Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarrataulu tms. palkitsemis- tai kannustuskeinona - missä tilanteissa ja miten toimii käytännössä?
16.12.2010 |
Olen ajatellut aina, että meillä ei ainakaan ryhdytä tarroja jakelemaan, jos lapsi tekee jotain niin kuin pitääkin :-)
Mutta nyt tuntuu, että lapsi 3-v, tekisi kaikkea muuta kuin mitä pitää (puuhaa omiaan, puhua pulputtaa, laulaa, haaveilee, katselee itseään peilistä...) esim. ulos lähdettäessä, ruokaillessa ja hampaiden pesulla. Joskus nämä hommat kyllä sujuvat kotioloissakin, mutta yleensä tökkii. Varsinkaan nuorempana ei ollut mitään ongelmia, ja päiväkodissakaan ei ole ongelmaa.
Vanhempien aika (ja hermot) menee jatkuvaan hoputtamiseen ja komenteluun. Uhma on kova ja siihen ei ihan oikeasti auta määrätietoisuus, säännönmukaisuus jne. Jäähykin auttaa vain hetken. Hellyyttä ja huomiota on kyllä yritetty antaa.
Nyt tuli mieleen, että voisiko tuo tarrasysteemi sittenkin tulla kyseeseen. Kertokaa, miten olette sen järjestäneet ihan käytännössä ja missä tilanteissa sen tarran sitten saa (riittääkö yksi kehotus ruokaillessa, vai onko vielä viisi kehotusta ok?) ja mitä palkintoja sitten on saanut, kun on tietty tarramäärä koossa? Itse en halua palkita millään tavaralla tai herkulla. Ehkä jotain uimahallireissua voisi ajatella, mutta toisaalta haluaisin tuota liikuntaa osana elämää muutenkin eikä vain palkintona "normaalista" käytöksestä.
Ja montako tarraa on pitänyt kertyä ennen palkintoa?
Miten lapsenne ovat tähän suhtautuneet? Ja miltä tämä systeemi teistä aikuisista on tuntunut?
Pitääkö sitä tarrojen jakoa jatkaa loputtomiin eli tuleeko siitä sitten normaali toimintamalli kaikkiin tilanteisiin kouluikään asti vai onko vain ns. ylimenovaiheen ratkaisu??
Kommentit (6)
Tosiaan, tarrapalkitsemissysteemi toimii jopa teineille!
Meillä on juuri nyt käytössä 16-vuotiaalla tytöllä, jonka iltaiset nukkumaamenot tuppaavat aina venymään ja venymään. Unta ei voi pakottaa, mutta ajoissa voi mennä sänkyyn, kyllä se unikin sieltä sitten tulee, kun saa rytmiä pikkuhiljaa siirrettyä.
Ehdotin tarrataulua aluksi ikäänkuin puoliksi vitsinä, laskimme siitä leikkiä ja väsäsin taulun ja kaivoin kaapista tarrat. Ja niin vain kuulkaa toimii!
Palkintona tosin ihan tavaraa, kenkähullulle tytölle uudet kengät. Ja olen ajatellut, että tarvittaessa tarrataulua voi jatkaakin. Toisaalta luulen, että me on nyt saatu rytmiä siirrettyä parempaan (tosin joululoma voi sen taas sotkea).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meillä oli 18-v isoveli kateellinen 16-v pikkusiskon tarrataulusta;-) Ja tosiaan, isoveli toimii aina oikein, ja silti hän ei saa palkintoa... onhan se vähän väärin. Että tällainen ristiriita voi tulla;-)
tyttö 3,5v nukkumaan koko yö omassa sängyssä tarrasysteemillä. Sai aamulla tarran kun ei hipsinyt vanhempien sänkyyn keskellä yötä. Ennen teki tämän joka ikinen yö ja koko perheen uni häiriintyi jatkuvasti.
En kyllä uskonut tarrojen toimivan, mutta niin vaan lapsi oli aivan innoissaan kun aamulla huomasi heränneensä omasta saängystään ja iloitsi heti uudesta tarrasta. Ja oli ylpeä itsestään kun on jo iso tyttö. 10 tarraa kerättyään hän sai valita kaupasta lelun.
Tämän 10 yön aikana jäi yksi tarra saamatta, eli silloin hän tuli väliimme.
Miehen kanssa mietimme, että mitä sitten teemme jos lelun saamisen jälkeen sama rumba alkaa taas, sillä eihän noita tarrojakaan voi loputtomuuksiin jaella :D Mutta niin vaan meillä nukutaan nykyään makoisasti kaikki omissa sängyissään, ilman tarroja. Ne unohtuivat pikkuhiljaa, mutta jos tyttö muistaa ne vielä niin saatan antaa silloin tällöin tarran aamulla kannustukseksi
Kannattaa mun mielestä ainakin kokeilla, meillä tepsi. Seuraavaksi voisin harkita aamun pukeutumisen vauhdittamista tarroilla.
Meillä tarrataulu käytössä 2,5 v. pojan pottailussa. Aloitettiin jo vuosi sitten. Aluksi sai tarran aina kun pottaan tuli jotain. Alusta asti yleensä aina kun pojan potalle pisti sinne tuli jotain joten tarroja kertyi helposti. Sitten muutin sääntöä niin, että pitäisi itse sanoa 'pissa tulee, mennään potalle' että saisi tarran ja siihen se homma tyssäsi. Poika ei vaan pyydä potalle vaikka tietää kyllä että pissa/kakka on tulossa ja osaa hiukan pidättääkin. Aamuvaippakin on lähes aina kuiva eli pitäisi olla valmis siirtymään pois vaipoista. Tarrat eivät ilmeisesti ole riittävä houkute. Tai sitten poika sai niitä silloin alussa niin paljon, että viehätys katosi. Koskaan ei olla mitään isompaa palkintoa annettu, vaan niitä tarroja. Tosin sellaista on ollut että kakasta saa hienomman tarran.
Niin että ei se sitten ihan toiminut, tai sitten möhlin homman jotenkin. Toivottavasti tässä kuitenkin joskus vaipoista eroon päästään. Kokeilen nyt harjoittelualushousuja
Alue: Aihe vapaa
Eli hommahan menee niin, että ei voi antaa mitään suoria ohjeita siihen, mikä on tarransaannin vähimmäisvaatimus tai missä asioissa se toimii, koska lapset ja tarpeet ovat erilaisia. Mutta mun käsittääkseni se toimii jokseenkin missä vaan. Se toiii jopa teineille, kunhan vaatimukset ja palkkiot ovat oikeat. Homman idea on siinä, että se tarra on välitön, näkyvä palaute, jonka lapsi saa kun toimii oikein.
ne vaatimukset pitää asettaa kullekin lapselle ja ongelmalle sopiviksi. Pieniltä vaaditaan vähemmän ja sallitaan enemmän hoputusta jne kuin isoilta. Tavoite pitää asettaa niin, että lapsi useimmiten pystyy siihen. Jos ei pysty, koko systeemi menettää merkityksensä. Tavoite ei saa olla liian vaikea. Pienelle lapselle pitäisi varmastikin jakaa tarroja hyvin pienistä suorituksen osista. Esimerkiksi aamupesusta yksi, pukemisesta toinen ja aamiaisesta kolmas tarra. Tai jos ruokailu on erityisen vaikeaa, sen voi jakaa vielä osiin. Vanhemmalla lapsella voidaan sitten päätyä jo esimerkiksi koko koulupäivän mittaiseen yhteen tarraan, tms.
Minusta on myös selvä, että 3-vuotiaalle pitää sallia vielä vähintään yksi kehoitus, mielellään kaksi.
Tietty määrä tarroja sitten tuottaa palkinnon. Määrän pitää olla tarpeeksi pieni, koska jos keräämiseen menee kauan, lapsen pitkäjänteisyys ei riitä. 3-vuotiaalle palkinto voisi tulla jopa kerran päivässä, kouluikäiselle kerran viikossa tai, jos se koskee esim viikottaista harrastusta tai tietyn aineen läksyjen tekoa, kerran kuukaudessa. Huomaa myös, että ainakin aluksi palkinnon pitää sallia pari lipsahdustakin, muutenhan käy niin että jos aamun ensimmäisen tehtävän mokaa, loppuja ei kannata enää yrittääkään, kun palkinto on jo siltä päivältä menetetty.
Parhaat palkinnot ovat jotain yhdessä tekemistä. Ei syötävää, ei tavaraa, vaikka nekin toimivat joskus. Viikkopalkintona uimahallikäynti on hyvä, mutta 3-vuotiaalle viikko voi olla liian pitkä aika. Parempi palkinto olisi ehkä ylimääräinen iltasatu tai joku kiva lyhyt peli, minkä saisi pelata vanhemman kanssa aina kun homm aonnistuu. Tai joku vastaava. Oman, vielä kouluikäisen lapseni kanssa toimi parhaiten 5 min pituinen päänrapsutushetki.
Tarrojen jakoa ei jatketa loputtomiin, sillä muutamassa viikossa oikeasta toiminnasta tulee rutiini. Silloin voidaan siirtää tarrat seuraavaan tehtävään, jonkun muun asian opetteluun tai, jos tässä on vielä opittavaa, ainakin kiristää vaatimuksia. Kun sanoon, että tarrat voi siirtää muun asian opetteluun, se tarkoitaa myös, että älä laita liian montaa asiaa tarrasysteemille kerralla. Ei lapsi jaksa ajatella niin montaa asiaa kerralla. Ensin aamut, sitten uloslähdöt, sitten vanhempien totteleminen ylipäänsä jne.