Kuuluuko minun auttaa siskoani?

Ymmärrän sinua. Ajattelisin samoin. Ehkä auttaisin hätätilanteessa, mutta ilmoittaisin että et ole lasten mummo, joten et voi olla aina käytettävissä.

Ei tietenkään tarvitse. Jos pentuja tehtailee, turha on olettaa että sukulaiset hoitaa ne. Ja sama pätee elukoihin.

Hyvänen aika, yksinkertaisesti kerrot että ette aio olla olla lapsen- ettekä koiranvahtina. Niin yksinkertaista.

Kiitos vastuksista! Miten tämän muotoilisi kauniista?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastuksista! Miten tämän muotoilisi kauniista?

Sanot että te ette jaksa hoitaa enää ketään ettekä mitään. Meinaatte matkustella ja lähteä extemporee välillä jonnekin. Jos suuttuvat niin suuttuvat, se on heidän ongelmansa.

Siskolle todetaan, että kiitos ei, meillä on muita suunnitelmia. MLL kouluttaa lastenhoitajia, 4H koiravahteja, apua on sii saatavilla.

Onko teillä sisarusten kanssa jotenkin iso ikäero vai miten olette lasten kanssa noin eri ikävaiheessa? Miksi muutit takaisin, kun et enää edes apua tarvitse? Halusit olla lähellä sukua, josta et pidä?

Eihän se ollut sisarustesi syy, että muutit pois ja jouduit pärjäämään yksin? Sukulaisetkin jäivät lapsille ihan vieraaksi? 

Asumme 500 km päässä suvusta ja kyllä lapsi sukunsa tuntee 😌

Ei tarvitse aina tai edes usein auttaa, mutta jos haluat vaalia hyviä suhteita siskoosi, niin olisi kohteliasta auttaa silloin tällöin. Eikö sinua myös kiinnosta tutustua siskosi lapsiin, olet kuitenkin heidän täti? 

Vähän riippuu. Riippuu myös mitä siskosi ja hänen mies tekee työkseen, joten samalla lailla voit vaivata heitä niin usein kun haluat ja tottakai ilmaiseksi. Puolisoni sisar luuli, että puolisoni menee heidän talonrakennukseen palkatta kunnes talo on valmis. Väärin luulivat. 

Sanot ettet halua hoitaa. Ei siitä pidä kenenkään suuttua. Hädässä on hyvä auttaa, jos tulee joku kiperä tilanne, mutta mikään automaatio ei tarvi olla, että sinä mahdollistaisi jotain parisuhdeaikaa ym. 

Anna pirulle pikkusormi, niin se vie koko käden.

Mielestäni kaikkien kuuluu aina auttaa toisia, jos vain voivat. Tämä ei ole kiinni siitä, onko itseä autettu aikanaan, onko pyytänyt apua muttei saanut tai onko apua tarvinnut tai huolinutkaan. Se ei loppujen lopuksi ole kiinni vastavuoroisuudestakaan (muutenhan ne, jotka ovat todella heikoilla, eivät koskaan saisi muilta apua, koska eivät ikinä pysty maksamaan sitä takaisin). Jos voi, pitää auttaa.

Se on sitten eri asia, että ehkä aina ei voi. Omat tarpeet pitää asettaa siinä määrin edelle, että omat voimat riittää, omat asiat pystyy hoitamaan ja elämästään nauttimaankin.

Et avannut nyt kuinka usein siskosi tarvitsisi sitä apua. Moni henkilö ottaa erittäin mielellään esimerkiksi koiria tai kissoja hoitoon. Sisarusten lasten perään katsominen satunnaisesti on myös juttu, mitä yleensä tehdään ja ihan halutaan tehdä.

Haluat siis kostaa siskollesi, ettei hän ollut auttamassa sinua, kun tarvitsit apua, vaikka syy siihen todellisuudessa oli se, että olit muuttanut kauas?

Ei ole pakko. Sano suoraan heille mitä ajattelet, ja sori mutta et ehdi ja pysty kaikkeen, oman arjen lisäksi. Mutta et voi itsekään toisaalta odottaa heidän apua samoissa asioissa varmaankaan. Toivottavasti siskosi saavat toisistaan apua tai joku keksii tutun kivan lastenhoitajan. Koira tarvitsee sellaisen jonka jo tuntee ja rakastaa koiria.

Sanot ap suoraan ja leppoisasti heille, voi, kun olen saanut lapseni jo kasvatettua isoksi niin nautimme nyt vapaudesta, ei kiitos lapsia eikä koiria hoitoon ,

Se on siinä . Kyllä ne uskoo ja tottuvat siihen. Toki keskenään jupisevat, mutta äläpä välitä. Pitää elämässä oppia sanomaan EI.