Elämän todellisuus, maanantaina diagnoosi ja torstaina viimeinen henkäys
Jälkikäteen ajateltuna voiko täältä paremmin lähteä ajallisesti, syöpä ei näyttänyt mitään merkkejä. Ei tarvinnut odottaa kuolemaa sen kauempaa, parantavaa hoitoa ei olisi ollut tähän, elämää pitkittäviä tosin 3-6kk. Olisin ehkä itsekin kieltäytynyt niistä.
Kommentit (7)
Haimasyöpä?
Sukulaismies eli 8 päivää diagnoosista. Oli kärsinyt selkäkivuista jo kuukausia, meni lääkäriin kun silmät muuttuivat keltaisiksi. Selkäkipu meni aina fysioterapialla ja hieronnalla ohi hetkeksi, teki fyysystä työtä jossa kivut yleisiä.
Vajosi koomaan jo diagnoosin jälkeisenä päivänä.
Kerro asiasta läheisille toki, ei tänne kannata näitä jaella
Diagnoosi tuli siis myöhässä? Miksi kyseinen henkilö ei mennyt aiemmin lääkäriin jos oli oireita?
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi tuli siis myöhässä? Miksi kyseinen henkilö ei mennyt aiemmin lääkäriin jos oli oireita?
Koska oli mies, eikä nainen?
Vierailija kirjoitti:
Kerro asiasta läheisille toki, ei tänne kannata näitä jaella
miksi ei?
ohis
Lääkäriin ei aina pääse. Vaikka olisi kummoisia kipuja niin aina on muka jotain vaaratonta 🤬. Syövän aiheuttamat luustokivut olivat muka Tiezen syndroomaa, eka väärä diagnoosi niin kaikki perässä sitä samaa horisivat vaikka kylkiluut jo murtuneet ja vinksin vonksin, koko luusto haperoa höttöä ja kivut hirvittäviä. Lähes viikottain terkkarissa ja neurolepteja kipuun vaikka syykin selvittämättä. Kolmen kuukauden kärvistelyn jälkeen pääsin ihan oikealle lääkärille ja magneettiin, tulosten jälkeen viivana sairaalaan ja alkoi tapahtumaan, ihaninta oli saada ihan oikeaa kipulääkettä, olin kuin taivaassa. Sytostaattikuureja, kuvauksia ja kantasolusiirto jne. Täällä sitä nautittu elämästä yli kolme vuotta jo. Vaikka luuydin oli 98% syöpää täynnä nyt tauti remissiossa.
Ikinä ei kannata heittää toivoa tai kieltäytyä hoidosta jos sitä ehdotetaan.
Saipa hän onnellisen lopun