Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hyötyä keskusteluavusta pitäisi olla?
26.01.2024 |
Hyvin tuntemani henkilö kuoli ja olen niin surullinen, että läheiset ovat patistaneet minut hakemaan apua. No niin, mutta miten tämän keskusteluavun nyt sitten pitäisi vaikuttaa? Mistä tiedän kuinka kauan minun pitäisi sitä jatkaa? Olen kyllä joskus ennenkin käynyt jossain puhumassa, mutta silloin minulla oli tietty tavoite, johon pyrittiin. Tosin tämä tavoite toteutui vasta monen vuoden kuluttua ja silloinkin "hoidosta" riippumattomista syistä. Mutta kuitenkin oli selvä suunta jota kohti yritettiin mennä, kun taas nyt ei ole mitään sellaista käsittääkseni.
Kommentit (10)
Se on ehkä joillekin vainsellainen sanonta tai yleisoletus, että keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa. Joitainhan se auttaakin, mutta ei kaikkia. Tee siten kuin itsestäsi tuntuu sen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta se riippuu, riittääkö sulle et saisit puhua sukulaisen tai ystävän kanssa vai ihan ammattilaisen?
Vierailija kirjoitti:
Sinusta se riippuu, riittääkö sulle et saisit puhua sukulaisen tai ystävän kanssa vai ihan ammattilaisen?
En oikein tiedä. Koen asiasta puhumisen vähän vaikeaksi. En ole pystynyt kertomaan kenellekään kaikkea, ja joidenkin ihmisten suhtautuminen on myös outo. Esimerkiksi tuntuu, että jotkut eivät halua puhua koko asiasta ollenkaan. Sitä paitsi minulla on syyllisyyden tunteita asiaan liittyen, mutta jos niistä yrittää puhua, niin minulle vastataan vain, ettei se ollut minun syytäni. Mistä ne sen tietävät, kun en tiedä itsekään miten se on?
Minulle ehdotettiin keskusteluapua keskenmenon jälkeen, mutta en oikein ymmärrä miten se olisi auttanut tilanteessa. Tuoko asiasta keskusteleminen lapseni takaisin? Saanko puhumalla takaisin ne 2 vuotta hedelmällistä ikää jotka kuluivat yritykseen? Antaako se varmuuden siitä että saan vielä joskus elävän lapsen? Tuntuu että terapiaa tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen vaikka monella on konkreettisia ongelmia jotka eivät ole vain pään sisäistä ahdistusta. Suru ei ole sairaus eikä sitä voi parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ehdotettiin keskusteluapua keskenmenon jälkeen, mutta en oikein ymmärrä miten se olisi auttanut tilanteessa. Tuoko asiasta keskusteleminen lapseni takaisin? Saanko puhumalla takaisin ne 2 vuotta hedelmällistä ikää jotka kuluivat yritykseen? Antaako se varmuuden siitä että saan vielä joskus elävän lapsen? Tuntuu että terapiaa tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen vaikka monella on konkreettisia ongelmia jotka eivät ole vain pään sisäistä ahdistusta. Suru ei ole sairaus eikä sitä voi parantaa.
Olisihan sitä voinut kokeilla jos jonkinlaista apua olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ehdotettiin keskusteluapua keskenmenon jälkeen, mutta en oikein ymmärrä miten se olisi auttanut tilanteessa. Tuoko asiasta keskusteleminen lapseni takaisin? Saanko puhumalla takaisin ne 2 vuotta hedelmällistä ikää jotka kuluivat yritykseen? Antaako se varmuuden siitä että saan vielä joskus elävän lapsen? Tuntuu että terapiaa tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen vaikka monella on konkreettisia ongelmia jotka eivät ole vain pään sisäistä ahdistusta. Suru ei ole sairaus eikä sitä voi parantaa.
On sekin vähän surullista, jos surevaa ihmistä ei ole mahdollista auttaa mitenkään.
Ammattilaisen kanssa keskustelun idea on, että ammattilainen osaa arvioida, onko puheissasi jotain huolestuttavaa vai onko ajatuksesi tilanteessa ihan normaaleja ja menevät ajan myötä ohi. Bussikuski, kirjastonhoitaja, insinööri tms ei pysty samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tapauksestasi. Itselläni keskusteluapu auttoi, koska minulla ei ollut ketään kenen kanssa puhua, eikä taitoja käsitellä asioita, jotka olin aina tukahduttanut. Sen avulla pääsin alkuun.
Alue: Aihe vapaa
Up