Miksi valokuvamallien täytyy olla niin kyllästyneen näköisiä?
Kommentit (4)
(Korjaan oman virheeni, tarkoitin 1980-luvun juppiaikaa, 1990-luvullahan se oli jo ohi)
Meni sinun elämä kyllä yhdessä hetkessä mönkään.
Jotkut saanut toki edes mahdollisuutta elämään
Tuskin kuvaa ottaessaan ja siihen osallisena tavalla millään mukana ollessa tajusivat, että tuskinpa enää saavat olla valokuvissa mukana, jos sellainen tilaisuus joskus vielä siunaantuu. Eiköhän tulevat kuvatkin oteta jatkossa vankilasta jo
Valokuvia on ollut päiväkodissa ja se tieto oli jo mediassa. Harmillista, että päiväkodissa ei olla huomattu ongelmia.
Meni sinun elämä kyllä yhdessä hetkessä mönkään.
Ei minun malliaikana suu mutrulla menty , päinvastoin. Ei sitä tarvinnut hymyillä isosti mutta ei tarvinnut olla myöskään ilkeän näköinen.
Kaikilla kädellisillä, myös ihmisellä, hymy on alistumisele.
Tätä on tutkittukin: mitä ylempänä ihminen on jossain hierarkiassa, esim. työpaikka, sitä vähemmän hän hymyilee muille hierarkian osasille.
Niin kauan, kun valokuvamallit myivät vaatteita ikään kuin miellettynä tavallaan firman myyjiksi, he olivat alisteisessa asemassa asiakkaaseen tavallaan psykologisesti, tai se vaikutelma haluttiin antaa, koska asiakashan on aina se kuningas. Tuossa viimeistään 1990-luvulla - kova juppiaika joka jakoi ihmiset voittajiin ja luusereihin - valokuvamallien hymyily väheni ja sitten loppui.
Alettiin vaatteiden sijaan myydä mielikuvaa siitä, mitä vaatteella voi saavuttaa - valtaa. Sen takia valokuvamallit eivät enää hymyile, he myyvät (ymmärtämättömille idiooteille) mielikuvaa siitä, että ostamalla ko. vaatteen saa valtaa yli muiden ihmisten.