Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En osaa olla vaan ja nauttia
18.02.2024 |
Alkuvuodesta kun sain tiedon että mut lomautetaan töistä, ennen kun aloin stressata raha asioista niin eniten huoletti ja ahdisti jo valmiiksi, miten saan aikani kuluu? Työkaverit oli vaan että he kyllä keksisi paljon tekemistä ettei töihin osaisi kaivata ja ottaisi lomautuksen loman kannalta. Niin varmasti moni muukin ajattelee, mutta mua ahdistaa. En osaa olla itteni kanssa, olla vaan. Asun yksin, koirien kanssa. Mulla on ystäviä, mutta ei heilläkään ole paljon aikaa mun kanssa olla.
Mutta mistä tämä sitten voi johtua. No varmaan siitä että mut on jo lapsesta asti kasvatettu siihen että lusmuilu ei ole ok. Mulla oli lapsena jo koulun lisäksi eläimiä hoidettavana. Maatilan kasvatti olen.
Oon käytännössä aina suorittanut mun elämääni. Aina on jotain hyödyllistä mitä pitäis tehdä, jotain millä on merkitystä. Nyt mulla ei ole mitään. Luen kirjoja ja kattelen sarjoja, ulkoilen koirien kanssa. Ja sit selaan somea 8h päivässä. Ja se, jos jokin aiheuttaa ahdistusta nähdä kuinka muilla on niin paljon kaikkea kivaa, mulla ei. Joten miten ihmeessä ihmiset osaa vaan olla, hyvällä omallatunnolla ??
Kommentit (5)
Kas, kohtalotoverini. Minä sain myös loppuvuodesta tiedon, että minut lomautetaan. Tosin vain pariksi viikoksi, mutta kuitenkin. Mieleen tuli muistot 29 vuoden takaa, kun valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Elämä oli köyhää ja näköalatonta.
Aikani itsesäälissä piehtaroituani tajusin, että nyt asiat ovat toisin. Lupasin pitää nuoren, perheellisen ja asuntolainaisen työkavekinkin pakkolomat ja varasin itselleni kuukauden etelänmatkan, kun ei ole enää taloudellisia huolia.
On lämmintä, aurinko paistaa ja on mukavaa. Silti tämä ei jostain syystä tunnu samalta kuin palkallinen loma. Ei, vaikka sain matkan maksettua ansiosidonnaisella ja eläminen on naurettavan halpaa.
On tämä ihmismieli sitten viheliäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa sanon kuin joku toinenkin tuolla, että ei se ole mitään suorittamista, jos tekee itselleen mieluisia asioita. Ja se toinen laita, että "on vaan", niin miksi sekin pitää saada kulostamaan niin paheksuttavalta? Teet ja olet niinku parhaaksi näet etkä raportoi kellekään, niin ei tule edes sitä oloa, että pitäisi muille näyttääkseen olla jollakin hyväksytyllä tavalla.
Ilmoittaudu vapaaehtoistöihin
Mutta tarkista työkkäristä kauanko niitä voit päivässä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kas, kohtalotoverini. Minä sain myös loppuvuodesta tiedon, että minut lomautetaan. Tosin vain pariksi viikoksi, mutta kuitenkin. Mieleen tuli muistot 29 vuoden takaa, kun valmistuin 90-luvun lamassa työttömäksi. Elämä oli köyhää ja näköalatonta.
Aikani itsesäälissä piehtaroituani tajusin, että nyt asiat ovat toisin. Lupasin pitää nuoren, perheellisen ja asuntolainaisen työkavekinkin pakkolomat ja varasin itselleni kuukauden etelänmatkan, kun ei ole enää taloudellisia huolia.
On lämmintä, aurinko paistaa ja on mukavaa. Silti tämä ei jostain syystä tunnu samalta kuin palkallinen loma. Ei, vaikka sain matkan maksettua ansiosidonnaisella ja eläminen on naurettavan halpaa.
On tämä ihmismieli sitten viheliäinen.
Teitpäs kivasti työkaverille. Vanhemmiten se vapaa-aika tuntuu arvokkaammalta kuin raha. Tai olisihan se sitä nuorenakin, mutta joutuu kuitenkin valitsemaan toisin.
Alue: Aihe vapaa
Eihän se ole suorittamista kun oikeasti itse tekee asioita joilla on merkitystä. Enkä nyt tarkoita somessa roikkumista.