Isoisäni kertoi aikanaan polkeneensa pyörällä 60 km päähän, että sai olla hetken....
Tyttöystävänsä kanssa tämän kotitalon rappusilla. Vielä -80 luvulla ikäiseni teinipoika kertoi polkeneensa pyörällä 88 kilometriä, että pääsi polkaisemaan tyttöystäväänsä, joka oli vielä pahassa flunssassa. Näkisikö kukaan enää nykypäivänä samaa vaivaa toisen näkemisen vuoksi? Epäilen.
Kommentit (15)
Nuorena sitä tekee kaikkea hullun p i l l u n puutteessa. Nyt kun 50+, en lähtisi tuollaista matkaa ajamaan edes autolla.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sitä tekee kaikkea hullun p i l l u n puutteessa. Nyt kun 50+, en lähtisi tuollaista matkaa ajamaan edes autolla.
Ja senpä takia juuri kasvaa myös etureppu ja olemuksesta tulee flegmaattinen.
Ennen oli normaalia liikkua oman energian voimin, kävellen tai polkupyörällä. Naapurin mummo oli nuorena emäntänä ollessa ostanut lehmän, aamulla käveli 35 kilometriä sitä hakemaan ja illalla käveli lehmän kanssa takaisin.
Harva jaksaa enää nähdä vaivaa minkään eteen. Mikä laskee, ei nosta, elämänlaatua. Ihminen itse luulee voivansa paremmin ilman taistelua. Mutta tosiasiassa hän näivettyy ja rappeutuu niin. Fyysisesti, psyykkisesti ja eettisesti.
Äiti kertoi, että häntä polki kaikki kylän miehet.
Kyllähän sitä joskus aina tui ja tulee tehtyä pitkiäkin matkoja. Joskus Joensuusta Poriin illalla ja aamuksi takaisin töihin, joskus lentäen espanjaan ja seuraavana päivänä takaisin.
Siihenhän nuo suhteet näkyy kuihtuvan. Yhdessä suhteessa miehelle oli 70 km liikaa, loppui tapaamiset 10 vuoden päästä kun minulla ei enää ollut autoa. Viimeisimmässä alle 20 on liikaa. No, kummallakaan ei ole autoa mutta urheilulliselle miehelle luulisi olevan pikku juttu pyöräillä, kun tuntikausia juoksee pitkin metsiäkin. Ja autonkin saisi varmaan lainaan.
Olen muuttamassa toiseen maahan miehen takia. Tosin jos hän asuisi maassa jossa en halua asua niin yrittäisin saada häntä muuttamaan
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttamassa toiseen maahan miehen takia. Tosin jos hän asuisi maassa jossa en halua asua niin yrittäisin saada häntä muuttamaan
Suomalaiset naiset ja ulkkarimiehit. Hoh hoijaa.
Työkaveri pyöräilee kesät talvet töihin 60km suuntaansa. Joka päivä (ei ole etätyötä). Että rakkauden perään varmaan polkisi tuplamatkankin.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri pyöräilee kesät talvet töihin 60km suuntaansa. Joka päivä (ei ole etätyötä). Että rakkauden perään varmaan polkisi tuplamatkankin.
Isäni ( joka ajoi aikoinaan 240 km pyörällä veljeään tapaamaan ) jaksaa aina muistutta tutustaan joka ajaa myös n. 50 km suuntaansa
samoi hänkin ympäri vuoden. Arvostan.
Vaan missä ovat naiset, jotka uivat 3 kilometriä tapaamaan ihastustaan? Onko tuo hulluus vain miesten etuoikeus?
Luonto on tarkoittanut tuollaiset nuoruuteen , että ihmiset lisääntyisi. Se on just noin!
Nykyajan nuori valittaa jos kouluun on yli kilometri matkaa. Pitää saada mopoauto.
Mä lähdin joskus illalla saattamaan yhtä ihanaa tyyppiä kotiin, usean kilometrin matka oli. Tarkoitus oli kääntyä noin puolessa välissä matkaa takaisin. Mutta huomasin usein olevani jo hänen ovellaan. Olin silloin 22v. Nykyään 20 vuotta myöhemmin noin ei kyllä kävisi:( Missähän olet A nykyisin..?