Turvaton lapsuus ja paniikkikohtaukset aikuisiällä

Alkoi jo lapsena, kuuluu asiaan, turvattomuuden tunne aiheuttaa aina oireita, jotka voivat näkyä eri tavalla, voi tulla juuri noita paniikkihäiriöitä jopa persoonallisuus häiriöitä...

Vierailija kirjoitti:

Alkoi jo lapsena, kuuluu asiaan, turvattomuuden tunne aiheuttaa aina oireita, jotka voivat näkyä eri tavalla, voi tulla juuri noita paniikkihäiriöitä jopa persoonallisuus häiriöitä...

Itsellä alkoi tulla niitä parikymppisenä, vaikka myöhemmin taaksepäin aateltuani sellaiset pelon kohtaukset mitkä muistan lapsuudesta on varmasti ollut nimenomaan paniikkikohtausta.  Kolmekymppisenä sitten ulkomailla asuessani se vyöryikin sitten kunnolla päälle, vasta muutto suomeen, terpaia, ja lääkitys auttoi. Siinäkin se "turvaan pääsy" auttoi selkeästi. Siitä sitten yli 10v kaikki ok, kunnes korona ja sotauhkat ym tekivät näköjään mielelle liikaa (taas tunteet turvattomuudesta varmaan kyseessä) ja taas vyöryi päälle. 

Mitä tarkoittaa vanhempana vanhemmalle

Väkivaltalapsuus narsistiäidin käsissä taustal.

Mul ei ole kohtauksia, mutta on sellainen joka valveillaolohetki taustalla oleva ahdistuksen, tulevaisuuden pelon, nolautetuksi tulemisen pelon ja huolestuneisuuden vire. On myös kolmekymppisten alussa alkanut verenpainetauti jonka uskon liittyvän täysin tähän.

Olis vaihtoehtoja, miten muuttaa elämäänsä, mutta en saa hypättyä uuteen, kun pelkään et siel joku pettää luottamukseni, nolostuttaa, jään tyhjän päälle, en riitäkään, tms.

Kyllä, aina ei johdu siitä että kodissa tai vanhemmissa olisi edes vikaa. Koko elämä vaikuttaa mutta vaikuttaa myös omat valinnat. Vahvistut kun käyt kaikkea kehollistakin läpi. Älä hae turhaan huomiota tai tee itsellesi lisää vahinkoa. Ole järkevä ja tulet vain älykkäämmäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa vanhempana vanhemmalle

Itselle se tarkoitti huolehtimista ja huolen kantoa vanhemmista, kun olisi pitänyt olla toisinpäin

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltalapsuus narsistiäidin käsissä taustal.

Mul ei ole kohtauksia, mutta on sellainen joka valveillaolohetki taustalla oleva ahdistuksen, tulevaisuuden pelon, nolautetuksi tulemisen pelon ja huolestuneisuuden vire. On myös kolmekymppisten alussa alkanut verenpainetauti jonka uskon liittyvän täysin tähän.

Olis vaihtoehtoja, miten muuttaa elämäänsä, mutta en saa hypättyä uuteen, kun pelkään et siel joku pettää luottamukseni, nolostuttaa, jään tyhjän päälle, en riitäkään, tms.

:( Joo tuo huolestuneisuus on kanssa läsnä aina

Joo kyllä :o

Mutta tuli vasta joskus 30 v. sen jälkeen kun olin saanut omat lapset. En tiedä mikä lie vaikutus sillä, että sai omia lapsia oli?

Pitkään oli sellaista, että vaikka jo aikuisena perheellisenä asuin muualla ja kuulin puhelimitse vanhempani olevan humalassa, minulle tuli todella inhottava, turvaton olo, vähän niin kuin paniikkia lykkäsi päälle.

Vanhempani käyttivät lapsuudessani alkoholia tuuriluontoisesti. Olivat aina hyväluontoisia, mutta jonkun jäljen tämä minuun jätti.

Nykyään olen saanut asiaa käsiteltyä ja enää tällaista oloa ei tule.

Ei ole mitään ahdistuksia tai muutakaan ongelmaa. Tietty on epämiellyttäviä muistoja mm piilottanut isän haulikkoa jolla meinasi kännipäissään ampua päänsä tohjoksi mutta en niitä nyt mitenkään aktiivisesti mieti. Lapsuus oli pilalla, joten en halua että aikuisuuskin on.

Joillakin voi tulla muistakin paikoista ja lähteistä ne, vaikka lapsuus voi olla yksi. Kun miettii ja katsoo missä on kylmä tai lämmin energia.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä :o

Mutta tuli vasta joskus 30 v. sen jälkeen kun olin saanut omat lapset. En tiedä mikä lie vaikutus sillä, että sai omia lapsia oli?

Sehän voi olla esim. se huolen kantaminen yksi syy, kun tulee pieniä niin "aktivoituu" (jäätävä huolenkantaminen oli itsellä ainakin niin vahvaa lapsena)

Vierailija kirjoitti:

Pitkään oli sellaista, että vaikka jo aikuisena perheellisenä asuin muualla ja kuulin puhelimitse vanhempani olevan humalassa, minulle tuli todella inhottava, turvaton olo, vähän niin kuin paniikkia lykkäsi päälle.

Vanhempani käyttivät lapsuudessani alkoholia tuuriluontoisesti. Olivat aina hyväluontoisia, mutta jonkun jäljen tämä minuun jätti.

Nykyään olen saanut asiaa käsiteltyä ja enää tällaista oloa ei tule.

Ihan sama! Ei pystynyt yhtään kestämään, tuli kaamea olo

Sellainen yleinen ahdistus. Yleensä miettii ihan pienienkin asioiden kanssa mitä kaikkea pahaa saattaisi tapahtua sen sijaan, että ajattelisi mitä hyvää saattaisi tapahtua. Esim. kauppaan mennessä varautuu valmiiksi, jos jostain syystä pankkikortti ei toimi (vaikka se on aina ennenkin toiminut, mutta kun koskaan ei voi olla varma, jos se paha asia tapahtuu).

Vierailija kirjoitti:

Sellainen yleinen ahdistus. Yleensä miettii ihan pienienkin asioiden kanssa mitä kaikkea pahaa saattaisi tapahtua sen sijaan, että ajattelisi mitä hyvää saattaisi tapahtua. Esim. kauppaan mennessä varautuu valmiiksi, jos jostain syystä pankkikortti ei toimi (vaikka se on aina ennenkin toiminut, mutta kun koskaan ei voi olla varma, jos se paha asia tapahtuu).

Joo, semmoinen olo "ettei se elämä kuitenkaan kanna", jotain ikävää on kulman takana

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään ahdistuksia tai muutakaan ongelmaa. Tietty on epämiellyttäviä muistoja mm piilottanut isän haulikkoa jolla meinasi kännipäissään ampua päänsä tohjoksi mutta en niitä nyt mitenkään aktiivisesti mieti. Lapsuus oli pilalla, joten en halua että aikuisuuskin on.

Paniikkikohtaukset voi tosiaan alkaa ihan "tyhjästä", siis niin ettei ole mitään ihmeellisiä pohtinut (esim menneitä)  tai ollut ahdistunut mistään. Eli ei niin että miettimättä lapsuutta voisi ne ns. "estää". Jotain kuitenkin voi velloa siellä syvällä piilossa, joka seuraa lapsuudesta asti. Jotkut pärjää sen kanssa, jotkut tarvitsevat jutteluapua tms.