Olen pyytänyt syntejä anteeksi, pyrin oikeasti hyvään ja silti elämiseni on jatkuvaa kipua

Ole huoleti, syntiä ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ole huoleti, syntiä ei ole olemassa.

Ei myöskään sielua. Se on satua.

Jumalan antamasta kärsimyksestä saat käsitystä, kun luet Jobin kirjan. 

Sielunvaellusta ei kristillisessä uskossa ole.

minulla kenties kivuliaimpia henkisiä kokemuksia on ollut yksin ulkona vaeltaminen. paljonpa mikään ei ole ollut verrattavissa yhtä huonoon tunne-kokemukseen kuin se että ulkona vaeltaa aivan yksin ja muut kuuluu johonkin yhteisöön johon itse ei kuulu.

t uskova-hullu-diagnosoitu

Raamatussa sanotaan, että jumalattomat voivat joskus elää koko elämän rauhassa. He eivät välitä Jumalan kurinpidosta tms.

Vaikea sanoa, tarkalleen mistä joku vaiva johtuu. Mutta rukoillen ja Raamattua tutkien vastauksia tulee. Jeesus auttaa sinua, huuda häntä avuksi.

Oletko kenties lukenut tai katsonut netistä liikaa ikäviä asioita mitkä myrkyttää mielen?

Kiitos vastauksista tähän mennessä, alkoi itkettää, suhtaudutte mukavasti. Jobin kirja on tulossa luentaan ja etsin siitä aiemmin vastauksia netistä - piristi se, miten Jobille lopulta kävi. Yritän pitää sen mielessä. 

On vaan vaikeaa, kun päivästä toiseen kipujen kanssa eläminen jatkuu, se koettelee kaikkia keinoja, millä yritän pitää itseäni pinnalla.

Ota ristisi ja seuraa minua.

joskus eniten uskova ja  hyvään pyrkivä saa eniten paskaa ja pahaa niskaan. usein ihminen, joka ei välitä paskaakaan mistään, saa kivan elämän. jeesus oli jumalan valittu, siksi vainottu ja myös pahat ihmiset yritti tappaa jo lapsena(betlehemin murhat). luostariin menevät ilmeisesti joutuvat luostariin mentyään, uskomattoman pahan henkisen hyökkäyksen kohteeksi eli tavallaan voi joutua vaaraan tehdä itsemurha, kun se pahan hyökkäys on niin vahva.selitys on ,että pyrkimys hyvään ja jumalan seuraamiseen, nostattaa ne vastahyökkäykset.niistä yritetään selvitä uskon ja jatkuvan ruloilun kautta. rukoilu voi auttaa uskomattoman paljon.myös se että pyytää toisia rukoilemaan puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa sanotaan, että jumalattomat voivat joskus elää koko elämän rauhassa. He eivät välitä Jumalan kurinpidosta tms.

Vaikea sanoa, tarkalleen mistä joku vaiva johtuu. Mutta rukoillen ja Raamattua tutkien vastauksia tulee. Jeesus auttaa sinua, huuda häntä avuksi.

Oletko kenties lukenut tai katsonut netistä liikaa ikäviä asioita mitkä myrkyttää mielen?

 

Ei kun mulla on hyvin vaikeaa (sietokyvyn rajamailla) äkillisen fyysisen sairastumisen takia - tätä kriisiä jatkunut muutama vuosi-, eläminen meni niinsanotusti alta pois - en pysty kärsimyksen takia elämään normaalisti kuten ennen. Elämässäni on käynyt jo ennen tätä kriisiä sellaisia vastoinkäymisiä lapsesta asti, ihan sellaista että tuntuu kuin henkeä yritettäisiin viedä. Sukulainenkin on tätä ihmetellyt, että mikä ihme mun elämän kanssa on, kun ei muuta ole, mikä on tarkoitus. Positiivisesti voisi ajatella, että JOS selviän tästä terveyskriisistä, niin pystyisin sitten terveenä tekemään jotain ja auttamaan muita joilla on kärsimystä, todella ymmärrän hätää ja haluaisin toimia ns Jumalan kautta. 

Rukoileminen jatkuu täällä, kiitos avun ajatuksista. 

Ihmiset kuvittelee pehmeän elämän meinaavan lottovoittajan elämää. Ihan jokainen voi tehdä nykyisestä elämästään pehmeätä. Aloita suuntaamalla katseet työpaikkaan,kouluun,kavereihin. Millasen tunteen saat nykyisessä elinympäristössä? Myöskin aikatauluihin voi tehdä muutoksia. Aivan joka lauantai ei ole mikään pakko siivota tai mennä johonkin. Lauantait saattaa käyttää itsensä hemmoteluun.

Vierailija kirjoitti:

joskus eniten uskova ja  hyvään pyrkivä saa eniten paskaa ja pahaa niskaan. usein ihminen, joka ei välitä paskaakaan mistään, saa kivan elämän. jeesus oli jumalan valittu, siksi vainottu ja myös pahat ihmiset yritti tappaa jo lapsena(betlehemin murhat). luostariin menevät ilmeisesti joutuvat luostariin mentyään, uskomattoman pahan henkisen hyökkäyksen kohteeksi eli tavallaan voi joutua vaaraan tehdä itsemurha, kun se pahan hyökkäys on niin vahva.selitys on ,että pyrkimys hyvään ja jumalan seuraamiseen, nostattaa ne vastahyökkäykset.niistä yritetään selvitä uskon ja jatkuvan ruloilun kautta. rukoilu voi auttaa uskomattoman paljon.myös se että pyytää toisia rukoilemaan puolestaan.

 

Kiitos mietteitä herättävästä sanomasta, olen pitkään ollut sen ääressä, jotenkin lohdullista. Olen syvissä vesissä miettinyt kaikenlaista. Laitoin toiseen viestiin siitä vähän taustasta, (huom, muut ihmiset: nämä eivät ole sekojuttuja, ohittakaa jos tuntuu liian joltain) kohdallani on ollut niin että lapsesta asti oikeasti yritetty vakavasti satuttaa/saada minua poistumaan tästä maailmasta, hyökkäyksiä myös myöhemmin, ja aikuisiällä sitten tuntematon yrittänyt kotimatkalla hukuttaa ja itsekin ei tiennyt mikä häneen meni jne. Nämä eivät mitään sekojuttuja, oikeasti eivät ole, vaan käynyt niin - olen järkevä ihminen enkä puhuisi niin, ellen olisi lukenut viestiäsi ja ymmärtänyt että voidaan puhua myös mystisemmällä tasolla.  Elämiseen on mahtunut myös vähän ok aikaa, se sanottakoon. Ulkopuolisuus on ollut läsnä, ehkä en kuulunut tänne ollenkaan (miksi "pärjäämättömiä" otetaan elämään), mutta "et ole virhe" kuten Jumalan maailmassa sanotaan. 

Nyt tämä terveyskriisi on kuitenkin kaikista yrityksistä pahinta, nyt todella yritetään viimeisen päälle. Välillä ajattelen, että jos elämänajat ovat Jumalalla, niin yksi teoria olisi että nyt vaan on sitten aikani lopulta mennä, aiemmat kerrat olivat hilkulla ja Jumala auttoi pinnalle mutta nyt en tiedä, mitä Jumalan suunnitelmassa on (no en tiennyt aiemminkaan) ja kun näin kovasti minua yritetään loppuun, niin josko tehtäväni maan päällä oli tässä - vaikka rukouksissa sanon että minulla voisi olla vielä tehtävää ja jos ei muuten niin vanhempien auttamista ja huojennuksen tuomista myös heillle -  ja siten Jumalakin nyt päätöksen asialla. Rukoilen tietenkin parantumista, perustelen Jumalalle miten voisin olla paremmin hyödyksi terveenä ja että olen oppinut läksyni, nöyremmäksi ei enää voi ihmistä laittaa, haluan hyvää.

Muille ihmisille, ns. virallisemman todellisuuden ihmisille: kyllä, voi myös olla niin, että näin vain käy elämässä ja se on huonoa tuuria, eikä mitään yritystä ole mistään. Mutta toisaalta voi olla erilaillakin. Maailma ei ole kokonaan tiedettävissä.

Niille joille elämä on täällä helppoa ja nautinnollista niin tuskin on uskoa. Heille uskonto on tämä maallinen elämä ja jos heille sanoisi ettei saa rakastaa tätä elämää liikaa niin vastaväitteitä tulisi.

Joskus luulen että kärsimys on sitä varten että muistamme ettei pidä rakastaa tätä maailmaa ja se edesauttaa siihen että haluamme taivaaseen ja pyhän hengen sisimpään. Oletko ap uudestisyntynyt?

Jos et, niin nyt olisi juuri aika rukoilla sitä.

Tallensin ajatuksia herättävän lohdullisen ja selittävän sanoman, sen viestin jota äsken kommentoin.

Rukouksen voima on tosi ja se on aiemmin ollut pelastava voima, ei vähempää kuin ihme. Mutta nyt tuntuu aralta, voiko enää uudestaan saada pelastusta, rukoilen ettei rajaa ole (kerran joo, sitten ei tms) - kehotetaanhan Raamatussakin ihmistä kääntymään Jumalan puoleen vaikeuksissa. Huuda Jumalaa avuksi, miksi aristella kuin vaivaisi..., se on uskon perusta että saa luottaa Jumalaan yhä uudestaan ja loputtomiin. Jumala ei käännä selkää, ja sanotaan, ettei Jumalalta tarvitse pelätä ikäviä asioita. Voi pyytää siunausta, kaikki on mahdollista.

Olen kiitollinen jos kukaan haluaa rukoilla puolestani, sanon myös omiin rukouksiini kiitoksen ja siunausta teille, jotka rukoilette ja koetatte hyvää. Kiitos jo siitä, että ketjuun tuli ihmisiä, joilla oli neuvoa Jumalan kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Niille joille elämä on täällä helppoa ja nautinnollista niin tuskin on uskoa. Heille uskonto on tämä maallinen elämä ja jos heille sanoisi ettei saa rakastaa tätä elämää liikaa niin vastaväitteitä tulisi.

Joskus luulen että kärsimys on sitä varten että muistamme ettei pidä rakastaa tätä maailmaa ja se edesauttaa siihen että haluamme taivaaseen ja pyhän hengen sisimpään. Oletko ap uudestisyntynyt?

Jos et, niin nyt olisi juuri aika rukoilla sitä.

 

Kiitos sinullekin viestistä, en nähnyt sitä, kun kirjoitin edellisen viestini. Hyvää pointtia maallisen elämän ja hengellisen elämän rakastamisesta. Tärkeintä on kuitenkin Jumala, yhteys Jumalaan päin. Se mikä on houkuttavaa, no kipujen äärellä sellaista mukavaa maallista elämää kaipaisi eikä kärsimistä, mutta Jumala on kuitenkin tärkein ja rukoilen että Hänen suunnitelmassa olisi hyvää tulossa. Jos kärsimystä olisi pitkään jäljellä, en tiedä miten kestää vuosikymmeniä - lopulliset ratkaisut käy mielessä, mutta se olisi syntiä. Jos kärsimykselle ei näy loppua, niin toivon nopeaa luonnollista kuolemista ja ottamista Taivaaseen. Rukoilen positiivista suuntaa, parantumista elämiseen.

Olen kastettu vauvana ja myöhemmin aikuisiällä olen parin viime vuoden ajalta rukoillut pääsyä Jumalan läheisyyteen ja syntien tunnustamista ja armon kautta Jumalan polulla olemista, niin siinä mielessä olen uudestisyntynyt - en ole siis uudelleen kastettu kirkossa tai seurakunnassa, mutta olen omissa rukouksissani näin tehnyt ja tuonut ilmi kaikesta sydämestä ja rukoillut Pyhän Hengen tulemista minuun, niin että se täyttäisi joka solun päästä varpaisiin, puhdistamaan ja parantamaan. Olen sanonut ääneen että olen Jumalan oma, ja kaikki mikä vahingoittaa tai on lähetetty Saatanasta tms, pysymään kaukana Jumalan nimessä eikä ole mitään asiaa minuun. Aamen. 

Vierailija kirjoitti:

Jumalan antamasta kärsimyksestä saat käsitystä, kun luet Jobin kirjan. 

Oikea Raamatun Pulp Fiction, mustan huumorin multihuipennus...

T: nimim. Assburger

Kuule, uskon luottamuksen saa ottaa ylleen joka aamu, ja joku aamu on viimein viimeinen. Mennään päivä kerrallaan, enempää ei tarvitse jaksaa eikä pystyä. Päivien määrää ei tiedä kukaan, eikä meillä oikeastaan ole muuta kuin tämä hetki.

Herran kelkasta ei hullukaan putoa. 

Hyvä, sillä uskovaisten elämä kuuluu olla tuskaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joskus eniten uskova ja  hyvään pyrkivä saa eniten paskaa ja pahaa niskaan. usein ihminen, joka ei välitä paskaakaan mistään, saa kivan elämän. jeesus oli jumalan valittu, siksi vainottu ja myös pahat ihmiset yritti tappaa jo lapsena(betlehemin murhat). luostariin menevät ilmeisesti joutuvat luostariin mentyään, uskomattoman pahan henkisen hyökkäyksen kohteeksi eli tavallaan voi joutua vaaraan tehdä itsemurha, kun se pahan hyökkäys on niin vahva.selitys on ,että pyrkimys hyvään ja jumalan seuraamiseen, nostattaa ne vastahyökkäykset.niistä yritetään selvitä uskon ja jatkuvan ruloilun kautta. rukoilu voi auttaa uskomattoman paljon.myös se että pyytää toisia rukoilemaan puolestaan.

 

Kiitos mietteitä herättävästä sanomasta, olen pitkään ollut sen ääressä, jotenkin lohdullista. Olen syvissä vesissä miettinyt kaikenlaista. Laitoin toiseen viestiin si

Luin pitkän viestisi, en osannut lainata. Tunnista paljon kokemaasi ja ajatuksiasi. Uskon, toivon ja rukoilen, että paranet ja selviät tästä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, sillä uskovaisten elämä kuuluu olla tuskaista.

Toivo mieluummin hyvää kuin huonoa, rakkautta kuin vahingoniloa. Hyvän tuottaminen on hyvää myös sinulle, silloin olet valossa, valinnut sen pimeän sijaan.