse tukiverkostoa. Ei ole moinen tullut edes mieleen.
Et vissiin ole pienen lapsen yh. Jos olisit, niin ehkä olisi tullut mieleen.
ei pidä porsia, jos ei kykyne huolehtimaan seurauksista. ei se ole kenenkään muun velvollisuus kasvattaa kakaraasi
Oletko pyytänyt heitä apuun ja ovat kieltäytyneet? Ehkä he luulevat, ettei sinulla ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että olet pyytänyt useammalta kaverilta apua lastenhoitoon yms., ja he kaikki ovat kieltäytyneet? Vai odotatko, että he oma-aloitteisesti tarjoaisivat apua? Jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan noista ei suostuisi edes hetkellisesti auttamaan, esim. vahtimaan lasta lääkärikäynnin ajan.
Olen kertonut suoraan, että minulla ei ole yhtään ketään, joka katsoisi lasta kun pitää päästä lääkäriin. Olen sanonut suoraan, että ylihuomenna illalla olisi lääkäri enkä tiedä minne laitan lapsen kun ei ole kukaan joka haluaisi olla sen kanssa lääkärini ajan. Ja näihin olen saanut vastauksena selvää välttelyä, että ompa kurja tilanne mutta meilläkin on niin kiireistä näinä aikoina blaablaa toivottavasti löydät jonkun. Eli asia on tullut kyllä selväksi. Jouduin lopulta ottamaan lapsen mukaan lääkäriini. Ap
Kysy suoraan! Voisitko auttaa huomenna ja olla pari tuntia lapsen? Pystyisitkö käymään puolestani kaupasta ja tuoda sen ja tämän, kun olen kuumeessa? Ei mitään epäsuoria vihjauksia ja uhriutumista!
Kuinka helpoksi olet auttamisesi tehnyt?
Apua saa paljon helpommin, jos kysyy suoraan ja miettii itse valmiiksi, miten ystävä voisi auttaa mahdollisimman vaivattomasti.
Samanlaista mulla. Olen käynyt papa-kokeessa samalla kun vauva huutaa mahan päällä.
Nyt sama vauva jo 10 vee, käyn lääkärissä koulupäivien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies enkä tarvitse tukiverkostoa. Ei ole moinen tullut edes mieleen.
Olet tyhmä mies, se muuttaa asioita.
T: toinen mies
Et, tuollaista se on nykyään.