Tunnistaako kukaan muu omassa srk:ssaan tai yhteisössään Koivuniemen lahkon piirteitä? :(

vaikka jo parin vuoden mukanaolon jälkeen hommaan tuli niin ouoja ja ahdistavia piirteitä että olin henksiesti aika riekaleina. Siinä vaiheessa olin jo hyvin imaistu porukkaan mukaan, että lähteminen oli liian tuskallista. Sisäinen ristiriita oli niin valtava, etten kestänyt sitä. Lopetin oikeastaan ajattelemisen, koska se teki mut hulluksi. Siitä meni vielä kymmenen vuotta lisää, kunnes mies alkoi kyselemään epäkohtien perään ja jututtamaan poislähteneitä. Siitä se sitten lähti. Jälkeenpäin huomaa että kaiken aikaa olin hirveän ahdistunut ja masentunut. Ja toisaalta olen ollut vähän ahdistunut aina. Lahkosta etsin suojaa hauraalle psyykelleni, se tarjosi niin vahvat ja ehdottomat raamit elämälle. Olin hyvin nuori mennessäni mukaan, eikä ollut tietoa oikein mistään maailman asioista. Olin hyvin sinisilmäinen ja halusin vain ehdottomasti hyvää ja täyttää Jumalan tahtoa elämässäni. Luotin johtajiimme syvästi ja kaikki kaverit vakuuttivat, että tämä on mahtava juttu, tämä vaan maksaa paljon. Luulin että ahdistus tavallaan kuuluu asiaan koska meiltä vaaditaan niin paljon pyhyyttä ja tuloksia Jumalan valtakuntaan. Ja toisaalta ahdistus ja masennus luokiteltiin synneiksi lahkossa. Niistävoi vain syyttää itseään ja yrittää jatkuvasti tehdä parannusta.

vaikka jo parin vuoden mukanaolon jälkeen hommaan tuli niin ouoja ja ahdistavia piirteitä että olin henksiesti aika riekaleina. Siinä vaiheessa olin jo hyvin imaistu porukkaan mukaan, että lähteminen oli liian tuskallista. Sisäinen ristiriita oli niin valtava, etten kestänyt sitä. Lopetin oikeastaan ajattelemisen, koska se teki mut hulluksi. Siitä meni vielä kymmenen vuotta lisää, kunnes mies alkoi kyselemään epäkohtien perään ja jututtamaan poislähteneitä. Siitä se sitten lähti. Jälkeenpäin huomaa että kaiken aikaa olin hirveän ahdistunut ja masentunut. Ja toisaalta olen ollut vähän ahdistunut aina. Lahkosta etsin suojaa hauraalle psyykelleni, se tarjosi niin vahvat ja ehdottomat raamit elämälle. Olin hyvin nuori mennessäni mukaan, eikä ollut tietoa oikein mistään maailman asioista. Olin hyvin sinisilmäinen ja halusin vain ehdottomasti hyvää ja täyttää Jumalan tahtoa elämässäni. Luotin johtajiimme syvästi ja kaikki kaverit vakuuttivat, että tämä on mahtava juttu, tämä vaan maksaa paljon. Luulin että ahdistus tavallaan kuuluu asiaan koska meiltä vaaditaan niin paljon pyhyyttä ja tuloksia Jumalan valtakuntaan. Ja toisaalta ahdistus ja masennus luokiteltiin synneiksi lahkossa. Niistävoi vain syyttää itseään ja yrittää jatkuvasti tehdä parannusta.

vaikka jo parin vuoden mukanaolon jälkeen hommaan tuli niin ouoja ja ahdistavia piirteitä että olin henksiesti aika riekaleina. Siinä vaiheessa olin jo hyvin imaistu porukkaan mukaan, että lähteminen oli liian tuskallista. Sisäinen ristiriita oli niin valtava, etten kestänyt sitä. Lopetin oikeastaan ajattelemisen, koska se teki mut hulluksi. Siitä meni vielä kymmenen vuotta lisää, kunnes mies alkoi kyselemään epäkohtien perään ja jututtamaan poislähteneitä. Siitä se sitten lähti. Jälkeenpäin huomaa että kaiken aikaa olin hirveän ahdistunut ja masentunut. Ja toisaalta olen ollut vähän ahdistunut aina. Lahkosta etsin suojaa hauraalle psyykelleni, se tarjosi niin vahvat ja ehdottomat raamit elämälle. Olin hyvin nuori mennessäni mukaan, eikä ollut tietoa oikein mistään maailman asioista. Olin hyvin sinisilmäinen ja halusin vain ehdottomasti hyvää ja täyttää Jumalan tahtoa elämässäni. Luotin johtajiimme syvästi ja kaikki kaverit vakuuttivat, että tämä on mahtava juttu, tämä vaan maksaa paljon. Luulin että ahdistus tavallaan kuuluu asiaan koska meiltä vaaditaan niin paljon pyhyyttä ja tuloksia Jumalan valtakuntaan. Ja toisaalta ahdistus ja masennus luokiteltiin synneiksi lahkossa. Niistävoi vain syyttää itseään ja yrittää jatkuvasti tehdä parannusta.

Itse olin jo 47 vuotias uskoon tullessani. Vuoden olin vailla ´´kotiseurakuntaa´´, mutta sitten kuin vahingossa olin polvillani siunattavana ja liitettynä erääseen herätysliikkeeseen. Nuo menot on niin ovelia ja sekavia, eikä mitään selitetä, mitä nyt tapahtuu, ettei ´´pystymetsästä´´tullut aina ades ymmärrä, mitä tapahtuu ja mihin sitoutuu. Ja johtajat usein ovat varsin oppimattomia ja ainoastaan MIEHIÄ. Koko touhu on varsin patriarkkaaista ja ylhäältä yksinvallalla johdettua. Ensimmäisen kerran havahduin vasta parin vuoden kuluttua, kun eräs vanhimmistoveli puhui serakunnalle sanoen: luulittekos, että tää on joku demokratia? Monta väärinkäytöstä ja kamaluutta, epäoikeudenmukaisuutta on saanut nähdä ja kokea näiden 10 vuoden aikana. Väki on vähentynyt alle puoleen, vaikka sitä ei johdon taholta tunnusteta. Aina on rahasta puute ja sitä kerätään tavalla tai toisella. Pakolla pidetään tilaisuuksia, vaikka niissä ei juuri kävijöitä ole. Rukoillaan herätystä, vaikka entisiä ei ole osattu´´paimentaa´´,oikein siis johtaa. Monilla on masennusta ja monet ovat vaan vetäytyneet sivuun. Mikä ilossa ja riemussa alkoi, on päättynyt murheeseen ja pettymykseen ja poisjääntiin. On kyttäämistä ja juoruilua ja kaikkea syntiä lesboudesta alkaen.Salailukaan ei aina enää toimi kunnolla. Onneksi!On siinä ollut usko koetuksella monta kertaa. Raamatun sanojen kanssa, kun ei oikein lyö yksiin Jumalan seurakunnan elämäntavat. Pahin koettelu on omassa perheessä, kun mies on pääsyt siellä johtavaan asemaan ja on alkanut hallita vedoten ´´puhuvansa Jumalan suulla´´. Siinä on toteltava tai oltava kapinallisena. Nyrkkiä lyödään pöytään ja V...tua ja S...tanaa saa kuulla harva se päivä.Seurakunnassa on arvostettu ja hiljainen mies. Itsellänikään ei taida auttaa kuin paikkakunnalta poismuutto ja avioero näin vanhoilla päivilla. Harmittaa se, että luopioksi varmaan tullaan nimittelemään ja ties mitä muuta. Se kun vielä on kokematta, vaikka monenmoista onkin jo kokenut.Sinullekin neuvoksi,että säilytä puhdas uskosi Jeesukseen. Sen voimalla jaksat ja muista,että JOKA VIETTELEE YHDENKIN NÄISTÄ VÄHIMMISTÄ,PAREMPI OLISI,ETTÄ MYLLYNKIVI LAITETTAISIIN HÄNEN KAULAANSA JA HÄNET UPOTETTAISIIN MERTEN SYVYYKSIIN. Paha saa lopulta palkkansa. Tuomio on Jumalalla.Harvennettava on käyntejä sellaisten kanssa!

nähnyt samaa kuin minä seurakunnassa näin. Näin kuinka myös pappisperheissä harrastettiin perheväkivaltaa, pahoinpideltiin, käytiin vieraissa, perustettiin uusioperhe toiselle paikkakunnalle ja vieläpä sitten työkseen kuunneltiin toisten kaltoinkohdeltujen tarinoita.



Sielun hoidollisten keskustelujen jälkeen uhreja kannustettiin jatkamaan suhdetta esim raiskaajan kanssa (avioliittoa ei tule rikkoa). Yhtä naista raiskaksi juopon miehen juoppokaverit rahasta ja mies hakkasi ym.



Lapsena kuulee salaisia asioita, jos piiloutuu esim komeroon kuuntelemaan sielunhoidollisia keskusteluita tai jos jää kuuntelemaan lähelle ilmastointikanavan aukkoa.



T. Lapsena ovela, jolle ei saatu syötettyä valmista tapaa ajatella ja uskoa

Otan osaa kurjien kokemustesi johdosta, mutta älä niiden nojalla vähättele toisten kokemuksia.



ap

olin mukana koivuniemen lahkossa toistakymmentä vuotta. Olen iloinen siitä että totuus tulee julki. Minäkin toivon että kaikki seurakunnat voisivat katsoa peiliin ja tutkia onko samoja piirteitä edes vähäisessä määrin omassa porukassa. Kyse on kuitenkin sellaisesta inhimillisestä pahuudesta, joka voi elää pinnan alla sinänsä terveissäkin rakenteissa. Riittää vain, että valtaihminen saa jalansijaa jossakin työmuodossa tai rukouspiirissä, ja kyykyttäminen ja väkivalta alkaa. Seurakuntien väkivalta on kuin perheväkivaltaa; sitä piilotellaan usen viimeiseen asti ja uhrien voi olla aluksi vaikea mieltää olevansa uhreja, koska he rakastavat ja kunnioittavat sortajiaan. Jos esiintyy seksuaalista häirintää tai väkivaltaa, sen voi rinnastaa insestikokemukseen.



Neuvon sua hakeutumaan ammattiauttajan luokse, ellet ole jo sitä tehnyt. Siihen ei tarvita mitään uskovaista terapeuttia. Ongelmat ovat perimmältään sielullisia, eivät teologisia, se on vain pintaa.

ja voimia sinullekin. Uskon että olet joutunut kokemaan rankkoja asioita. Saanko kysyä, mistä huomasit ettei teillä ole kaikki kunnossa, ja kuinka pian sen jälkeen lähdit?



ap

vaikka jo parin vuoden mukanaolon jälkeen hommaan tuli niin ouoja ja ahdistavia piirteitä että olin henksiesti aika riekaleina. Siinä vaiheessa olin jo hyvin imaistu porukkaan mukaan, että lähteminen oli liian tuskallista. Sisäinen ristiriita oli niin valtava, etten kestänyt sitä. Lopetin oikeastaan ajattelemisen, koska se teki mut hulluksi. Siitä meni vielä kymmenen vuotta lisää, kunnes mies alkoi kyselemään epäkohtien perään ja jututtamaan poislähteneitä. Siitä se sitten lähti. Jälkeenpäin huomaa että kaiken aikaa olin hirveän ahdistunut ja masentunut. Ja toisaalta olen ollut vähän ahdistunut aina. Lahkosta etsin suojaa hauraalle psyykelleni, se tarjosi niin vahvat ja ehdottomat raamit elämälle. Olin hyvin nuori mennessäni mukaan, eikä ollut tietoa oikein mistään maailman asioista. Olin hyvin sinisilmäinen ja halusin vain ehdottomasti hyvää ja täyttää Jumalan tahtoa elämässäni. Luotin johtajiimme syvästi ja kaikki kaverit vakuuttivat, että tämä on mahtava juttu, tämä vaan maksaa paljon. Luulin että ahdistus tavallaan kuuluu asiaan koska meiltä vaaditaan niin paljon pyhyyttä ja tuloksia Jumalan valtakuntaan. Ja toisaalta ahdistus ja masennus luokiteltiin synneiksi lahkossa. Niistävoi vain syyttää itseään ja yrittää jatkuvasti tehdä parannusta.

Olin hyvin nuori mennessäni mukaan, eikä ollut tietoa oikein mistään maailman asioista. Olin hyvin sinisilmäinen ja halusin vain ehdottomasti hyvää ja täyttää Jumalan tahtoa elämässäni. Luotin johtajiimme syvästi ja kaikki kaverit vakuuttivat, että tämä on mahtava juttu, tämä vaan maksaa paljon. Luulin että ahdistus tavallaan kuuluu asiaan koska meiltä vaaditaan niin paljon pyhyyttä ja tuloksia Jumalan valtakuntaan. Ja toisaalta ahdistus ja masennus luokiteltiin synneiksi lahkossa. Niistävoi vain syyttää itseään ja yrittää jatkuvasti tehdä parannusta.

ap

Tosin ongelma ei ollut niinkään koko seurakunta, vaan sen nuorisotyö.



ap

koen että seurakuntamme on kokonaisuudessaan terveellä pohjalla, mutta olen kyllä joskus kokenut yksittäisten seurakuntalaisten suusta yksittäisiä aika ahdistavia, painostavia lausuntoja. Sellaiset saattavat masentaa esim juuri uskoon tullutta, joka on uusi seurakunnassa eikä osaa suhteuttaa asioita.