Miten toisten ihmisten hyväksyntää saa?

ja sitten toiset juuri sellaisina kuin he ovat ja kohtelemalla heitä kuten he haluavat tulla kohdelluksia. Ei siihen sen kummempia tarvita.

kuin on, ilman muiden hyväksyntää

se nyt oikeasti noin helppoa? Vaikka hyväksyisin itseni, muilla ei silti ole mitään syytä hyväksyä mua, koska en osaa jutella ihmisten kanssa...

Se siinä parasta onkin =)

joidenkin hyväksynnän saat, jos olet hauska, heität hyvää läppää, olet verbaalisesti nokkela jne. Toisten hyväksynnän saat, jos olet hyväsydäminen, luotettava, ystävällinen, avulias. Jonkun toisen hyväksynnän saat jos olet rikas, kaunis, menestyvä. Eli riippuu ihan siitä kenen hyväksyntää haluat. Mutta koska et kuitenkaan voi itseäsi kovin paljoa muuttaa luonteenpiirteiden- ja ominaisuuksien suhteen niin sinun pitää löytää ihmisiä, jotka arvostavat juuri niitä piirteitä joita sinussa on. Jos sinussa ei ole muiden silmissä mitään hyvää (olet esim. supernegatiivinen, ahdistunut, masentunut, iloton, kuten minä) niin sitten et saa kenenkään hyväksyntää.

Se siinä parasta onkin =)

mutta sitten ei ole ihmissuhteitakaan.

Se, ettei tarvitse muiden hyväksyntää, ei tarkoita mitään hillitöntä itsekkyyttä. Tai sitä, ettei sitä hyväksyntää saisi.

Parasta on se, ettei tarvitse tehdä ratkaisuja sen mukaan, mitä arvelisi toisten hyväksyvän. Ts. ei tarvitse "itkeä" sen hyväksynnän perään.

Se, ettei tarvitse muiden hyväksyntää, ei tarkoita mitään hillitöntä itsekkyyttä. Tai sitä, ettei sitä hyväksyntää saisi.

Parasta on se, ettei tarvitse tehdä ratkaisuja sen mukaan, mitä arvelisi toisten hyväksyvän. Ts. ei tarvitse "itkeä" sen hyväksynnän perään.

jos sanoo, ettei tarvitse kenenkään hyväksyntää, ja kenenkään hyväksytää ei saa, niin sittenhän sitä on yksin. Kun taas jos ei sa kenenkään hyväksyntää, niin vika voi olla itsessä, ja asialle voi tehdä jotain, jos se hyväksynnän puute häiritsee.

viehättävä on persoona, joka vaikuttaa rehelliseltä ja tervepäiseltä, sopivan itsevarma, on tilannetajuinen. Positiivinen asenne on myös plussaa.



Mutta en mä itsekään ole täydellinen, itse asiassa sosiaaliset taitoni ovat varmaan vain keskitasoa, enkä siis vaadi sitä muiltakaan. Jotkut ihmiset eivät varmaan pidä minusta, enkä minäkään jaksa hakeutua joidenkin ihmisten seuraan.



Työpaikalla on kiva tutustua työkavereihin, koska ei ole pelkoa siitä että tartteis viettää vapaa-aikaa heidän kanssaan, mutta silti tutustuu hyvin kun lähes joka päivä nähdään....voi vähän niinkuin harjoitella sosiaalisia taitoja!

ettei tarvi vääntyä tuhannelle mutkalle kerjätäkseen kaikkien hyväksyntää koska siitä ei tule mitään.



Mutta en pidä toivottavana sitäkään että ei tarvitse kenenkään hyväksyntää. Sehän olis samaa kuin sanoisi että ei tarvitse yhtään tyydyttäviä ihmissuhteita, ja harva meistä on ihan niin saari ettei kaipaisi yhtään ihmistä, joka välittää ja rakastaa. Ainakaan se ei musta ole mikään ihannetila mihin pitäisi pyrkiä.

Ikävä kyllä niin se vain on. Tosin silloin sillä ei enää ole mitään väliäkään.



T: Oman tiensä kulkija.

Ikävä kyllä niin se vain on. Tosin silloin sillä ei enää ole mitään väliäkään.

T: Oman tiensä kulkija.

sinulle siis ihan sama vaikka kaikki nykyiset ympärilläsi olevat ihmiset jättäisivät sinut eivätkä pitäisi enää koskaan mitään yhteyttä?

Ikävä kyllä niin se vain on. Tosin silloin sillä ei enää ole mitään väliäkään. T: Oman tiensä kulkija.

Että se ettei kaipaa toisten hyväksyntää, ei tarkoita sitä, että muita kohtelisi millään lailla huonosti. Kyllä mullakin on todella laaja ystäväpiiri, ja varsin läheinen sellainen. Mun ystäväpiirissä vaan ei kytätä toisia, paheksuta toisia ja toisten valintoja, vaan niitä kunnioitetaan, ja oman itsensä tunnustamista ja toteuttamista arvostetaan.

Ikävä kyllä niin se vain on. Tosin silloin sillä ei enää ole mitään väliäkään. T: Oman tiensä kulkija.

sinulle siis ihan sama vaikka kaikki nykyiset ympärilläsi olevat ihmiset jättäisivät sinut eivätkä pitäisi enää koskaan mitään yhteyttä?

Mä en nyt tajua tätä ollenkaan tätä vastakkainasettelua.

Että jos mä en tarvitse ihmisten hyväksyntää teoilleni tai tekemättä jättämisilleni tai olemukselleni tai seksuaalisuudelleni, niin kukaan ei pidä minusta?

Eikö teitä aja elämässänne eteenpäin mikään muu kuin se, että teette asioita hyväksynnän menettämisen pelossa?

Ja loppujen lopuksi, jos mun kaikki lähimmäiset nyt mut jättäisivät, niin sitten niin tapahtuisi. Ei se kivaa olisi, mutta se olisi heidän päätöksensä.

Että jos mä en tarvitse ihmisten hyväksyntää teoilleni tai tekemättä jättämisilleni tai olemukselleni tai seksuaalisuudelleni, niin kukaan ei pidä minusta?

Eikö teitä aja elämässänne eteenpäin mikään muu kuin se, että teette asioita hyväksynnän menettämisen pelossa?

Ja loppujen lopuksi, jos mun kaikki lähimmäiset nyt mut jättäisivät, niin sitten niin tapahtuisi. Ei se kivaa olisi, mutta se olisi heidän päätöksensä.

ei vaan jos sanoo, ettei tarvitse kenenkään hyväksyntää niin sitten on lie ihan sama vaikka olisi koko ikänsä yksin, eikä ihmisten hyljeksintä haittaisi. Sitä minusta tarkoittaa se, jos ei tarvitse kenenkään hyväksyntää. Ja jos mulle sanottaisiin monen ihmisen taholta vilpittömästi, että olen rasittavaa seuraa jostain tietystä syystä (esim. valittaisin koko ajan tai vittuilisin kaikille), niin kyllä mä miettisin että onko vika minussa. Eli kai olen sitten heikko ihminen joka kaipaa ihmisten hyväksyntää.

Kysyttiin onko tämä tulkittava niin että sulle on ihan sama onko sulla ketään ihmisiä lähelläsi.

Jos se ei olisi kivaa että kaikki jättäisi niin onhan sillä ihmisten hyväksynnällä sitten jotain väliä.

Ikävä kyllä niin se vain on. Tosin silloin sillä ei enää ole mitään väliäkään. T: Oman tiensä kulkija.

sinulle siis ihan sama vaikka kaikki nykyiset ympärilläsi olevat ihmiset jättäisivät sinut eivätkä pitäisi enää koskaan mitään yhteyttä?

Mä en nyt tajua tätä ollenkaan tätä vastakkainasettelua. Että jos mä en tarvitse ihmisten hyväksyntää teoilleni tai tekemättä jättämisilleni tai olemukselleni tai seksuaalisuudelleni, niin kukaan ei pidä minusta? Eikö teitä aja elämässänne eteenpäin mikään muu kuin se, että teette asioita hyväksynnän menettämisen pelossa? Ja loppujen lopuksi, jos mun kaikki lähimmäiset nyt mut jättäisivät, niin sitten niin tapahtuisi. Ei se kivaa olisi, mutta se olisi heidän päätöksensä.

olemalla mahdollisimman samanlainen kuin muut ja tekemällä samoja asioita.



Jos menet omaa polkuasi, käyttäydyt poikkeavasti jne. se voidaan kokea uhkaavaksi. Monet ihmiset pitävät tällaista tyyppiä ylpeänä ja omahyväisenä, koska hän ei tarvitse muita. Tämä on se avainsana: tarvitsevuus. Näytä ihmisille, ettet (muka) tulisi ilman heitä toimeen.

Opettele itsetuntemusta, ole oma itsesi.