Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte?
22.02.2024 |
Mitä te tekisitte seuraavanlaisessa tilanteessa?
Olet juuri täyttänyt 40 ja haluaisit olla vielä 35 :) Olet töissä alalla, jossa et yhtään viihdy, mutta palkka ok. Sulle jää säästöön 900 e/kk. Haluaisit vaihtaa alaa lähtemällä opiskelemaan, mutta sulla ei ole säästöjä tarpeeksi ja aikuiskoulutustukeakaan ei voi enää saada. Olet siis jumissa työssä, jota inhoat. Puuduttavaa.
Olet lisäksi parisuhteessa, johon et ole tyytyväinen. Suhde on kumppanuutta ja ystävyyttä, mutta kaikki intohimo puuttuu. Koet päivittäin tylsyyden tunnetta ja kaipaat suhdetta, jossa olisi intohimoa ja enemmän aktiivisuutta. Olet taloudellisesti vastuussa, suhteen veturi ja kaipaisit kumppania, jonka kanssa olisi enemmän juteltavaa. Jos pysyt suhteessa, kumppanin kanssa voisit vielä yrittää lasta. Kipuilet lapsettomuuden ja eroajatusten ristipaineessa.
Jos eroatte, kumppanin talous menee täysin kuralle. Et haluaisi aiheuttaa hänelle taloudellista vahinkoa. Haluaisit auttaa hänenkin taloutensa kuntoon. Jos eroatte, et välttämättä löydä uutta puolisoa, jonka kanssa lasta vielä yrittää ja saatat joutua olemaan yksin - koko loppuelämän. Kaverit ovat perheellisiä ja yksinäisyyden tunteet ovat melko varmasti vastassa, jos eroatte. Jos eroatte omakin talous ottaa osumaa, mutta pysyt pinnalla.
Jos pysyt suhteessa, olet ehkä jatkossakin tyytymätön suhteeseen ja kaipaat muuta, mutta taloutenne pysyy hyvänä. Et myöskään haluaisi särkeä kumppanisi sydäntä, murehdit kuinka hän pärjäisi.
En oikeasti tiedä mitä tehdä. Huvittaa vaan kuinka elämä aina tarjoilee vastamäkeä.
On elämässä toki kivojakin asioita: olen terve, kumppanini on terve, kaapissa on ruokaa ja tiedän olevani täysin rakastettava ja hyvä tyyppi. Aurinko paistaa aina jossain ja hymyillä voi vaikka moni asia olisikin perseestä.
Miten ratkaisisit tämän pähkinän?
Kommentit (13)
Täytin 60,haluasin olla 20 vuotias,joo vois olla melkoinen työsarka miettiä mitä tekisin toisin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkisin että on 35v. Eroaisin, kumppanin äiti tukisi kumppania tai sinä, sinne toiseen asuntoon. Ehkä opiskelu olisi myöhemmin mahdollinen tai sitten ei mene sinne. Yrittäjyys jos vähentää riskejä siitä? Pienempiä kursseja pari jos on kurssi-ihminen. Entä omaehtoinen oppiminen kotona jossain taidoissa. Sukulaisesi sponsoroi opiskeluasi tai säästää itse?
En tiedä, mutta minusta mikään raha ei korvaa sitä tyytymättömyyttä suhteeseen. Siitä seuraa masennus yms.
Nykyään on ihan outoa, että ihmisiä pitäisi kääriä kuplamuoviin ja suojella niitten tunteita. Suhteeseen lähtiessä otitte myös riskin että sydän voi särkyä. Itse ottaisin mielummin sydänsuruja ja talousongelmia itselleni, jos toinen vaihtoehto on elää valheessa kuplamuovissa "onnellisessa suhteessa" mikä on pelkkää teeskentelyä.
Itse sanoisin että kannattaa olla rehellinen. Jos nyt eroat, voi uusi kumppani löytyä hyvinkin äkkiä. Jos et, niin paraneeko tilanne tuosta?
Lopetin lukemisen kun kerroit että haluat olla 35. Typerys.
Rehellisyys maan periin, sanoo vanha kansa. Ole ennenkaikkea itsellesi rehellinen.
Lapsi? Kello kilkattaa, mutta jos isäehdokas ole paras mahdollinen -> ero ennen lasta.
Lapsi yksin?
Lapsi/opiskelu?
Toisaalta: lapsia ei noin vaan tehdä, niitä saadaan, jos hyvin käy
Kirjasit jo plussia ja miinuksia, jatka pohdiskelua kirjoittamalla asioita ylös
Jossain vaiheessa päätöksiä on tehtävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et suostu ottamaan riskiä ja annat pelon ohjata elämääsi et voi myöskään voittaa.
Kumppani saa ajan kanssa taloutensa kuntoon ja käy läpi sydänsurunsa. Onhan hän aikuinen ihminen joka on vastuussa itsestään ja elämästään, et sinä. Tuollaisten asioiden takia ei jäädä suhteeseen jossa ei halua olla eikä kukaan sellaista sulta odotakaan. Lapselle olisi väärin syntyä jo valmiiksi rikkonaiseen ja rakkaudettomaan parisuhteeseen. Aloita lapsen kannalta puhtaalta pöydältä. Löydät uuden rakkauden viisastuneena tai tutkailet vaihtoehtoja kuten vaikka kumppanuusvanhemmuus tai itsellinen äitiys jos olet nainen.
Jotain mätää tässä systeemissä on kun, yhä useampi havahtuu nelikymppisenä siihen, että on rakentanut itselleen kultaisen häkin.
Itse olin samassa tilanteessa neljä vuotta sitten. Päädyin luopumaan parisuhteesta. Elin vuoden yksin ja nautin siitä, kunnes sattumalta tapasin miehen joka tuntui heti kliseisesti siltä oikealta
Puuuduuttavassa työssä jaksaminen on kummasti helpottunut, kun elää intohimoisessa ja syvään yhteyteen perustuvassa suhteessa. Tiedättehän, sellaisessa jos aina yhdessä ollessa ollaan läsnä toiselle, oli kyseessä sitten kauppareissusta tai pikkutunneille venyneestä keskustelusta viinilasien äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn punaisissa Converseissani alle 23-vuotiaasta.
M 52
Jotain muutosta jos kaikki on peestä. Jos onnellisin aika elämästä menee työ ja kotimatkoilla (ei ole huonossa työssä silloin, eikä huonossa suhteessa). Haluatko omaa parasta vai kumppanin parasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille tuntemattomille viisaista kommenteista
Heittäydy rohkeasti vaikka vähän aikaa työttömäksi ja ala pelkästään oleilemaan ja miettimään mitä työtä haluaisit oikeasti tehdä. Pienennä menojasi ja ala elämään minimalistisesti niin energiasi keskittyy tähän intohimosi löytymiseen. Samalla opit myös elämään hetkessä mikä on mielettömän tärkeä taito ja tie onnellisuuteen. Tulet masentumaan ja tuhoamaan itsesi väärässä työssä, elämästäsi tulee masentavaa oravanpyörää jossa kadotat itsesi. Kun olet rauhassa pysähtynyt ja pähkäillyt mikä on se juttusi ja alat toteuttamaan tätä intohimoa niin luultavasti luot paljon iloa myös ympärillesi nostatat jopa muidenkin ihmisten onnea oman itsesi lisäksi
Tee sitä mikä tekee sinut syvällä tavalla iloiseksi ja sytyttää intohimon tulen sisälläsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60+, enkä todella haluis olla 20 tai 35. Tämä on hyvä ikä. Vapaus tulla ja mennä. Olla. Harrastaa, reissata. Onneksi terveys on hyvä, onneksi puoliso (30v takana) on mukava. Ja mukana. Mennään yhdessä ja erikseen. Elämä on lepposaa. Nuorena lensin ja liidin, yritin ja erehdyin. Onnistuin. Kokeilin eri töitä, raskaitakin. Työkaverit ratkaisee viihtymisen, sen osoitti talvi perunakellarissa ja kaalivarastossa. Erilaisia paikkakuntia. Olen eläkkeeni ansainnut.
Mutta sinulle sanoisin ne kuuluisat sanat kuolinvuoteella. Tuskin kukaan sanoo katuvansa tekemättömiä töitä. Katuu miten työ vei aikaa perheeltä, harrastuksilta yms. Raha ei ratkaise. Elämänlaatu on tärkeämpi kuin elintaso.
Istu alas ja mieti. Päätöstä ei kannata lykätä loputtomiin. Lopulta itse tiedät parhaiten. Elämä kantaa, luota siihen🙂
Sulla on yksi elämä. Mieti sitä.