Onko kiusaamista viedä lapsi lelukauppaan jos ei aio ostaa yhtään lelua?

Etukäteen sanon, että tällä kertaa ei osteta mitään. Hyvin nuo uskovat joka kerta. Lasten iät nyt 7 ja 4.

marketin kassajonossa odotellessa lapset jäävät usein katselemaan leluja siinä vieressä. he ilahtuvat siitä että saavat katsella eivätkä rongu mitään

muuten saat jatkossakin olla ostelemassa niitä leluja joka käynnillä ja kiertää lelukaupat kaukaa jos et halua ostaa mitään. me käydään usein vaan katselemassa mitä kivaa olisi ja niitä voi sitten toivoa vaikka synttäriksi tai jouluksi.

ihan hyvä saavutus, lapsi 2,5v ap

itse ostan, jos olen sillä tuulella ja useimmiten sanon että nyt ei osteta mitään ja sillä siisti.



Lasten pitää tottua siihen, ettei kaikkea voi saada.

ja sitten sanotaan heihei. Pienestä pitäen tehty näin nyt kohta 3v eikä itke lelujen perään.

voi kierrellä ja haaveilla ja harjoitella kieltäytymistä ja pettymyksensietokykyäkin, mutta pieniin lelukauppoihin en mene vain katselumielessä lasten kanssa. Se ei ole mielestäni oikein kauppiaalle, koska lapset kuitenkin haluavat kokeilla kaikkia leluja. Patterit kuluvat ja ihanat karvalelut eivät pysy siistinä, jos ensin sata lasta käy niitä paijaamassa ennen kuin joku ostaa ne.



Lelulehtien selailu yhdessä lapsen kanssa on itsestäni miellyttävämpää kuin leluosastoilla notkuminen. Lehtiä selatessa on helpompi molempien vain huokailla, miten ihania kaikki lelut ovat ja miten ihanaa olisi saada juuri ne kaikki tuhat lelua.

Me käymme usein vain katselemassa leluja, sanon lapsille että sieltä voi miettiä etukäteen mistä tykkää kovasti ja toivoa sitä sitten vaikka lahjaksi. Sovimme etukäteen että tänään ei osteta mitään, tai joskus sanon että tänään voidaan ostaa pieni lelu.