Onko tämä nyt joku kriisi vai päässä vikaa?

Myöhäinen keski-iän kriisi iskenyt, onneksi olkoon. Tästä on tie vain parempaan, suosittelen terapiaan menoa yhdessä tai yksin, mutta silloin liitto voi hajota. Ainakin lomaa omin päin jossain muualla. 

Kyllä se siitä, muutama vuosi ikää lisää niin alkaa helpottaa, usko vain parasta aikaa, kun pysyy terveenä ja on varoja toteuttaa itseään.

Onkohan sun parisuhde siis niin hyvä kuin ajattelet, oikeasti? Jospa ei olekaan kun toivot sen pois.

Vierailija kirjoitti:

Myöhäinen keski-iän kriisi iskenyt, onneksi olkoon. Tästä on tie vain parempaan, suosittelen terapiaan menoa yhdessä tai yksin, mutta silloin liitto voi hajota. Ainakin lomaa omin päin jossain muualla. 

Kyllä se siitä, muutama vuosi ikää lisää niin alkaa helpottaa, usko vain parasta aikaa, kun pysyy terveenä ja on varoja toteuttaa itseään.

Terapiaan voisin mennä mutta en siksi että haluaisin enää pelastaa liittoa. Pelkkään itsestäni jauhamiseen olen liian "terve" päästäkseni mihinkään. Oma loma suunnitelmissa kyllä.

ap

Täällä sama fiilis, mutta asun yksin. Etäsuhteessa elelen, joten omaa aikaa on paljon. 🙏

Tarvitsen sitä palautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan sun parisuhde siis niin hyvä kuin ajattelet, oikeasti? Jospa ei olekaan kun toivot sen pois.

Niin. Meillä ollut valtavia ongelmia mutta niistä päästy. Tosin se jätti minuun jäljet joista en toivu, siksikin tuntuu turhalta jatkaa.

ap

Ei tarvitse erota vaan harjoitella rajojen asettamista. Tuo "ylimääräinen, oman tilan tarve ja itsenäisyysden tarve" kertoo vain siitä, että olet kadottamassa itsesi ihan siksi, että olet ehkä asettanut muut ihmiset ja heidän tarpeensa etusijalle. Olet laiminlyönyt itseäsi ja omia tarpeitasi? Eikö?

Ei auta ero eikä ratkaise mitään, jos et osaa asettaa terveitä rajoja ja huolehtia omista tarpeista.

Aloita siitä, ota viikonlopuksi vapaata ja tee mikä on itsestäsi tärkeää, kivaa ja hauskaa, ja lopputuloksena suhdekin saattaa elävöityä. 

Ei ole vikaa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhäinen keski-iän kriisi iskenyt, onneksi olkoon. Tästä on tie vain parempaan, suosittelen terapiaan menoa yhdessä tai yksin, mutta silloin liitto voi hajota. Ainakin lomaa omin päin jossain muualla. 

Kyllä se siitä, muutama vuosi ikää lisää niin alkaa helpottaa, usko vain parasta aikaa, kun pysyy terveenä ja on varoja toteuttaa itseään.

Terapiaan voisin mennä mutta en siksi että haluaisin enää pelastaa liittoa. Pelkkään itsestäni jauhamiseen olen liian "terve" päästäkseni mihinkään. Oma loma suunnitelmissa kyllä.

ap

Terapiaan mennään itseensä tutustuakseen, haasteiden voittamiseksi, ajattelun, toiveiden ja tavoitteiden jäsentelemiseksi. Pieni rahallinen satsaus vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi, voi muuttaa elämäsi myönteiseen suuntaan ja olet ikuisesti kiitollinen, itsellesi, että soitit, menit ja aloit kuulostella sydäntäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse erota vaan harjoitella rajojen asettamista. Tuo "ylimääräinen, oman tilan tarve ja itsenäisyysden tarve" kertoo vain siitä, että olet kadottamassa itsesi ihan siksi, että olet ehkä asettanut muut ihmiset ja heidän tarpeensa etusijalle. Olet laiminlyönyt itseäsi ja omia tarpeitasi? Eikö?

 

Ei auta ero eikä ratkaise mitään, jos et osaa asettaa terveitä rajoja ja huolehtia omista tarpeista.

Aloita siitä, ota viikonlopuksi vapaata ja tee mikä on itsestäsi tärkeää, kivaa ja hauskaa, ja lopputuloksena suhdekin saattaa elävöityä. 

Ei ole vikaa päässä.

Nämä on kauniita sanoja ja tarkoittavat hyvää mutta kuten sanottu, tuo ominaisuuteni vaatia itseltäni paljon/liikaa ei salli jättää tekemättä asioita jotka määritän velvollisuudekseni. Kyse siis lähinnä taloon liittyvistä töistä joista vastaan lähes yksin. Tiedän että se on typerää. Ero auttaisi siinä että tuo työmäärä vähenisi dramaattisesti. Haaveilen nimenomaan siitä että kun talo ja passattava mies pois laskuista, itselleni jää aikaa tehdä lopulta mitä haluan. En edes vielä tiedä mitä se on koska niin ei ole koskaan ollut

ap

Ei mitään kokemusta mistään terapiasta.... Minkä niminen (siis ammattinimike) terapeutti kuuntelee kaltaiseni kasvukipuilua?

Aloita itsellinen elämä, omassa kodissasi. Terv onnellinen introvertti 55 vee nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse erota vaan harjoitella rajojen asettamista. Tuo "ylimääräinen, oman tilan tarve ja itsenäisyysden tarve" kertoo vain siitä, että olet kadottamassa itsesi ihan siksi, että olet ehkä asettanut muut ihmiset ja heidän tarpeensa etusijalle. Olet laiminlyönyt itseäsi ja omia tarpeitasi? Eikö?

 

Ei auta ero eikä ratkaise mitään, jos et osaa asettaa terveitä rajoja ja huolehtia omista tarpeista.

Aloita siitä, ota viikonlopuksi vapaata ja tee mikä on itsestäsi tärkeää, kivaa ja hauskaa, ja lopputuloksena suhdekin saattaa elävöityä. 

Ei ole vikaa päässä.

Nämä on kauniita sanoja ja tarkoittavat hyvää mutta kuten sanottu, tuo ominaisuuteni vaatia itseltäni paljon/liikaa ei salli jättää tekemättä asioita jotka määritän velvollisuudekseni. Kyse siis lähinnä taloon liittyvistä töistä joista vastaan lähes yksin. Tie

Velvollisuus? Taloon liittyen? Lähes yksin?

Nyt puhelin käteen ja varaat ajan asiantuntijalle, olet matkalla loppuunpalamiseen, jollet jo ole. Ja se suhteen kriisikin tuntuu olevan vielä tulehtunut haava laastarin alla. 

Ei auta ero, ei. Siirryt vain toiseen suorittamiseen mahdollisen varhaisen perhemalli-trauman takia. Nämä on vaan kohdattava, muuten tulee korkea verenpaine ja sydänpysähdys jne somaattinen tauti. 

Sinäkö se olit äidin pikkuapulainen jo lapsena? Ja jatkuu vaan.

Eikös se perfektionismi ole aivan eri asia, kuin tarve omaan rauhaan ja tilaan. Joillakin on ollut koko elämän tarve noille. Miksi ei saisi olla oma rauha ja tila, ei kai kaikki ihmiset viihdy kommuuneissa tai massoissa. Osa voisi niissä hyvin huonosti. Muilla liika perfektionismi jäi nuoruuteen osittain ja osittain ehkä ei, ihme että osalla se korostuu "vanhempana", vaikken tarkoita siis että se liittyisi tuohon toiseen asiaan.

Älä eroa jos menee ok ja jos et ole hyvännäköinen joka saa helposti kumppanin.

Vuodesta toiseen on Helvettiä olla yksin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse erota vaan harjoitella rajojen asettamista. Tuo "ylimääräinen, oman tilan tarve ja itsenäisyysden tarve" kertoo vain siitä, että olet kadottamassa itsesi ihan siksi, että olet ehkä asettanut muut ihmiset ja heidän tarpeensa etusijalle. Olet laiminlyönyt itseäsi ja omia tarpeitasi? Eikö?

 

Ei auta ero eikä ratkaise mitään, jos et osaa asettaa terveitä rajoja ja huolehtia omista tarpeista.

Aloita siitä, ota viikonlopuksi vapaata ja tee mikä on itsestäsi tärkeää, kivaa ja hauskaa, ja lopputuloksena suhdekin saattaa elävöityä. 

Ei ole vikaa päässä.

Nämä on kauniita sanoja ja tarkoittavat hyvää mutta kuten sanottu, tuo ominaisuuteni vaatia itseltäni paljon/liikaa ei salli jättää tekemättä asioita jotka määritän velvollisuudekseni. Kyse siis lähinnä taloon liittyvistä töistä joista vastaan lähes yksin. Tie

Ei ongelmasi ole mies tai talo, vaan asenteesi ja tapa elää ja toimia sen perusteella. Ei auta ero ratkaisuksi kun ongelma on itsessäsi mutta onneksi on mahdollisuus muutokseen, tavallista keski-iän omaksi itseksi tulemista. Onnea matkalle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kokemusta mistään terapiasta.... Minkä niminen (siis ammattinimike) terapeutti kuuntelee kaltaiseni kasvukipuilua?

Yksilöterapeutti, ratkaisukeskeinen terapautti, ei tarvita psykoterapeuttia, kunhan on koulutettu ihminen jolla on kokemusta. Usein voit soittaa vastaanotoille ja jutella ja kysyä heiltä ensin.

Kyllä, olen ollut aina suorittaja. Tyyliin "jos ei kukaan muu vaivaudu heti niin minun pitää". Ja kyllä, kriisin haava muhii siellä laastarin alla. Mutta sitä en ymmärrä miksi ero ei auttaisi? Lapsuudenkodissa kumpikin vanhempi oli ahkera ja tunnollinen, lapsilta ei vaadittu liikaa mutta aikuisuuden malli jäi. En siedä mieheni hälläväliä-tyyliä ja asioiden vitkuttelua, siksi teen kaiken mieluummin itse kuin odotan että tapahtuu. Ja yhdentekevää olenko ruma, en kaipaa mitään suhdekuvioita, ainakaan vakavia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen ollut aina suorittaja. Tyyliin "jos ei kukaan muu vaivaudu heti niin minun pitää". Ja kyllä, kriisin haava muhii siellä laastarin alla. Mutta sitä en ymmärrä miksi ero ei auttaisi? Lapsuudenkodissa kumpikin vanhempi oli ahkera ja tunnollinen, lapsilta ei vaadittu liikaa mutta aikuisuuden malli jäi. En siedä mieheni hälläväliä-tyyliä ja asioiden vitkuttelua, siksi teen kaiken mieluummin itse kuin odotan että tapahtuu. Ja yhdentekevää olenko ruma, en kaipaa mitään suhdekuvioita, ainakaan vakavia.

ap

Suhteen muuttamiseksi ei tarvita eroa, vaan omaksi itseksesi tulemista. Ja sen voit tehdä neutraalinen asiantuntijan kanssa, joka auttaa sinua oivaltamaan asioita itsestäsi ja taustastasi, joka on tuottanut tämän raskaaksi käyneen suhdemallin, jossa "minä teen kaiken mieluummin" (kuin olen jämäkkä, ilmaisen toiveitani ja vastuutan muita, yhdessä sovittujen pelisääntöjen puitteissa).

Niin kauan kun et katso mistä asiat johtuvat, ota omasta roolistasi vastuuta, niin ei erot ja muut irtiotot auta.