Lue keskustelun säännöt.
Ystävä joka on kanssani vain jos miehensä ei ole kotona
18.02.2024 |
Minun ystäväni on yhdessä hyvin oudon ja omistushaluisen miehen kanssa, siihen sen tarkemmin menemättä. Mutta minua ärsyttää, että ystäväni (jonka kanssa näimme ennen päivittäin) ei nykyään voi nähdä minua muulloin kuin silloin, jos miehensä on työmatkalla.
Aluksi olin vain onnellinen, että ystävä yleensäkin halusi edes nähdä, koska jos miehensä saisi valita niin emme taatusti olisi lainkaan tekemisissä. Mutta nyt minua on vähän alkanut häiritsemään tämä piirre. Eikä ystäväni edes peitä tätä tosiasiaa...
En halua olla pikkusieluinen ja ystäväni on minulle todella tärkeä, mutta olisiko tästä jo aihetta sanoa hänelle, että tuntuu ikävältä olla aina kakkosvaihtoehto. Ymmärrän, että syynä on todennäköisesti miehen hankala luonne, mutta pitääkö minun siitäkään huolimatta hyväksyä tämä omituinen kakkosvaihtoehto roolini?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
siis kuvitteletko ystävänä menevän puolison edelle? ja jos aidosti olet huolissasi, et ala esittämään mitään skeidaa että et arvosta mua vain kysyt että miten sä voit suhteessasi?
Ymmärsit ehkä hieman väärin, ei kyse ole siitä kuka on edellä vaan siitä, että jos sinun kanssa ei ikinä voida viettää aikaa ihan vaan siitä halusta olla sinun kanssasi. En tietenkään tarkoita joka päivä, tai edes joka viikko. Mutta eikö nyt joskus voisi olla yhdessä ystävänsä kanssa kun mies katsoisi lapsia. Nyt kaikki näkeminen on aina niin, että pienet lapset on mukana koska mies on työmatkalla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei ole ihan niin hyvä ystävä kuin toivoisit.
Itsestäsi riippuu riittääkö tuo sinulle. Voihan siitä sanoakin, ainakin jos vaihtoehtona on suhteen katkeaminen. On toi aika ikävää.
Jos mies on kontrolloiva eikä anna lupaa tavata sinua, niin mikäs ihme tuo nyt on, että kaverisi toimii noin? Yrittää sentään järjestää tapaamiset, kun mies on poissa.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole ihan niin hyvä ystävä kuin toivoisit.
Itsestäsi riippuu riittääkö tuo sinulle. Voihan siitä sanoakin, ainakin jos vaihtoehtona on suhteen katkeaminen. On toi aika ikävää.
Se nyt puuttuisikin, että omistushaluisen miehen lisäksi ap alkaisi painostaa ystäväänsä. Vähän valoja nyt päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole ihan niin hyvä ystävä kuin toivoisit.
Itsestäsi riippuu riittääkö tuo sinulle. Voihan siitä sanoakin, ainakin jos vaihtoehtona on suhteen katkeaminen. On toi aika ikävää.
Se nyt puuttuisikin, että omistushaluisen miehen lisäksi ap alkaisi painostaa ystäväänsä. Vähän valoja nyt päälle.
Eli ystävyyden lopettaminen ilman selityksiä on mielestäsi parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on kontrolloiva eikä anna lupaa tavata sinua, niin mikäs ihme tuo nyt on, että kaverisi toimii noin? Yrittää sentään järjestää tapaamiset, kun mies on poissa.
Naiset elää kyllä mitä ihmeellisimpien loisihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole ihan niin hyvä ystävä kuin toivoisit.
Itsestäsi riippuu riittääkö tuo sinulle. Voihan siitä sanoakin, ainakin jos vaihtoehtona on suhteen katkeaminen. On toi aika ikävää.
Se nyt puuttuisikin, että omistushaluisen miehen lisäksi ap alkaisi painostaa ystäväänsä. Vähän valoja nyt päälle.
Eli ystävyyden lopettaminen ilman selityksiä on mielestäsi parempi?
Mitä ihmettä? Miksi ystävyys pitäisi lopettaa. Ap voi tavata ystäväänsä, kun se on mahdollista, ja kasvaa aikuiseksi. Tukenakin voisi olla, eikä vain vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole ihan niin hyvä ystävä kuin toivoisit.
Itsestäsi riippuu riittääkö tuo sinulle. Voihan siitä sanoakin, ainakin jos vaihtoehtona on suhteen katkeaminen. On toi aika ikävää.
Se nyt puuttuisikin, että omistushaluisen miehen lisäksi ap alkaisi painostaa ystäväänsä. Vähän valoja nyt päälle.
No tätä olen juuri miettinyt, että jos siellä kotioloissa on painostava meininki ja kaikkea tekemistä ja sanomista kytätään suurennuslasin kanssa, niin onko suuri virhe sanoa ystävälleni asiasta? Saako hän on ihan tarpeeksi paineita kotoa?
Toisaalta miksi minun pitäisi myöskään hyväksyä omalla tavallaan epäkunnioittava kohtelu vain siksi millaisen miehen ystäväni on valinnut itselleen.
Tämä on kaksipiippuinen juttu
AP
Olen iki sinkku nykyisin. Ystäväni ei kutsu koskaan minua koteihinsa. Selittävät sun luo kiva tulla ,kun asut yksin saadan rauhassa puhua.Sama asia kun heillä kotinsa juhlat ,sinne kutsutaan vain parskuntia.Ei sinkku naisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan elämäksi. Erilaiset elämän muutokset vaikuttaa myös ystävyyssuhteisiin. Oli se sitten parisuhteen solmiminen, ero, lapsen syntymä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole ihan niin hyvä ystävä kuin toivoisit.
Itsestäsi riippuu riittääkö tuo sinulle. Voihan siitä sanoakin, ainakin jos vaihtoehtona on suhteen katkeaminen. On toi aika ikävää.
Se nyt puuttuisikin, että omistushaluisen miehen lisäksi ap alkaisi painostaa ystäväänsä. Vähän valoja nyt päälle.
No tätä olen juuri miettinyt, että jos siellä kotioloissa on painostava meininki ja kaikkea tekemistä ja sanomista kytätään suurennuslasin kanssa, niin onko suuri virhe sanoa ystävälleni asiasta? Saako hän on ihan tarpeeksi paineita kotoa?
Toisaalta miksi minun pitäisi myöskään hyväksyä omalla tavallaan epäkunnioittava kohtelu vain siksi millaisen miehen ystäväni on valinnut itselleen.
Tämä on kaksipiippuinen juttu
AP
Anteeksi, mutta ei tuo ystäväsi käytös ole sinua kohtaan epäkunnioittavaa sinun sen sijaan on! Hän toimii ainoalla tavalla, joka on hänen nykyisessä elämäntilanteessaan mahdollista. Miten voit olla noin epäempaattinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli ystävä, käytiin teatterissa, sirkuksessa, kahvilla, syömässä, kävelyillä yms. Sitte tapasi miehen eikä sen jälkeen ole ollut enää yhtään aikaa mulle. Kun tulee bänät tai kuolema niin turha luulla että mulla on enää aikaa sille. Sori siitä.
Kuin minun kynästäni parinkymmenen vuoden takaa.
Paras kaverini löysi kolmikymppisenä "elämänsä miehen". Mies inhosi minua ensi silmäyksellä, kaverini mukaan mustasukkaisuuden vuoksi. Kaverini oli mielissään siitä, että hänelle mies oli tosi kiva, vaikka ylenkatsoikin suurin piirtein kaikkia ja sanoi ajatuksensa ääneen.
Kaverini hir*tt*äytyi siihen ajatukseen, että mies oli tarkoitettu hänelle ja että hänen itsensä pitäisi tehdä tosissaan töitä avioliittonsa eteen, jotta se pysyisi ihanana. Sivustalta seuratessani sain sen käsityksen, että kaverini elämä oli täysin miehen aikatauluttamaa. Niillä harvoilla kerroilla, jotka muutaman vuoden aikana enää tapasimme, kaverini vilkuili kelloaan ja selitti, paljonko vielä oli aikaa siihen, että hänen pitäisi lähteä tekemään miehelle lupaamaansa ihanaa illallista. Vaikutti siltä kuin kaverini olisi joutunut yhden hengen kulttiin ja korosti kaiken ihanuutta vain siksi, että halusi kuulla jonkun sanovan sen ääneen.
Minulla on ikävä vanhaa kaveriani, mutta ei sitä kylmänkalseaa ja omahyväistä ihmistä, joksi hän muuttui tuon miehen vaikutuksesta. En ole kuullut hänestä pitkään aikaan, enkä välttämättä edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mieelstäni vähän outoa puhua itsestä termillä "kakkosvaihtoehto" tällaisessa yhteydessä. Olette ystäviä ja sitten on erikseen tämä mustasukkainen puoliso. Olette ihan ei rooleissa ja perheessä on lapsiakin, niin et tietenkän oe etusijalla muutenkaan ajen vainnoissa. Vai haluaisitko olla jotain enemmänkin ystäväsi kanssa? ...ja tuo puoliso on vaistonnut tämän ja on siksikin mustasukkainen? Onko siis mustasukkaisuuteen jonkinlaista pientä aihetta vai ei?
Ymmärrän kyllä, että tuollainen tilanne kuitenkin turhauttaa ja harmittaa ap:ta, varsinkin jos mitään syytä mustasukkaisuuteen ei ole, mutta vähän erikoista on mielestäni se, että katsot ap asiaa vain omasta näkökulmastasi. Itse olisin kyllä huolissani, jos ystävälläni olisi mahdollisesti kovinkin kontolloiva ja mustasukkainen puoliso. Sinä olet tästä asiasta nyt vain minäminä, miksi?. Etkö muutenkaan voi puhua tästä asiasta ystäväsi kanssa normaalisti ja välittävästi, miksi et? Ja miksi hänen pitäsi erikseen piilotella vielä tätä todellisuutta sinulta? Otat mielestäni tilanteen nyt turhan paljon itseesi ja pyörit oman napasi ympärillä. Itse olisin enemmän huolissani ja haluaisin varmistua, ettei ystävä olisi myrkyllisessä, jopa vaarallisessa suhteessa.
Toki vähän pienemmästäkin kumppanin mustasukkaisuudesta voi alkaa muuttamaan omaa käytöstään kuvatulla tavalla, ettei aiheuttaisi mökötystä tai muuta tympeää ylimääräistä omaan arkeen, eli välttämättä tämän asian takana ei ole ihan sairaaloista kotrollointia ja mustasukkaisuutta, mutta asiasta olisi hyvä varmistua ihan ystäväsi hyvinvoinnin takia. Jos kyse on vaan pienestä mustasukkaisuudesta tms. turhan takia, niin sitten ystäväsi voisi mielestäni kyllä alkaa paremmin pitää oia puoliaan ja nähdä omia ystäviään normaalisti puolisoltaan piilottelematta. Miksette voisi jutella tästä asiasta? Toki ymmärrän myös sen, että voi olla muutenkin hyvä tilaisuus muulle sosiaaisele elämälle ja ystävien kanssa yhteydenpitoon, kun puoliso on muualla, ja sekin on mielestäni ihan normaalia. Eli mitäs jos ensin selvittäisit, että mistä oikein on lopultakin kyse.
Vierailija kirjoitti:
Olen iki sinkku nykyisin. Ystäväni ei kutsu koskaan minua koteihinsa. Selittävät sun luo kiva tulla ,kun asut yksin saadan rauhassa puhua.Sama asia kun heillä kotinsa juhlat ,sinne kutsutaan vain parskuntia.Ei sinkku naisia!
Mulla taas kaveri sanoi jotenkin että niin "soittele taas kun olet meilläpäin" - niin että mun täytyisi aina mennä heille pussinperälle, itse kuitenkin asun keskustassa kaikkien palvelujen äärellä joita he itsekin käyttävät varmasti ellei nyt joka viikko niin joka toinen vähintään. Mutta mun luokse ei voi tulla kylään omalla autollaan vaan mun pitäisi erikseen lähteä (julkisilla) heille, kesken lapsiperheen ilta- tai viikonloppumenemisten. Muutenkin tuo että aina tavataan (heidän) kotona eikä ikinä mennä mihinkään ihmisten ilmoille tai muuallekaan, lapset pyörii jaloissa jne. Juu soitellaan vaan sitten taas joskus....
siis kuvitteletko ystävänä menevän puolison edelle? ja jos aidosti olet huolissasi, et ala esittämään mitään skeidaa että et arvosta mua vain kysyt että miten sä voit suhteessasi?